”Minusta kasvoi pärjääjä, huolehtija, kaikki langat omissa käsissä pitäjä, tarkka ja tunnollinen, sellainen, joka kokee omien haavoittuvuuden tunteiden näyttämisen vaikeana, välttelee konflikteja ja laittaa muiden tunteet ja tarpeet aina omien edelle. Pyytelee anteeksi olemassaoloaan ja kantaa muiden syyllisyyttä.
Turvattomana selviytymiskeinoni ovat olleet supervahvuus ja yksin pärjääminen. Tietoisella tasolla koen ja tiedän olevani arvokas, osaava ja lahjakas, juuri sellainen kuin haluankin olla, mutta tunnetasolla, jossain syvällä, alitajuisessa kokemusmaailmassa koen vahvasti olevani arvoton ja viallinen. Se on hyvin ristiriitaista.”
(Sanna, 50, kirjassa Ylivastuullisten naisten valtakunta)
Moni ylivastuullinen nainen tunnistaa sitaatissa mainitun ristiriidan: järki sanoo yhtä, mutta tunteet ja sisäinen kokemus kertovat toista. Ulospäin ihminen näyttää tehokkaalta ja vahvalta, mutta pinnan alla on väsymystä, syyllisyyttä ja jatkuvaa varuillaan oloa.
Tunnelukkoterapeutti, pappi ja tietokirjailija Miia Moision uutuuskirjassa Ylivastuullisten naisten valtakunta (Bazar/Hidasta elämää, 2026) kuvataan tätä sisäistä mielenmaisemaa, jossa omin avuin pärjääminen, kaikesta huolehtiminen ja kaikkien lankojen käsissä pitely ei enää ole vapaaehtoinen valinta vaan selviytymiskeino. Moni nainen tunnistaa itsessään näitä kirjasta poimittuja ylivastuullisen naisen ajatuksia, tunteita ja kokemuksista.
Terve itsekkyys ja uhrautuminen menevät sekaisin
Ylivastuullisuuteen kuuluu, että ihminen ei tunnista, missä kulkee terveen itsestä huolehtimisen ja liiallisen uhrautumisen raja. Toisten tarpeet ja pyynnöt menevät automaattisesti omien edelle usein niin huomaamatta, että itsekin havahtuu vasta myöhään siihen, ettei esimerkiksi omille harrastuksille, levolle tai iloa tuottavalle tekemiselle jää tilaa.
Ajatus itsekkyydestä voi tuntua suorastaan uhkaavalta. Monen uskomusmaailmassa hyvä ihminen on epäitsekäs, joustava ja aina saatavilla. Siksi omien rajojen puolustaminen herättää syyllisyyttä ja häpeää, vaikka kyse olisi täysin perustelluista jokaiselle kuuluvista tarpeista, esimerkiksi levon tarpeesta.
Avun pyytäminen ja vastaanottaminen tuntuu vaikealta
Ylivastuullinen nainen on usein erinomainen kuuntelija ja uskollinen ystävä, mutta kun katse pitäisi kääntää itseensä, hän menee lukkoon. Avun pyytäminen ei tule edes mieleen tai se voi tuntua ylivoimaisen vaikealta, lahjojen vastaanottaminen vaivaannuttavalta.
Moni on oppinut, että kaikki on hyvin silloin, kun läheisillä menee hyvin – ja unohtaa samalla itsensä ja oman vointinsa kokonaan. Mielessä voi silti olla toive yhdessä tekemisestä ja siitä, että joku auttaisi.
Muiden vaikeat tunteet aiheuttavat syyllisen olon
Ylivastuullinen ajattelee syvällä sisimmässään, että hän ei saisi tuottaa muille pettymystä tai pahaa mieltä. Kun näin kuitenkin väistämättä elämässä ja ihmissuhteissa tapahtuu, seuraa kohtuuton syyllisyyden tunne ja voimakas tarve hyvittää, pyydellä anteeksi ja paikata tilanne – vaikka oma osuus olisi pieni tai olematon.
Häpeän ja arvottomuuden tunteet
Monen ylivastuullisen naisen mielenmaisemaa värittää syvä kokemus arvottomuudesta ja vajavuudesta. Häpeä kuiskii tarinaa siitä, ettei ole riittävä, kelpaava tai kaiken hyvän arvoinen.
Tämä näkyy siinä, kuinka vaikeaa on ottaa vastaan hoivaa, apua, hyvää ruokaa, lepoa tai tukea – kaikkea sitä, mitä itse tarjoaa ja sallii muille. Jos huomaat itsessäsi tällaista, mieti voisiko kuitenkin olla niin, että läheinen tai ystävä saa itselleen aidosti hyvää mieltä siitä, että hän auttaa ja ilahduttaa sinua?
Arvottomuuden ja riittämättömyyden kokemukset
Arvottomuuden kokemus tyrkkii tekemään enemmän ja paremmin. Sisäinen puhe on ankaraa, vaatimukset kohtuuttomia ja velvollisuudet loputtomia. Riittämättömyyden tunne kasvaa, vaikka todellisuudessa kukaan ei jaksaisi sellaista kuormaa.
Tarve pitää kaikki kasassa
Ylivastuullisten naisten tarinoissa toistuvat turvattomuus ja suojattomuus. Kun on vaikea luottaa elämään, sitä voi yrittää hallita ennakoimalla, kontrolloimalla ja pitämällä kaikki langat tiukasti käsissään. Touhottaminen ja huolehtiminen saattavat olla keinoja selvitä, eivät luonteenpiirteitä.
Rajattomuus ja syyllisyyden tunne
Rajojen asettaminen voi tuntua siltä kuin hylkäisi tai torjuisi toisen tai olisi hankala. Siksi ylivastuullinen joustaa, luopuu omista tarpeistaan ja kokee syyllisyyttä, jos joutuu pyytämään apua. Usein hän sanoo, että ”ei tartte auttaa”, vaikka apu olisi oikeasti tarpeen ja sisimmässään hänellä olisi tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja kannetuksi.
Miia Moision Ylivastuullisten naisten valtakunta auttaa tunnistamaan liiallisen huolehtimisen kaavoja, purkamaan syyllisyyttä ja häpeää sekä kulkemaan kohti elämää, jossa omat tarpeet, rajat ja tunteet saavat ansaitsemansa tilan. Kirja johdattelee kohti elämää, jossa pärjäämisen ei enää tarvitse olla selviytymistä.
Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.
