Joskus heräät ihanan aamun sijaan vuoden paskimpaan päivään. Se voi olla suurten vastoinkäymisten tai tunnelukkojen purkamisten aikaa elämässäsi, työlästä ja raskasta. Vuoden paskin päivä voi olla myös tavanomainen päivä. Mikään ei ole oikeasti pielessä, mutta on silti.
Epämääräinen tunteiden mössö velloo sisälläsi kuin laava, joka yrittää purkautua. Pitäisi osata olla tyytyväinen, mutta et ole, joten kruunaat kurjuuden syyttämällä itseäsi. Kaikki on hyvin, mutta silti en osaa olla kiitollinen.
Jos siltä tuntuu, ryve rauhassa. Joskus tarvitaan rehellisesti paskimpia päiviä. Anna olon olla – se väistyy kyllä, mutta älä ala uhriksi. Siihen rooliin on helppo unohtua. Toinen vaihtoehto on tunnustella, miten tehdä tilaa tunteelle, suorastaan vaalia sitä.
Minkään sortin henkinen harjoitus ei yleensä siinä vaiheessa kiinnosta tippaakaan ja taikahetki tuntuu lähinnä vitsiltä, mutta juuri silloin tarvitset sitä eniten.
Kun opit kannattelemaan itseäsi paskana päivänä, astut ihmeiden maailmaan. Se on todellista itsensä rakastamista.
Kiinnitä erityistä huomiota tilan luomiseen: vuoden paskin päivä vaatii ainutlaatuisen pyhän hetken. Kysy, millaisen juhlan tunnemössösi haluaisi. Sytytä sille kynttilä ja sano lempeän arvostavasti, että sinä olet ansainnut tämän. Rikot vanhoja kaavoja, joissa tunteet ovat kiellettyjä ja pahoja.
Itsensä kannatteleminen on kaunista sisäistä puhetta kurjuuden keskellä. Se on lämmin henkinen halaus, jonka annat itsellesi.
Viivy tunteen viestien äärellä ja hylkää tarinat, että sinussa on jotain vikaa, koska tunnet näin. Älä yritä olla mitään muuta kuin olet. Mitä tahansa harjoitukseesi kuuluukin, tee se hoitavasti ja olotilaasi kunnioittaen.
Entä jos vuoden paskimpana päivänä ei ole tilaisuutta helliä itseään, vaan pakollinen paha odottaa? Silloin tarvitset itsesi kannattelua enemmän kuin koskaan. Aina et voi valita, millaisille päiville esimerkiksi tietyt työtehtävät osuvat, mutta voit valita, millaista virettä itseltäsi vaalit.
Tee se, mihin pystyt: se olkoon tänään minimitaso tai vähemmän. Kun kaikki mättää, et kaipaa sisäisen kriitikon vaatimuksia. Älä veny, ole luvan kanssa pieni.
Ethän kurita elämäsi tärkeintä ihmistä, jolla on muutenkin paha olla – äläkä ketään muutakaan.
Oman olotilansa ymmärtäminen vapauttaa energiaa. Parhaassa tapauksessa voit jopa ammentaa tunteesta jotain työhösi tai kohtaamisiin ihmisten kanssa. Joskus olen vetänyt parhaimmat joogatunnit ja koskettavimmat koulutukset huonona päivänä, haavoittuvassa tilassa.
Se ei tarkota sitä, että kertoisin kaikille kaiken tai itkisin murheeni asiakkaille, vaan sitä, että löydän tunteestani työhön näkökulman, johon myös muut voivat samaistua. Kun hyväksyn tilanteeni ja kannattelen itseäni siinä, välitän samalla muille hyväksyntää ja kannattelevaa energiaa.
Sinullakin on lupa olla siinä missä olet.
Teksti perustuu Katri Syvärisen kirjaan Vuoden paras päivä.
