Sisäinen turva ja turvattomuus ovat olleet minulle termeinä aiemmin ihan hepreaa. Eikä ihme: olenhan äärettömän herkkä empaatikko, aikoinaan turvattomuuspäissäni aika tehokkaasti kropastani dissosioitunut suorittaja. Olin oppinut jo varhaisissa vaiheissani sivuuttamaan sisäistä totuuttani ja voimakkaita tunteitani ja herkästi ihmisiä ja asioita lukevia vaistojani, koska ympäröivä maailma ei niitä ihan hiffannut. Hommelissa auttamattomasti käy niin, että jos lapsen sisäistä maailmaa ei peilailla läsnäolevasti tai jos sitä dissaillaan, lapsi oppii tekemään itsekin niin varmistaakseen jollain tavalla joukkoon kuulumisen, hyväksytyksi tulemisen ja turvan.
Kuulostaako tutulta? Ihan tyypillistä erityisherkille ja empaatikoille, jotka eivät saaneet varhaisissa vaiheissaan sisäiselle maailmalleen tarvitsemaansa peilausta. Ei siksi, että kukaan varhainen hoivaaja olisi niin halunnut vaan siksi, että tunne- ja tarvetaidot ovat olleet kultturissamme ihan hakusessa ihan viime aikoihin asti. Ei tarvitse myöskään olla erityisherkkä, että omaan systeemiin syntyy turvattomuutta – suuri osa meistä pyyhältelee enemmän tai vähemmän turvattomuuksissamme. (Tässä artikkelissa ja videolla avaan turvan ja turvattomuuden piirteitä ja sitä, kuinka itselleen voi oppia luomaan turvaa).
Läheisriippuvuudesta eheytyminen on pohjimmiltaan takaisin kehoonsa palaamista, tunne- ja tarvetaitojen oppimista ja oman sisäisen maailmansa ”omistamista” uudelleen. Onneksi varhaisia peilaamattomuuden ja tukemattomuuden haavoja voi aikuisena hoivata. Omaan tunne-elämään ja sisäiseen maailmaan voi kehkeytyä ihmeellisen ainutlaatuinen rakkaus. Ja herkkyydestä voi kehkeytyä suurinta sydänvoimaa, oman näköisen ja tuntuisen polun kauneimpia astinkiviä.
Omalla polullani, myös Sydänjuttujeni toteuttajana, on ollut iso ja olennainen juttu löytää mistään riippumaton sisäinen turvani, eli yhteys kehoon, syvä maadoitus. Turva mahdollistaa tunteidensa tuntemisen ja sydämeni mukaan elämisen ajattelemisen ja analysoimisen ja muiden selviytymiskeinojen sijaan.
Asiakastyöni kautta kohtaan valtavasti sisäistä turvattomuutta ja sen tuottamia ilmiöitä, jotka kulttuurissamme ovat normalisoituneet lähes huomaamattomiksi. Mutta sydämessään jokainen tietää, ettei ihan niinkään tarvitsisi elää. Suorittaminen, miellyttäminen, alisuoriutuminen, monet parisuhdehaasteet, turvarakenteisiin tai menneisyyden haavoihin jumahtaminen, uskaltamattomuus unelmoida tai kulkea kohti sydänjuttujaan, läheisyyden puute itsen ja toisten kanssa, kontrolloiminen, mikromanageeraus, krooninen ahdistus tai jatkuva huolehtiminen ovat turvattomuuden tunnusmerkkejä. Jos etsii täyttymystä ulkoisesta, kaipaa pohjimmiltaan turvaa ja rakkautta.
Tunnista sisäinen turvattomuus
- Läheisriippuvuutta: Toisiin takertumista ja toisten puolesta ajattelemista ja elämistä. Miellyttämistä, mukautumista ja kontrolloimista niin, että omalla käytöksellään, sanomisillaan ja sanomattomuuksillaan pyrkii ohjailemaan toisen tunteita ja reaktioita.
- Elämän hallinnoimista: jos tää asia menee näin niin sitten toi menee noin ja sitten mulle käy näin.
- Villiä elämää: jatkuvaa muiden ja omien rajojen ylittämistä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
- Turvarakenteiden luomista ja niihin takertumista – ihmissuhteita, ammatillisia kuvioita, ulkoisia puitteita, jotka kenties näyttävät hyvältä, mutta eivät tunnu siltä. Takertumisen vastakohta ei ole näiden rakenteiden räjäyttäminen vaan rehellisyys.
- Pitäisien elämistä.
- Hätää, ahdistusta, pelkotiloja, huonouden kokemusta.
- Mentaalimyllyä, jatkuvaa itsen niittaamista.
- Mukavuusalueilla pysyttelyä.
- Ihanan parisuhteen, lottovoiton, pelastajan, huomisen, viikonlopun tai loman ainaista odottelua.
- Vastustusta opetella huolehtimaan itsestä joka päivä.
- Itsen jatkuvaa sivuuttamista.
- Jatkuvaa puuhailua, kyvyttömyyttä olla paikallaan ja levätä syvästi.
- Jatkuvaa asioista huolehtimista ja stressaamista.
- Ajatus- ja uskomusrakennelmiin takertumista: elämän pitää mennä näin, tilillä pitää aina olla tämän verran rahaa, kunnon ihminen elää tällä tavalla.
- Hyvinvoinnin sairastamista; tarkoin kalkuloitua syömistä, liikuntaa, nukkumista ja henkisyyden ja eheytymisen suorittamista ulkopuolelta ohjautuen sen sijaan, että kuulostelee miltä asiat itsestä tuntuvat.
- Joustamattomuutta ja omien ajatusten, tunteiden, rutiinien ja sisäisen maailmansa terrierinä puolustamista eli defensiivisyyttä.
- Tunnetta siitä, että kaikki on ihan jees, mutta jotain puuttuu.
- Yhteydettömyyttä omiin tunteisiin.
- Tunteiden ajattelemista ja työstämistä niiden tuntemisen ja kohtaamisen sijaan.
- Yksin pärjäämistä.
- Toisten syyttämistä.
- Lykkäämistä.
- Epäsuoruutta, epärehellisyyttä.
- Hankausta ja pahaa oloa.
- Tunnetta siitä, että elämä on taistelu.
On tärkeää huomata, että on ihan normaalia, että silloin kun elämässä jokin (tai kaikki) ajatuu vesiliirtoon, turvattomuus ja selviytymiskeinot pamahtavat päälle. Ei se haittaa! Tämä ei ole mikään ideaali-ihmisen tsekkauslista, vaan tukea omalle tiedostamiselle. Jokainen kokee turvattomuutta välillä, mutta sen ei tarvitse olla omaa sisäistä (ja ulkoista) maailmaa määrittävä tekijä. Sisäistä turvaa voi oppia luomaan itselleen aikuisena taustastaan riippumatta – kenenkään ei tarvitse elää ainaisen ahdistuksen, turvattomuuden tai selviytymiskeinojen vallassa. (Linkin kautta löydät artikkelin, jossa myös video turvan vahvistamisesta) <3
Lämpimästi tervetuloa voimauttavan uutuuskirjani pariin. Sydänvoimaa muutokseen löytyy täältä:
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
