Mielen myllerrys johtuu usein sisäisestä turvattomuudesta

Tiedäthän sen fiiliksen, kun pää alkaa kuumottua pohtimisesta? Yrität keksiä ratkaisua tai hiffata, pitäisikö tehdä niin vai näin jossakin kiperässä kohdassa tai tienristeyksessä. Mielen myllerrys johtuu usein sisäisestä turvattomuudesta. On vaikeaa antaa itsensä vain olla ja huoltaa hellästi itseään sen sijaan, että yrittää ratkoa elämänsä sudokua. Uskomme usein, ettemme voi saada rauhaa (eli turvaa), ennen kuin asia on ratkaistu. Tai vaikka olisimme itse suhteellisen levollisia elämän levitessä, ympäristö saattaa painostaa, että valintoja olisi jo tehtävä. Mutta mitä, jos antaisikin itsensä päästää ratkomisesta irti? Tietysti vähän villi ehdotus siinä kohtaa, kun olo on haastava.

Arvottomuuden tunteesta kumpuaa ajatus, että kaikki pitäisi tietää ja selvittää. Kun et yritä tietää vaan annat olla, teet sisäisyydellesi tilaa. Riidan tai muun kärvistelyn keskellä itselleen kannattaa antaa lempeä aikalisä ja tehdä vähän aikaa jotain ihan muuta. Kun sisäisyys saa taukoa, se avautuu intuitiolle ja luoville ratkaisuille. Silloin pohjavireenä on myötätunto ja uteliaisuus siitä, miten asiat voisivat ratketa lempeästi. Ei tarvitse tietää, vaan saa päästää irti.

Ei itseään tarvitse piinata ratkaisemattomien asioiden keskellä. Se ei ole sivuun lakaisemista, vaan iisimmin ottamista. Alitajunta pääsee pehmeästi hommiin. Silloin myös omat voimavarat vapautuvat miettimisestä tekemiseen tai pelkkään olemiseen. Elämä ei ole kovinkaan mustavalkoista. Asioiden ja päätösten runttaaminen siististi boksiin voi olla halua suitsia elämän kasvattavaa ja viisastuttavaa moniulotteisuutta.

Kun itselleen suo tilaa silloinkin, kun se on kaikkein vaikeinta, antaa sisäisyydelle ja sydämensä äänelle tilaa. Luo itselleen turvaa sen sijaan, että uskoisi turvan tulevan asioiden selvittämisen kautta. Se on vastaanottamista – sitä, että antaa parhaiden ratkaisujen näyttäytyä ilman, että yrittää niitä itse väkisin vääntää. Tämä on se juttu, joka auttaisi monia meitä löytämään myös ”elämäntehtävämme” äärelle tai voimauttaisi irtautumaan siitä, mikä ei omaa sydäntä enää ravitse. Kun yrittää puskea ratkaisuja tapahtumaan, sulloo samalla unelmiaan sivuun.

Voit saada rauhaa ilman ratkaisujakin

Intuitio on hyvin luovasti ratkaisukeskeinen, kasvamaan kutsuva ja sydäntäsi kauniisti palveleva viritys. Mieli saattaa puhua kaikenlaista niin, että menee vähän sekaisin, mitä sydän sanoo. Sitäkään ei tarvitse ratkaista. Voi todeta itselleen, että ”ai jaa, taas tää vanha tuttu itsensä kyseenalaistaja tai superkelaaja täällä pyörii. Mitä tarvitsisin kuullakseni levollista, sisäistä ääntäni?”

Ei koko ajan pidä olla tosi zen voidakseen kuulla sydäntään tai toteuttaa unelmiaan. Usein luulemme, että intuitio tarjoaa jonkin valmiin paketin ja kokonaiskuvan siitä, mitä tulee tapahtumaan. Emme uskalla tehdä muutoksia elämässä, kun emme näe koko kuvaa. Intuitio toimii askel kerrallaan.

Mitä jos ei tarvitsisi nähdä kuin seuraavalle lyhtypylväälle asti? Sen jälkeen tulee kyllä taas seuraava sisäinen johdatus; polkusi valaisee itse itseään. Kun saa kokemusta siitä, että kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen vaan elämä kantaa, vapautuu toimimaan ja menemään haasteista ja peloista huolimatta eteenpäin.

Sydämen ääni vahvistuu, mitä enemmän toimit sen mukaan. Luottamus intuitioosi ja sisäinen turva kasvavat kokemuksen myötä. Kun alat toteuttamaan pieniä, innostavia juttuja, alat rakentaa polkua jota pitkin isot unelmasi saapuvat. Saat alkaa kulkea tuota polkua jo nyt. Ihmeellistä kyllä, koen itse paljon enemmän turvaa nyt täysin sydämeni mukaan eläessäni kuin silloin, kun elin konventionaalisemmassa boksissa.

Unelmasi eivät ole siellä jossain, eikä niihin hypätä yhdellä isolla loikalla. Pointti on, että koko reissu saa olla täyteläistä seikkailua. Silloinkin, kun elämässä on kysymyksiä vailla vastauksia.

Kuva: Unsplash / Anastasia Taioglou


Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: