Pyöriikö suhde jatkuvasti mielessä? Jos näin, niin et todellakaan ole ainoa!!
Tätä ilmiötä kutsutaan ruminoinniksi, ja se on muuten hemmetin kuluttavaa.
Ruminointi on jatkuvaa, pakonomaista ajattelua joka pörrää lähes 24/7 mielessä. Ruminointi voi luoda sellaisen kuvan, että ”käsittelen asiaa”. Mutta itse asiassa ruminointi saattaa olla – ja usein onkin – joidenkin haavoittuvaisten tunteiden välttelyä. Samalla olo on kyllä hemmetin ahdistunut.
”Miksei se oo laittanut viestiä”
”Mitäköhän se tarkoitti kun se sanoi että…”
”Nyt se on ollut paikalla whatupissa mut ei reagoinut mun viestiin”
Yms.
Mitä jatkuvan ylikelauksen takana sitten on?
Siellä on usein epävarma olo. Siellä on ehkä turvaton olo. Ehkä siellä on yksinäinen olo. Ehkä siellä on hätääntynyt lapsiosa, joka ei koskaan voinut luottaa, että vanhemmat olisivat emotionaalisesti saatavilla, kun itse tarvisi.
Sitten siellä on usein taustalla myös tarpeita.Siellä on usein tarve tietää ja tuntea, että on toiselle tärkeä ja että toinen on myös sitoutunut sinuun. Siellä on tarve tuntea ennakoitavuutta ja selkeyttä. Tarve, että voinko luottaa sinuun, olemmeko turvassa, vaikka olemme erillisiä?
Varsinkin ristiriitaisesti kiintyneellä on taustalla kivuliaita kokemuksia, jossa on jäänyt emotionaalisesti hyvin yksin, isojen tunteiden kanssa. Elämä on ollut ehkä ennakoimatonta, taustalla voi olla monia hylkäyskokemuksia ja sitten sitä on anturit pystyssä, että ettei vaan sattuisi uudestaan!
Ruminointi on siis mielen suojakeino. Se yrittää suojata meitä kivulta sen avulla, että jatkuvasti etsii ”merkkejä” ja ”todisteita”. Me emme pysty lopettamaan ajatuksia, mutta ruminointiajatukset kannattaa harjoitella nimeämään: Tämä on ruminointia.
Sen jälkeen kysy itseltäsi: Mitä tunnen tämän taustalla? Mitä tunteita tämän alla on? Ja vaikka ne tunteet olisivat epämukavia: ole niiden kanssa (I know, tämä on vaikeaa!!)
Tunteet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että niihin liittyvät tulkinnat olisivat totta.
Ja kysy sitten: Mitä tarpeita täällä on taustalla? Mitä tarvisin? Joissakin tilanteissa on niin, että se ikäänkuin riittää, että me itse kohtaamme nuo pinnan alla olevat tunteet ja kuulemme tarpeet. Sitten useissa tilanteissa on niin, että jos olemme suhteessa, on hyvä, että voimme myös pyytää inhimillisellä ja aikuisella tavalla sitä mitä tarvitsemme.
Usko pois, tiedän, että se pelottaa ja voi hävettää. Minua ainakin on hävettänyt.
Mutta haluan enemmän aina selkeyttä kuin epäselkeyttä. Epäselkeys on vaan niin hemmetin kuormittavaa ja oma mieleni lähtee siitä ihan jengalle. Siksi mielummin selkeytän ja sitä kautta myös annan toiselle mahdollisuuden olla minua varten ja päästä minua lähemmäs.
Aivan kuten minä haluan olla minun tärkeää ihmistä varten.
Voit tutustua tunnemaailmaasi TUNNEKARTTAKIRJA-tehtäväkirjan avulla. Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.
