Ylivastuullinen lapsi on näkymätön
Ylivastuullinen ihminen on jo lapsena muuttunut näkymättömäksi omana itsenään. Hänen tunteisiinsa eikä tarpeisiin ei jostain osattu tai pystytty vastaamaan. Lapselle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin muuntautua kiltiksi, näkymättömäksi ja miellyttäjäksi. Moni lapsi ratkaisee näkymättömyytensä sillä, että ryhtyy hoitamaan muita.
Ylivastuullinen ihminen ei useinkaan tunnista sitä, että tekee liikaa. Hän ei tunnista sitä, että hänen elämänsä on sitä, että hän tekee muille, muiden puolesta, kannattelee ja tyhjentää omia energiavarastojaan vielä silloinkin, kun jaksamiskuppi on tyhjä.
Ylivastuullisen ihmisen sisällä on alitajuinen uskomus siitä, että jonain päivänä hän saa itselleen sitä, mitä muille tarjoilee. Että joskus tulee se päivä, kun on hänen vuoronsa olla saamapuolella, vaikkei hän oikeasti usein osaa ottaa vastaan apua tai muuta hyvää, vaan se herättää hänessä syyllisyyttä.
Alivastuullinen lapsi on kokenut epäonnistumista
Alivastuullisen lapsen haava on se, ettei hänen kykyihinsä luotettu tai ettei hänen annettu rauhassa opetella erilaisia taitoja. ”Anna minä autan” tai ”Eihän tuosta sinun touhustasi mitään tule”, saattoi kuulua aikuisen suusta, kun pikkuihminen yritti tehdä jotain. Lapsi lannistuu ja pudottaa työrukkasensa ja yrittämisen halunsa, jos hänen ei anneta onnistua. Pahimmassa tapauksessa yrittäminen on kuitattu rankaisemisella ja häpäisemisellä.
Toisaalta lapsesta on saatettu kasvattaa narsistinen pikkuvaltias, jota on nöyristelty ja palveltu niin, että lapselle jää kuvitelma siitä, että muiden tehtävä on palvella hänen tarpeitaan.
Kipeä näytelmä saa alkaa
Usein nämä kaksi tapaavat toisensa ja tuntevat suunnatonta vetoa toisiinsa. Suhde voi tuntua sielunkumppanuudelta, olo voi olla kuin kotiin palanneella. Ja siinäpä se totuus piileekin.
Noissa parisuhdekuvioissa lähdetään otetaan lapsuudesta tuttu rooli. Alitajunta ohjaa juuri sen ihmisen luokse, jonka kanssa lapsuuden näytelmä voi alkaa.
Ylivastuullinen ottaa vastuut kantaakseen ja toinen ei. Lopulta tämänkaltaisessa suhteessa on kaksi onnetonta, joiden välillä syyllistytään, syyllistetään ja heitellään vastuupolttopalloa. Ylivastuullinen yrittää vastuuttaa ja alivastuullinen pyrkii välttelemään vastuuta. Mitä enemmän ylivastuullinen väsyy, sitä pontevammin hän ottaa ohjia käsiinsä, yrittää opettaa toiselle vastuunkantoa ja muuttuu kiltistä ihmisestä ikäväksi ihmiseksi, joka ei enää tunne itseään.
Mitä tälle voi tehdä?
Nämä kuviot ovat usein tosi haastavia, mutta jos laitan mutkat suoriksi, sanon, että on todella tehtävä jotain. Kummankin on tehtävä paljon työtä sen eteen, että lapsuuden sopeutumiskäyttäytymisen tapa purkautuu. Ylivastuullisen on opittava pyytämään apua ja luopumaan kontrollilangoistaan ja alivastuullisen on opittava ottamaan puolet perheen ja parisuhteen vastuupalloista ja vahvistettava itsessään sitä uskomusta, että hänkin osaa ja pystyy vastuunkantoon.
P.S. Narsistinen ihminen ei muuten muutu, vaikka ylivastuullinen kumppani kuinka yrittäisi.
Lue aiheesta lisää kirjastani Ylivastuullisten naisten valtakunta.
