Aivot ovat samaan aikaan äärimmäisen monimutkaiset ja toiminnaltaan yllättävän suoraviivaiset. Ne tarkkailevat ympäristöä aistien kautta, arvioivat tilanteen ja etsivät uhkia ja mahdollisuuksia. Ne myös käynnistävät tunteen, jonka tehtävänä on ohjata toimintaa tulkinnan mukaisesti: Lähesty, vältä, puolustaudu.
Ahdistus kuuluu tähän järjestelmään. Se on evoluution kannalta hyödyllinen hälytysmekanismi, jonka tarkoitus on suojata meitä. Ongelma syntyy silloin, kun hälytysjärjestelmä yliarvioi vaaran. Tällöin ahdistus ei enää auta, vaan alkaa vääristää havaintoja.
ADHD ja voimakkaampi hälytys
ADHD-piirteisellä hermosto reagoi usein herkemmin ja nopeammin. Tunnesäätelyn kuormittuminen ja voimakas sisäinen kokemus tekevät ahdistuksesta intensiivisen. Se ei näyttäydy vain ajatuksena, vaan koko kehossa tuntuvana reaktiona: puristuksena rinnassa, levottomuutena ja ärsyyntymisenä. Ja kun vireystila nousee nopeasti, mieli pyrkii selittämään kokemuksen. Mielemme haluaa ymmärtää, ”mikä on vialla”. Tässä kohden ahdistus alkaa usein “valehdella”.
Miten ahdistus vääristää tulkintaa?
Ahdistus ei tietoisesti johda harhaan. Se tuottaa tulkintoja, jotka tuntuvat tosilta, koska keho on jo hälytystilassa.
Ajatukset voivat väittää:
“En pysty tähän.”
“Kukaan ei pidä minusta.”
“Tämä menee varmasti pieleen.”
Kun tunteet ottavat vallan, ei logiikka pysy mukana eivätkä aiemmat onnistumiset ole yhtä helposti saatavilla muistilokeroissamme. Tämänhetkinen tunne alkaa määrittää koko käsitystä omasta kyvykkyydestä. Ahdistus kaventaa näkökenttää ja vahvistaa mustavalkoisuutta. Seurauksena voi olla esim. välttely. Tehtävä jää aloittamatta, vaikka todellinen este ei ole kyvyttömyys vaan ylireagoiva hermosto.
Miksi ahdistus tuntuu niin uskottavalta?
Siksi, että se on nopea. Uhka-arvio syntyy aivoissa ennen tietoista harkintaa. Tunne aktivoituu ensin, ajattelun rauhoittava jarru seuraa perässä. ADHD-piirteisellä tämä säätely voi olla haavoittuvampi, jolloin tunne ehtii vallata tilan ennen kuin järkevä arviointi käynnistyy. Mutta ahdistus ei useimmiten kerro todellisesta vaarasta. Se kertoo vireystilan noususta ja valpastumisesta. Siksi esim. sydän sykkii nopeammin ja lihakset tuntuvat kireiltä.
Miten tähän voi suhtautua?
Ensimmäinen askel ei ole ahdistuksen poistaminen, vaan sen tunnistaminen. Ahdistus on hermoston signaali, ei todiste siitä, että jokin on pielessä. Kun huomaat ajatuksen “jokin on pielessä”, pysähdy hetkeksi. Kysy itseltäsi: Onko tämä fakta vai ahdistuksen luoma tulkinta? Jo pelkkä kysymys luo etäisyyttä. Se antaa otsalohkoille aikaa aktivoitua ja palauttaa tilannetta mittasuhteisiin.
Tärkeä muistaa
Ahdistus on siis epämiellyttävää, mutta ei vaarallista. Kun opimme tunnistamaan, milloin ahdistus valehtelee meille, voimme suhtautua siihen kuin liioittelevaan mutta hyvää tarkoittavaan neuvonantajaan. Sitä voi kuunnella, mutta kaikkea ei tarvitse uskoa. Ahdistus ei ole totuus tilanteesta. Se on reaktio, joka kaipaa säätelyä sekä lempeää kyseenalaistamista.
Lukuvinkki: Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia
Kirja avaa uudenlaista ymmärrystä ADHD:n maailmaan aikuisen näkökulmasta. Se kertoo, miten ADHD vaikuttaa arkeen, ihmissuhteisiin, itsetuntoon ja jaksamiseen ja miten ADHD:n kanssa voi oppia elämään ilman jatkuvaa kamppailua tai peittelyä.
Kirja antaa hyödyllistä tietoa myös niille, jotka tunnistavat vastakohtaisista piirteistä itsensä ja kaipaavat tukea niiden käsittelyyn, vaikkei heillä olisikaan ADHD-diagnoosia.
Kirjan kirjoittaja Juulia Järvdike on psykologi ja ADHD-asiantuntija, joka on työskennellyt vuodesta 2010 neuropsykiatristen diagnoosien parissa.
