Miksi puoliso ei kanna vastuuta omasta käytöksestään? Kyse ei aina ole välinpitämättömyydestä

Tutkitaan vähän mitä emotionaalinen vastuunvälttäminen on.

Vastuunottaminen omista mokista tai omasta vaikutuksesta toiseen, ei ole aina helppo kantaa. Siellä taustalla on usein syvää häpeää, syvää syyllisyyttä ja syvää viallisuuden tunnetta. Ne ovat niin kivuliaita asioita että niitä haluaa välttää ja niitä vastaan suojautua.

Siellä on monesti myös taustalla alitajuinen pelko:

Voiko minua rakastaa virheellisenä?

Olenko täysin epäonnistunut ja pilannut kaiken?

Pidätkö minua pahana ja kamalana ihmisenä?

Samalla, me emme voi myöskään ottaa kaikkea vastuullemme. Mutta on aikuisuutta ymmärtää, että totta helkkarissa me vaikutamme toisiimme.Myös tahtomattamme.

Turvallisessa parisuhteessa tarvitaan asennetta:

“Joskus meidän välillä aktivoituu luultavasti myös jotakin kivuliasta, vaikka emme tahtoisi tai niin tarkoittaisi. Haluan silti kuulla sinua, oppia ymmärtämään sinua ja olla pahoillani aidosti, silloin kun jokin miten toimin satutti sinua”.

Emotionaalinen vastuunotto ei ole siis syyllistymistä. Mutta se on uskallusta tuntea myös kipu siitä, että joskus meidän toiminta myös tuntuu toisesta kivuliaalta. Vaikka emme olisi sitä tarkoittaneet.

Vastuun välttäminen näyttää tältä:

Vika on aina muissa.
En reflektoi käyttäytymistäni ja sen vaikutusta muihin
En ole kiinnostunut muiden tunteista vaan enemmänkin siitä, että saan oman tahtoni läpi tai vältettyä jotakin epämukavaa.

Luultavasti kaikilla meistä on hetkiä, jolloin vastuunkantaminen on vaikeaa. Ja jotkut taas kantavat sitä liikaakin, syyllistyen asioista joista ei kuuluisi.

Siksi on tärkeää sanoa:

Voit kantaa vain oman vastuusi. Et enempää. Silloin kun luotatte suhteessa siihen, että kumpikin teistä on valmis kuulemaan toista ja tarkastelemaan omaa toimintaa, on niin paljon rennompi ja helpompi hengittää.