Elämäntehtävä on enemmän kuin työ – Tämä kysymys auttaa löytämään merkityksellisyyden äärelle


Sinulla on lupa kaivata omaa tärkeää ja merkityksellistä elämäntehtävääsi, jos sellaisen itsellesi haluat. Kyse on jopa enemmästä: sinun oikeastaan tulee kaivata sitä ja haaveilla siitä. En nimittäin usko minkään kaipuussa alkuun laitetun jäävän koskaan täysin toteutumatta.

Tässä kaksiosaisessa jutussa käsittelen elämäntehtävän, rajoittavien uskomusten ja omaan kaipuuseen tutustumisen suhdetta toisiinsa ja kerron miten pääset lähemmäksi merkityksellistä tekemisen ja olemisen tapaa. Jutun ensimmäisen osan pääset lukemaan painamalla tästä.

Koska elämäntehtävä mielletään usein työksi tai työasioihin kuuluvaksi osaksi elämää, sen hahmottamiseen hiipivät nopeasti samat kysymykset kuin työhön ylipäänsä: missä sellainen tehtävä olisi, maksetaanko siitä, pitäisikö hankkia vielä yksi tutkinto, olisiko minusta sittenkin yrittäjäksi ja mitenkäs tämä kaikki järjestetään?

Saatamme tiedostamattamme puskea elämää pakettiin järki ja suoritusperusteet edellä. Siksi elämäntehtävän hahmottamisessa voi auttaa erilainen asennoituminen. Uusi sävy löytyy, jos tutustumme ensin siihen mitä kaipaamme ja ylipäänsä suostumme antamaan kaipaukselle tilaa elämässämme.

Mitä minä kaipaan?

Kaipaus auttaa meitä työntämään tuntosarvemme ulos kohti maailmaa. Mitä kaikkea ihanaa tällä voisikaan olla minulle ja mitä merkityksellistä voisinkaan itse tänne tuoda?

Kaipaus kysyy miltä toivoisin, että minusta tuntuu? Mitä tehdessä tavoitan jotain sellaista olotilassani tai energiassani, joka voisi kuiskata minulle merkityksellisen elämän sanomaa? Missä tilanteessa tai kenen kanssa oloni tuntuu hyvältä?

Jos haaveilun aikana toistuvasti koet, että mieleesi nousee voimakkaasti ohjaavia ja rajaavia ajatuksia erityisesti sen suhteen miten asiat ovat taloudellisesti tai ajankäytöllisesti järjestettävissä, onko silloin mahdollista vaikkapa vain hetkellisesti ajatella, että elämäntehtäväsi ei ehkä koskaan tule olemaan palkkatyösi?

Uskallammeko nähdä sen, että elämäntehtävän ei tarvitse olla kaikille sama asia kuin palkkatyö. Tosiasiassa se on paljon enemmän! Oma kokemukseni on se, että merkityksellinen elämäntehtävä on aina tietynlainen palvelukseen astuminen. Se on seikkailulle antautumista: uudestaan ja uudestaan sen äärellä olemista mitä juuri minä voi sydämestäni tähän maailmaan antaa ja luoda.

Sielu lepää

Eräs ystäväni kuvasi elämäntehtäväkseen rakastamisen. Oma tehtäväni punoutuu kanssakulkemisen ja kirjoittamisen ympärille. Yksi kokee tehtäväkseen opiskella ikuisesti ja toinen haluaa elää kehollisten nautintojen äärellä. Jos suostumme katsomaan elämäämme näin, meidän ei tarvitsekaan rajata elämäntehtäväämme jonkinlaisiin järkiraameihin, olettaen sen(kin) toteutuvan samalla tavalla kuin vaikkapa palkkatyömme.

Rajatusta elämäntehtävän käsityksestä vapautuminen auttaa löytämään itsellemme todella merkitykselliset asiat ja toteutumaan tässä elämässä juuri sillä tavalla kuin kohdallamme tarkoitettu on.

Todellisen merkityksellisyyden tunnistatkin sielun lepona: tätä tehden, näihin asioihin keskittyen, näiden ihmisten seurassa, olet kotona omassa elämässäsi ja koet elämäsi merkityksellisenä. Mitä tahansa sellaista teetkään JO NYT, jonka parissa koet merkityksellisyyden tunteita, voit olla varma, että toteutat elämäntehtävääsi. Olethan aidosti elossa omassa elämässäsi, tässä ja nyt.


Lämpimästi tervetuloa tutustumaan Vilhelmiinan ohjaustyöhön tästä.