Kun vuosia sitten tarvoin uupumuksen syvissä syövereissä, tein asioita, joista näin jälkikäteen ajatellen en ole kovinkaan ylpeä. Samaan hengenvetoon on sanottava, että kaikki tekemäni asiat olivat täysin inhimillisiä. Kun voimavarat ovat vähissä, ihmisen toiminta ei ole välttämättä järkevää vaikka sille onkin täysin inhimillisiä syitä.
Esimerkiksi näin uupumus näyttäytyi elämässäni:
Purskahdin hillittömään itkuun kesken palaverin täysin typerästä aiheesta. Kun voimavarat ovat vähissä, tunnesäätely ei pelaa. Silloin pienetkin asiat saavat pois raiteiltaan.
Mietin hiljaa mielessäni, että ratkaisu voisi olla se, että lipsahdan tahallani auton alle ja joudun sairaalaan. Ehkä siellä saisin edes hetken levätä. Kun tilanteesta ei näe ulospääsyä tai sitä ei ole edes voimia sen kummemmin miettiä, itsetuhoiset pakofantasiat työntyvät mieleen.
Sain hillittömän raivokohtauksen, kun poliisi pysäytti minut kännykän käytöstä ajon aikana. On inhimillistä, että kun jaksamista on venytetty liian pitkään ja liian paljon, jossain vaiheessa alkaa katkeilla. Katkeilu voi konkretisoitua myös aggressiona, jota ei vain enää kykene hillitsemään.
Mitä väsyneempi olin, sitä enemmän silitin lakanoita ja hinkkasin lattialistoja. Pidin arjen pyörimässä niin kuin aina ennenkin. Suorittaminen voi olla tuttu ja turvallinen selviytymiskeino, jolla etsii edes jonkinlaista hallinnan tunnetta tai pyrkii välttelemään romahdusta. Puurtaminen voi viedä ajatukset pois hankalasta tilanteesta tai hetkellisesti jopa rauhoittaa, vaikka kiireisenä pysyminen ei välttämättä pitkällä tähtäimellä kovin fiksua olekaan.
Yritin kuroa ylimääräisiä töitä ja muita rästihommia kasaan iltaisin ja viikonloppuisin – eli silloin, kun olisin voinut levätä tai edes vähän rauhoittua. Mieli huijaa ajattelemaan, että tilanne ratkeaa, kunhan vain yrittää enemmän ja että kun on yrittänyt tarpeeksi, tulevaisuudessa voi sitten ottaa iisimmin.
Pidin uppiniskaisesti kiinni kaikesta liikunnasta. Vaikka keho huusi hoosiannaa, minä menin spinningtunnille. En todellakaan ollut kuullut termiä kokonaiskuormitus. Moni meistä on oppinut ylös, ulos ja lenkille -mentaliteetin, mikä ei tietenkään ole automaattisesti huono juttu. Se vain, että muutenkin ylikuormittavassa tilanteessa rankka fyysinen rääkki vain pahentaa asiaa.
En kertonut edes läheisille ihmisilleni, etten enää pysty tai jaksa. Pärjäämistä ja reippautta ihailevassa suorituskulttuurissa moni on oppinut ajattelemaan, ettei sovi olla vaivoiksi tai että avun pyytäminen on merkki heikkoudesta. Ei siis mikään ihme, että moni yrittää sinnitellä, pärjäillä ja kestellä viimeiseen asti.
Join tolkuttoman paljon viiniä, sillä se oli suurin piirtein ainoa rentoutumiskeinoni. Kun keho on ylikierroksilla, apua tilanteeseen tulee etsittyä asioista, jotka tarjoavat hetken helpotuksen. Joillekin se on viini, joillekin sokeri, joillekin turhan rankka liikunta.
Joskus liian tunnolliseen suorittamiseen havahtuu vasta, kun tulee uupumus tai uupumusoireita, työuupumus, ahdistus, väsymys tai jatkuva väsymys.
Tunnollisen suorittajan kapinointikortit auttavat tarkastelemaan ja muuttamaan sellaisia toiminta- ja ajattelutapoja, jotka aiheuttavat tarpeetonta kuormaa ja uupumusta.
