Kun lapsi suree, kiukuttelee tai turhautuu, aikuiselle syntyy helposti halu korjata tilanne ja saada paha mieli pois. Lasta tekee mieli suojella pettymyksiltä.
Pettymykset ovat kuitenkin tärkeä osa kasvua. Pelkkä pettymyksen kokeminen ei vielä opeta lasta käsittelemään sitä. Taito kehittyy vähitellen, kun lapsi saa kohdata pettymyksiä turvallisesti aikuisen rinnalla ja huomata, että vaikeankin tunteen kanssa voi pärjätä ja siitä pääsee eteenpäin.
Myös huippu-urheilussa on huomattu, että pettymyksensietokyky rakentuu kokemusten kautta. Aitajuoksija Lotta Harala kiteyttää tämän hyvin:
”Vanhempien olisi hyvä siedättää lapsiaan pettymyksiin. Mitä enemmän pettymyksiä saa kokea, sen helpommaksi niiden kohtaaminen tulee. Jos lapsuudessa pettymyksiä on koettu vähän, tunteen voima voi myöhemmin pelottaa ja johtaa suojautumiseen ja välttelyyn.”
Pettymystä ei tarvitse kiirehtiä pois
Kun lapsi pettyy, aikuisen tärkein tehtävä ei ole ratkaista tilannetta vaan auttaa lasta tunteen läpi. Pettymystä ei tarvitse vähätellä, selittää pois tai korvata nopeasti jollakin mukavalla.
Lapselle voi sanoa: ”Tuo taisi olla iso pettymys. Odotit sitä niin kovasti.”
Näin lapsi saa kokemuksen siitä, että pettymys saa tuntua pahalta ja silti kaikki on hyvin. Tunne tulee, sitä voidaan kestää yhdessä ja lopulta se menee ohi. Juuri tätä kokemusta lapsi tarvitsee yhä uudelleen: minä kestän tämän tunteen ja tästä selvitään.
Aikuisen tehtävä ei ole raivata tietä tasaiseksi
Hyvästä tarkoituksesta huolimatta lapsen tieltä voi tulla poistaneeksi liikaa pettymyksiä. Jos kiukkuun vastataan muuttamalla ei kylläksi, tylsyyteen tarjoamalla ruutu tai häviämiseen järjestämällä nopeasti uusi onnistuminen, lapselta jää yksi tärkeä harjoitus väliin. Pettymysten sietäminen kehittyy vain pettymyksiä kokemalla.
Pienet arkiset pettymykset ovat oppimisen kannalta arvokkaita. Kaikkea ei saa heti. Pelissä voi hävitä. Suunnitelma voi muuttua. Kaveri ei aina halua samaa. Joskus vastaus on ei.
Turvallisen aikuisen rinnalla lapsi oppii vähitellen, ettei pettymys ole vaarallinen eikä se tarkoita epäonnistumista tai rakkauden menettämistä. Samalla kehittyvät tunteiden säätely, joustavuus ja sinnikkyys.
Lapselle on tärkeää oppia, että vaikka petyn, minä pärjään. Tämä tunne menee ohi. Ja vierelläni on joku, joka auttaa minua sen läpi.
Pettymysten kohtaamista voi harjoitella läpi elämän. Pettymyksen voittamisen anatomia (Bazar/Hidasta elämää, 2026) avaa huippu-urheilijoiden kokemusten kautta, mitä mielessä tapahtuu vastoinkäymisten jälkeen ja miten oppia nousemaan niistä eteenpäin niin, ettei pettymys vie uskoa itseen. Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.
