Rajaaminen on ennen kaikkea toimintaa oman hyvinvointisi puolesta, rakkauden teko.
Rajaaminen ei ole selittämistä tai yritystä saada toista ymmärtämään tai hyväksymään sitä, mikä sinulle toimii tai ei toimi. Kun kovasti selitämme, haemme hyväksyntää ja sysäämme vähän vastuuta toiselle – eli oikeastaan ylitämme hänen rajojaan. Selostaminen kumpuaa siitä pelosta, että jos rajaat, jäät yksin. Ja tokihan tuo pelko on tosi ymmärrettävä! Siitä ei tarvitse päästä eroon, vaan kun sisäinen turva vahvistuu, opimme puhumaan peloistamme suorempaan. Silloin voimme myös tulla syvemmin kohdatuksi. Sitä ei yleensä tapahdu, kun sivuutamme itseämme rajattomuudella.
Rajojesi puolesta toimiminen mahdollistuu, kun yhteys itseesi syvenee ja lempeytyy. Alat toimia enemmän sen tunteen kautta, mikä sinulle on isossa kuvassa hyväksi kuin pelkojen ohjaamana. Toki rajoista voi puhua ja varsinkin ihmissuhteissa yhdessä speksaaminen on olennaista turvan ja luottamuksen rakentumisen kannalta. Teot kuitenkin ratkaisevat – rajat eivät toimi teoriassa.
Kun omat rajasi vahvistuvat, et ylitä toisten rajoja huomaamattasi. Alat toimia suoraselkäisemmin ja selkeämmin. Pyydät, esität toiveita ja teet omat valintasi. Rajaaminenhan ei toki ole toisille speksien sanelemista, kontrollia tai energeettisiä pelejä eli valtataistelua. Rajaaminen suojaa rakkautta ja kumpuaa sydämestä. Se avaa myös hyviä tiimipelitaitoja. Ja niitähän toki tarvitaan, jos mielii aidosti aikuisia, läheisiä ihmissuhteita.
Pöhisemme usein huomaamattamme aika turvattomina, ja sen vuoksi emme ole oppineet rajaamaan kenties kovin hyvin. Silloin ohjaudumme menettämisen, hylätyksi tulemisen ja yksinjäämisen pelon kautta. Vahvat, selkeytyvät rajat kumpuavat sisäisestä turvasta eli uskalluksesta kuulla ja toimia sen mukaan, mikä omalle hyvinvoinnille on hyväksi. Silloin mahdollistuvat myös syvän läheiset, aidot ihmissuhteet, joissa saa olla oma itsensä kaikkine tunteineen.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.
