Maailman terveimpien kansojen taustalla ei ole mikään yksittäinen ruokavalio tai mystinen ihmerohto. Blue zones -alueilla (tietyt alueet maailmassa, joissa on poikkeuksellista hyvinvointia) asuvia ihmisiä yhdistää yhteisöllisyyden lisäksi luonnonläheisyys.
Luonnossa olo vähentää stressiä, ja keho pääsee elpymään nopeammin. Kun saavumme luonnon keskelle, jo muutama minuutti siellä oloa alkaa rauhoittamaan kehoamme. Tällöin parasympaattinen hermosto pääsee käynnistymään, ja kortisolin määrä syljessä laskee.
Luonto antaa elinvoimaa monessa muodossa. Erityisesti tästä hyötyy, kun siellä käy säännöllisesti. Pitkittynyt stressi on lähes kaikissa länsimaalaisissa sairauksissa yksi oleellinen tekijä, on luonnossa oleminen yksi työkaluista tähän haasteeseen.
Mutta mitä sitten, jos luonnossa oleminen pelottaa ja ajatus siitä, että olisi yksin metsässä ahdistaa? Kuinka silloin voi hyötyä luonnon vaikutuksista?
Yhteys lähiympäristöösi
Koska moni luonnon positiivisista vaikutuksista liittyy rauhoittumiseen, niin mikäli metsä tuntuu pelottavalta paikalta, se voi laukaista pelon kautta sympaattista hermostoa, jolloin keho on valmiustilassa. Eli suomeksi sanottuna, ei ollenkaan rentona. Tämä on monille tuttu ilmiö. Metsästä on tullut niin kaukainen elementti, että sitä pelätään.
Ja osalla ihmisillä voi olla jokin traumaattinen tapahtuma menneisyydessä, johon luonto liittyy ja sen takia se laukaisee aina ahdistuksen ja pelon tunteita.
Tämän takia ei voida sanoa, että luonto tekee aina hyvää. Vaikka uskonkin, että lähtökohtaisesti jokainen tarvitsee luontokokemuksia, mutta on tärkeää huomioida se, mistä kohtaa ihminen lähestyy tätä asiaa.
Ja se onkin ensimmäinen askel, tiedostaa, mikä on luontosuhteesi nyt. Mikä on mukavaa, mikä on pelottavaa. Ja vastaus vaihtelee sen mukaan, keneltä kysytään. Sen takia sinun vastauksesi itsellesi on kaikista tärkeintä.
Seuraava askel on miettiä, miten luontokokemuksista saisi turvallisen? Ketä ja mitä se vaatii? Onko turvallisempaa käydä ystävän kanssa luonnossa? Löytyykö läheltäsi pieni tulistelu-alue, jonne on helppo kulku ja se on aivan asutusten vierellä.
Usein me erottelemme mielessämme, että kaupunki ja luonto olisi eri asia. Luonto on kaikkialla, jopa kaupungissa. Sen takia ei kannata miettiä liikaa Lapin erämaata ainoastaan luontokokemuksena. Kesämökkikin on monilla jo hyvin vahvasti luontoelementtien ympäröimä.
Mieti enemmänkin, miten voit yhdistää eri luontoelementtejä, kuten vettä, puita tai vaikka nurmikolla olemista turvallisesti, jotta pääset kokemaan turvallista aikaa luonnossa. Tämä voi olla tärkeä askel, jotta haluamme yleensäkin kokea luontoa enemmän. Se mistä saamme miellyttäviä kokemuksia, on myös mitä usein haluamme kokea lisää. Aloita pienestä ja rakanne luottamustasi itsesi ja luonnon välillä.
Luonnossa oleminen selkeyttää ajatuksia, ja silloin omaa kohtaa elämässä on helpompi tarkastella. Usein kun meillä on haasteita, jäämme helposti päämme sisään, emmekä näe ratkaisuja. Pieni kävelylenkki, metsäretki tai tulistelu nuotiolla antaa usein nopeasti uudenlaista, tuoretta näkökulmaa. Se myös tuo meidät paremmin läsnäolon tilaan, jolloin huomaamme, miten asiat todella ovat.
Mitä enemmän olemme läsnä, sitä enemmän voimme tarkastella, onko pelkomme todellisia enää tässä hetkessä ja voisimmeko jopa kohdata tiettyä pelkoa luontoamme kohtaan.
Itse olen myös kokenut monia pelon hetkiä luonnossa, mutta olen kokenut ne tosi tärkeiksi mittareiksi sille, että kuinka sujut olen eri ympäristöissä ja missä menee omat jännityksen rajani. Kunnioita omaasi, mutta uskalla myös haastaa uskomuksia aika-ajoin. Uskon, että suurin osa meistä voisi hyötyä luonnosta jo pelkästään siellä olemalla, mutta se vaatii sisäisen turvan kokemisen, jotta pääsemme rentoutumaan.
Tähän loppuun vielä lainaus uudesta kirjastani ”Miehen vuoro tuntea”.
Löydä oma tapasi ja taustasi tulla enemmän yhteyteen luonnon kanssa. Vaikka se yhteys on aina siellä olemassa, voi sitä tietoisesti lähteä omilla toimillaan tehostamaan entistä enemmän. Tässä muutama vaihtoehto, alkaen helpoista ja siirtyen vähän haastavampiin:
- Pelaa pelejä tai lue ulkoilmassa – ulkoilma on sisäilmaa usein parempaa, jopa kaupungeissa.
- Juo aamukahvi tai -tee kuistilla tai parvekkeella ympäri vuoden.
- Kokeile frisbeegolfia – usein siihen liittyy joitain luontoelementtejä.
- Käy lähipuistoissa kävelyllä työn päätteeksi.
- Aloita avantouintiharrastus.
- Tee päiväretki läheisimmälle laavulle.
- Opettele marjastamaan ja tunnistamaan villivihanneksia, joita keväisin on helposti saatavilla.
- Yövy teltassa esimerkiksi kotisi pihalla tai muussa paikassa, jossa on nurmikkoa ja rauhaisaa.
- Käy vaelluksella 1–4 päivää. Yövy esimerkiksi autiotuvissa, ne voivat tuntua turvallisemmilta aluksi.
- Yövy metsässä teltalla omilla reiteillä.
- Lähde vuorille tai tunturiin viikoksi.
- Muuta erämaahan omavaraiseksi. Erkaannu täysin muusta yhteiskunnasta, elä ilman asuntoa, ruokaa, vaatteita, suojaa ja muita ihmisiä. Kommunikoi ainoastaan karhun ja suden, viikonloppuisin pöllön kanssa.
Okei, ehkä viimeinen meni hieman yli. Halusin sillä kuitenkin korostaa sitä, että kaikki luonnossa vietetty aika ei ole aina rentouttavaa ja palauttavaa. Kannattaa löytää oma keinonsa, jossa yhdistyy rentoutuminen, pysähtyminen ja luonnon tarkkailu, mikäli niitä vaikutuksia hakee. On toki tärkeää joskus myös haastaa itsensä ja mennä epämukavuusalueelleen, mutta se on toinen lukunsa. On hyvä oppia jotain sieltä, mistä kaikki olemme kotoisin. Ennen seuraavaa klikkausta käy ulkona kävelyllä. Tai ainakin hengittämässä raitista ilmaa. Kehosi kiittää varmasti.
Näihin teemoihin paneudun syvällisemmin uudessa juuri julkaistussa kirjassani “Paluu Juurille – tunneyhteydessä luontoon kirjassani.
