Oma masennus opetti paljon
Olen kirjoittanut ja puhunut paljon masennuksesta. Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta: sairastin vuosikymmeniä ja löysin lopulta ne välineet, joiden avulla sain toipua masennuksesta ihan täysin. Myös työni äärellä kohtaan masennuksesta ja uupumuksesta kärsiviä päivittäin. Omasta toipumismatkastani kirjoitin esikoiskirjassani Toivon kirja masennuksesta.
Oma toipumismatkani oli mitä suuremmassa määrin tunnelukkojen avaamisen matka. Toki tämä matka jatkuu edelleen ja tulee jatkumaan – tiedostamismatkaa itsensä kanssa saa ja voi varmasti tehdä elämän loppuun asti. Sitähän se tietoisuus on: tiedostamista itsessä olevista asioista, niiden syistä ja tietoisuutta siitä, miten ne itseen vaikuttavat. Oma olo kevenee sitä mukaa, kun omia tunnelukkoja työstää ja vapauttaa niiden sitomaa energiaa.
Masennus on usein seurausta pitkäkestoisesta stressistä
Masennus on hyvin monitahoinen sairaus. Usein, minun käsitykseni mukaan, se on seurausta pitkään jatkuneesta stressistä, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti suolistoon, hermostoon ja hormonitoimintaan.
Stressiä on monella masennuksesta kärsivällä ollut jo lapsuudesta tai nuoruudesta asti. Ja silloin ollaan tunnelukkojen äärellä. Yhteinen stressiä aiheuttava nimittäjä tunnelukoissa on kaiken pohjalla asustavat pelot ja turvattomuuden kokemus. Mitä vaikeampia ja varhaisempia lapsuuden ja nuoruuden vaikeita tunnekokemuksia ihmisellä on, sitä vahvempia tunnelukkoja, pelkoja ja turvattomuuden kokemusta hänellä on. Usein turvattomuuden kokemus paljastuu kokonaisuudessaan vasta, kun omaa mieltä on kuorinut kuin sipulia kerros kerrokselta aika paljon.
Tunnelukkoihin voi vaikuttaa
Tunnelukot ovat kuin silmälasit, jotka asetetaan ihmisen silmien eteen jo varhain. Tunnelukkoja on 18 ja ne aiheuttavat tulkintoja, tunnereaktioita ja (usein haitallista) toimintaa. Tunnelukoilla on taipumus ottaa ihmisen mielessä johtajan paikka, joka ohjaa ihmistä eikä päinvastoin. Elämänhallinnan tunne kasvaa sitä mukaa, kun tunnelukkoja työstää.
Tunnelukkojen avaamisessa ensimmäinen askel on tunnistaminen ja tiedostaminen. Varsinainen tunnelukkotyö tehdään mielensisäisten hahmojen avulla. Näitä hahmoja kutsutaan tunnelukkomaailmassa nimillä vahingoittava vanhemmuus, sisäinen haavoitettu lapsi ja vastuullinen aikuisuus. Huomattavaa ja hienoa on, että meissä kaikissa asustaa nuo kolme hahmoa.
Mitä suuremmassa ja äänekkäämmässä roolissa sisäinen vahingoittava vanhemmuus on ja mitä isompi ja haavoittuneempi sisäinen lapsi, sitä vaikeampi olo ihmisellä yleensä on. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmisen sisäinen puhe on hyvin ankaraa ja vaativaa eli hänen sisäinen haavoittava vanhemmuutensa puhuu hänelle ankarasti. Sisäinen lapsi reagoi ihmisen mielenmaisemassa pelkäämällä tuota ankaraa puhetta ja yrittämällä tehdä kaikkensa, jotta sisäinen vanhempi ei moittisi ja vaatisi niin kovin paljon.
Tosielämässä edellä kuvattu voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että masennuksesta kärsivällä on huono itsetunto, jota hän yrittää paikata vaikkapa sillä, että pyrkii suorittamaan asioita täydellisesti. Usein sekään ei riitä vaan aina on tunne, että pitäisi tehdä vähän enemmän ja paremmin.
Tunnelukkojen äärellä pyritään vahvistamaan sisäistä vastuullista aikuisuutta, joka pyrkii hillitsemään ankaraa sisäistä puhetta ja tarjoaa sisäiselle haavoitetulla lapselle syliä ja turvaa. Vastuullinen aikuinen on se osa mielenmaisemaa, joka pitää huolen rajoista, pyrkii kommunikoimaan rohkeasti ja rakentavasti, on itsensä puolella ja pitää itseään niin tärkeänä, ettei anna ihmisten ja asioiden kävellä ylitseen.
Näistä ja muista tunnelukkoihin liittyvistä asioista olen kirjoittanut kirjassani Masennus ja tunnelukot.
