Suurin osa yksityis- tai pari-asiakkaistani, kurssilaisistani ja elämäni ihmisistä itseni mukaanlukien ei alun perin ole oppinut speksaamaan suhteitaan ja puhumaan rakentavasti. Eli keskustelemaan ennen sitoutumista ja suhteen aikana siitä, millainen ihmissuhde ja elämä halutaan. Tyypillinen esimerkki tilanteesta on, että tutustutaan ja ihastutaan hurjasti ja pian mennään kimppaan – ehkä vähän ajaudutaankin yhteen. Toinen kumppanuksista haluaa kiihkeästi lapsen, toinen ei ole ihan varma. Lasta haluava ajattelee, että: ”No kunhan toi rakastuu muhun tarpeeksi, kyllä se sitten haluaa.” Menee kotva, eikä toinen edelleenkään halua lasta. Toinen haluaa lapsen entistä kiihkeämmin. Suhteessa on alun perin haluttu eri asioita, ja nyt väännetään siitä, kuka saa elämässä sitä mitä tahtoo, ikään kuin se olisi toisen vastuulla.
Vasta kun on speksattu puhuen, pääsee suhteessa tutkimaan eläen, toimiiko toinen sanojensa mukaan. Yksi pahimmista ihmissuhdemokistamme (vaikka moka on vähän turhan syyllistävä ja latautunut sana) on uskomus siitä, että hyvään suhteeseen riittää rakkaus tai sielunsynkka. Meillä voi olla vaikka millainen sydänsutina, kehon kutina ja pyhä henki toisen kanssa, mutta jos ollaan eri sivuilla, pettymyksiä on tiedossa.
Asioiden speksaamaattomuus on yksi olennainen tekijä siinä, miksi suhteet menevät vituralleen – ei se, että puuttuu kiintymystä, hyvää tahtoa tai rakkautta. Hyvien suhteiden kannalta on olennaista oppia tunnistamaan, mitä haluaa ja tarvitsee ja puhua siitä säännöllisesti. Joskus halutaan ja tarvitaan eri asioita, ja elämän tilanteet herättävät vaikeita tunteita. Se ei itsessään ole ongelma vaan se, ettei asioista puhuta ja löydetä yhdessä rakentavia ratkaisuja. Speksaaminen ja kuumottava rehellisyys eivät ole suhteelle uhka, puhumattomuus on.
Jos haluaa ihania ihmissuhteita (etenkin parisuhteen) suoraan puhuminen on ihan välttämätöntä. Muuten toiveajattelemme, oletamme ja teemme herkemmin vääriä tulkintoja, ja alamme vastuuttaa niistä toista ikään kuin hän olisi onnemme este tai edellytys. Kun uskaltaa puhua siitä mitä haluaa ja ei halua, ja tekee valintoja sen pohjalta, voi lopulta saada mitä haluaa – oikeiden ihmisten kanssa.
Suhteen speksaaminen on keskustelua toiveista, tarpeista, rajoista, mieltymyksistä, haluista ja vähän kaikesta
Speksaaminen on neuvottelemista: omien tunteiden, tarpeiden, ajatusten, rajojen, arvojen, unelmien ja toiveiden esiintuomista ja toisen sisäisyyden kuuntelemista. Speksaaminen on sitä, että et jätä itseäsi ja mukaudu tai ajaudu huomaamattasi johonkin, tai odota sitä toisilta. Se on tunteiden yhdistämistä kypsään ajatteluun.
Speksaaminen ei ole kotrollia tai toisille pelisääntöjen sanelemista, toisen sisäisyyden arvostelemista tai uhkavaatimuksia. Se on omilla jaloilla seisomista ja aikuisten, ratkaisukeskeisten valintojen (yhdessäkin) tekemistä. Se on oman ja toisten elämän kunnioittamista ja itsearvostusta. Voit rakastaa ja tykätä, vaikka jonkun kanssa speksit eivät nyt kohtaisikaan. Kukaan ei ole väärässä.
Kun uskallamme speksata ja neuvotella, suhteeseen syntyy turvaa ja usein kirkastuu luovalla tavalla, kuinka yhdessä päästäisiin eteenpäin tai mitä nyt tarvitaan. Joskus speksatessa, konfliktia setviessä tai omaa totuutta avatessa käy ilmi, että ollaan tosi eri sivuilla eikä nyt kohdata. Silloin voi kunnioittavammin todeta, etteivät speksit (esimerkiksi rajoista tai toiveista) nyt kohtaa ja voidaan jatkaa eri suuntiin kunnioittavammin. Totta kai se voi ja usein tuntuukin kurjalta, mutta silloin kenenkään ei tarvitse sopeutua tai niellä sitä mikä itselle on totta. Ollaan kiinni realiteeteissa. Toinen saattaa haluta parisuhteelta ihan muuta kuin itse tahdomme, ja silloin voi olla hyvä jatkaa eri suuntiin.
Speksaaminen uudessa ja vanhassa ihmissuhteessa tai missä tahansa elämän tilanteissa on puhetta näistä:
- Arvoista – mikä minulle / toiselle on kaikkein tärkeintä NYT?
- Siitä, mitä haluan / toinen haluaa ihmissuhteelta, työltä, ystävyydeltä jne. Millaisessa suhteessa haluan olla? Miten itse toimin, koska haluan näitä asioita? Entä toinen?
- Millaista elämää halutaan elää? Millaista arkea? Halutaanko lapsia? Miten käytetään vapaa-aikaa? Miten raha-asiat halutaan hoitaa? Mitä toivotaan seksielämältä? Entä yhteiseltä ajalta? Kuinka yhteinen elämä järjestetään niin, että se toimii kummallekin? Mitä tehdään sitten, kun on vaikeaa – kuinka pulmia ratkotaan ja kohdataan? Mitä ajatellaan kasvusta ja mitä sen eteen tehdään? Missä halutaan asua? Millaisia reunaehtoja yhteiselle elämälle on? (Näitä kysymyksiä voi olla loputtomasti – nosta esiin ainakin itsellesi tärkeimmät).
- Speksaaminen liittyy myös arkipäivän toiveisiin: mitä tehdään lomalla, kuinka uusperheen arkea sovitetaan yhteen, mitä kumpikin tarvitsee yhteiseltä kodilta jos sellaista ryhdytään hankkimaan, mitä tehdään matkalla tai lomalla, kuinka molempien oman ajan ja tilan tarve täyttyy?
- Speksata voi ja kannattaa aina ja lähestulkoon kaikesta <3 Se on okei! Hyvän suhteen merkki ei ole se, että osataan lukea toisen ajatuksia vaan se, ettei tehdä oletuksia. Uskalletaan puhua.
Speksaamisesta itsestään: kuinka haluamme asioita käsitellä? Millaisia yhteisiä sopimuksia tai pelisääntöjä meillä on? Miten usein haluamme asioista puhua ja kuinka tärkeää se meille on? Jos emme oikein osaa puhua, mitä haluamme asialle tehdä?
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.
