“Jos minua kohdellaan väärin, annan samalla mitalla takaisin!” Olen kuullut tämän ajatuksen sovittelutilanteissa monta kertaa muodossa tai toisessa.
Kosto on inhimillistä mutta se on raskas elämänkumppani. Se ylläpitää monia konflikteja ja aiheuttaa terveyshaittoja. Kostonkierre voi pilata vuosikausiksi työkavereiden, sukujen, jopa kansojen välejä. Toiveissa kosto saattaa houkutella suloisuudellaan mutta todellisuudessa se uuvuttaa ja katkeroittaa. Sanakirjan määritelmän mukaan kosto voi ilmetä tekona tai toiveena. Mistä tässä hyvin moniulotteisessa ilmiössä on kyse?
Kostolla on tarkoitus
Evoluutiobiologian näkökulmasta kosto elää syvällä meissä. Laumaelämän vaatimukset ovat historian saatossa muovanneet ihmismielen rakenteita. Yksilöille, joiden on uskottu kykenevän kostamiseen, on annettu valtaa, koska vahva johtaja on ollut koko lauman turva. Voima, valta ja kosto ovat jo varhain nivoutuneet toisiinsa. Lauman selviytyminen on edellyttänyt yhteistyötä, joka taas on vaatinut yksilöiden sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Kosto on ollut yksi laumaa koossa pitävä voima, koska siihen sisältyvä pelote on saanut yksilöt harkitsemaan tekojaan. Sen avulla on kontrolloitu yksilöiden aggressioita ja oman edun tavoittelua. Pelolla hallitsemisen perinne on pitkä.
Voiman ja koston liittoa julistaa moni nykyäänkin. Tällöin kostamatta jättämistä pidetään heikkouden ja nöyristelyn merkkinä. “Et kai anna itseäsi kohdeltavan tuolla tavalla?” Väkivaltarikosten motiivina on usein kostaminen, jolla on haluttu palauttaa vahvan yksilön uskottavuus. “Kukaan ei kävele ylitseni” kuuluu kostajan motto. Samansuuntainen ajatusrakenne sisältyy kunniaväkivaltaan. Kostamalla palautetaan häpäistyn suvun maine yhteisössä. Kostaja saa kiitoksen yhteisöltään.
Oikeudenmukainen kosto
Biologisten selitysten ohella on koston merkitystä ovat muovanneet kulttuurikehityksen vaikutukset. Kosto on vaikuttanut valtarakenteiden ja rangaistusjärjestelmien muotoutumiseen heimoilla ja kansoilla. Toisin kuin eläinyhteisöillä on ihmisillä kehittynyt laumakoodi, jossa kolmas, konfliktin ulkopuolinen osapuoli, useimmiten johtaja, on voinut jakaa oikeutta ja rangaistuksia yhteisön jäsenille. “Silmä silmästä, hammas hampaasta” on varhaisimpia auki kirjoitettuja kontrolloituja kostojärjestelmiä. Rangaistus on yhteisön oikeuttama kosto, jonka tarkoituksena sovittaa tai hyvittää pahojen tekojen aiheuttama haitta niin yhteisölle kuin yksilöllekin. Kosto on suloinen, kun tuomari julistaa murhaajalle ankaran tuomion. Koston tunteet voivat saada tyydytyksen, kun uhrin omaiset seuraavat kuolemaan tuomitun teloitusta.
Monet yhteisöt pyrkivät yhteisen edun tähden hillitsemään yksilöiden kostohaluja. Abstraktiin ajatteluun kykenevälle ihmiselle voi avata pitkäkantoisia näkökulmia, joiden valossa kostaminen ei enää näytäkään niin kannattavalta. Esimerkiksi monissa uskonnoissa kostoa hillitsevät ajatusrakennelmat ovat hyvin keskeisiä. Kun pahantekijää odottaa karman lain kohtalo tai viimeinen tuomio, voi usko vapauttaa ihmisen koston tarpeesta.
Oikeusjärjestelmä on monimuotoinen ja perustuu monessa maassa ammattitaitoiseen totuuden etsintään ja eettisyyteen. Vuosituomioita rikollisille jaettaessa ei Suomessa ole kostaminen keskiössä, mutta yleisessä keskustelussa erityisesti väkivalta- ja seksuaalirikollisten kohdalla kostonjano sekoittuu ihmisten oikeudenmukaisuuden tunteisiin ja tulkintoihin. Uskotaan, että kostamalla jotakin pahuuden rikkomaa korjataan ennalleen.
Koston tunteet, kuten halveksunta tai viha, vaikuttavat rikoksentekijöiden kanssa työskentelevien ammattilaisten mielissä siinä missä pahantekijän vapautumista odottavassa yhteisössäkin. Ajoittain nämä tunteet purkautuvat epäasiallisena käytöksenä tai uhkailuna – oman käden oikeuteen perustuvana lisärangaistuksena.
Erään tutkimuksen mukaan yhteisöissä, joissa ihmiset luottavat yhteiskuntajärjestelmän oikeudenmukaisuuteen, ilmenee vähemmän oman käden oikeuteen perustuvaa kostamista kuin yhteisöissä, joissa järjestelmään ei uskota. Oikeusjärjestelmän yksi haaste onkin se, kuinka se vastaa ihmisten oikeudenmukaisuuden tunteeseen. Eikä vain oikeusjärjestelmän vaan myös työpaikan johdon tai koulun aikuisten. Kun ihmisillä, aikuisilla tai lapsilla, tulee tunne, ettei kukaan puutu kiusaamiseen, loukkauksiin tai epäoikeudenmukaiseen kohteluun, he tekevät herkästi itse asialle jotakin. Moni väkivaltarikollinen kertoo, kuinka jo koulussa oppi sen, ettei järjestelmä auta vaan ainoastaan väkivalta lopetti vittuilun.
Kosto ei kannata mutta siitä on hyvä puhua
Edellä esitetty lyhyt katsaus kostoon vetää varmasti monia mutkia suoraksi ja yksinkertaistaa historian kehityskulkuja. Sen tarkoitus on kuvata, kuinka kostoon liittyvät tunteet ja siihen sisältyvä logiikka on ohjelmoitu syvälle ihmismieliin. Yllättävän usein sovittelukeskusteluissa nousee esiin koston sävyjä eikä niiden käsitteleminen ole helppoa, koska kosto on tabu. Kostofantasiasta ääneen puhuminen voi kuitenkin jo itsessään helpottaa sietämätöntä tuskaa.
Oman käden oikeuteen perustuva kostaminen on mille tahansa yhteisölle haaste. Toisaalta järjestelmän kehittäminen tiukemmaksi ja kovemmaksi ei ole ratkaisu. Pelon lisääminen ei korreloi turvallisuuden kanssa. Sen sijaan pitäisi lisätä inhimillisyyttä. Sovittelijana olen nähnyt, että aidosti vapauttavaa ja korjaavaa on kohdata sekä kostoa haluavan että koston kohteen tunteet ja ajatukset. Kostoon sisältyy usein kaksi vahvaa tunnetta: viha ja menetys. Näiden käsitteleminen muutoin kuin kostamalla voi avata jykeviäkin lukkoja.
Tutustu Riidan ratkaisu -kortteihin, jotka voivat auttaa sinua vapautumaan kostosta.
