Mitä se rakkaus sinuna tekisikään?

Valehtelisin jos väittäisin elämäni käännekohtien olleen kivuliaita. Jos väittäisin rypeneeni vuosia päättämättömyydessä ja ristiriitaisten ajatusten myllerryksessä. Kokeneeni hirmuista pelkoa ja syvää syyllisyyttä. Pähkähullua, mutta syyllisyyttä olen kokenut kivuttomuudesta.

Meissä on syvään piirretty uskomus, että elämän on oltava kamppailua ja ponnistelua ollakseen elämää. Ihmisen on kärsittävä ollakseen ihminen. Uskomus, jonka voima on hyytävä ja jolla on paljon kannattajia.

Uskallan uhmata ja luottaa viisaampaan voimaan, joka vie kohti vaivattomampaa elämää. Voimaan, joka on meissä kaikissa, kaiken aikaa ja kaikkialla. Voimaan, jonka jokainen voi itse nimetä.

Sinulla on aina varaa valita, mihin voimiin uskot.

Minun piti ryhtyä isona laulajaksi tai näyttelijäksi. Ryhdyin kuitenkin ensin hammaslääkäriksi. Kukaan ei pakottanut – kai. Vai mitä sanoo oma kunnianhimoni?

Olin vuosia vakuuttunut löytäneeni oman Mun Jutun. Kun viiden Hampurin yliopistolla vietetyn assarivuoden jälkeen perustin oman vastaanoton, joka täytti kaikki unelmakriteerini ja toi tilillekin mukavasti katetta, oli kaikki sitten niin kuin siinä. Mallillaan. Myös perhe, piirit ja tuliterä torppa.

Jokin outo ja kuvioon sopimaton ryhtyi kuitenkin sisälläni ilmiantamaan itseään. Epäilyksenä, kaipauksena, ilottomuutena, möhkynä mahassa. Järki apunani yritin selittää kutsumatonta suohon. Ei suostunut mokoma. Vahvisti vain otettaan. Nopeasti ja vääjäämättömästi.

Siinä oli siipalle ja itsellekin selittämistä. Vuosien opiskelut, väikkärit, remontoitu vastaanotto, varmat tulot ja tilit olisivat kohta vain muistoja. Sillä vaihtoehtoa ei ollut. Tyyppi sisälläni oli periksiantamaton. Loppu olikin sitten vain asioiden järjestelyä.

Muutin Suomeen ja ryhdyin laulamaan iskelmiä. Eroaikeissa en ollut. Jotain oli mielessä käväissyt, mutta järki oli saanut tässä asiassa uskomaan, että lapsi on saateltava ensin aikuiseksi. Niinpä vain eräänä aurinkoisena sunnuntaihetkenä tyyppi sisälläni ilmoitti, että suhteenkin aika on ohi. Sillä oli otsaa iskeä niin kovaa, että asia tuli kerralla selväksi.

”Sisäinen oppaasi on aina mukanasi. Jokainen hetki on ohjattu, koska tämä guru on sisimmässäsi. Valintasi määrää alatko kuunnella sen ohjausta vai et.”

                                           – Deepak Chopra –

Kaikki elämäni käänteet (niitä on) ovat tapahtuneet samankaltaisesti. Sisäinen guru on antanut niin vahvoja merkkejä, ettei muuta mahdollisuutta ole jäänyt, kuin luottaa ja toimia.

Alan vähitellen ymmärtää repäisevimpien käänteiden merkityksen siinä, että ne ovat saaneet minut kokemaan elämäni arvot ja tarkoituksen uudella tavalla. Elämästä on tullut vaivattomampaa. Myös huikeasti rikkaampaa.

  1. Pysähdy näkemään

Tuttava on kieriskellyt pitkään ison muutospäätöksen tuskissa. Kun taas juttelimme asiasta, sanoitti hän rupattelun lomassa ratkaisunsa itse, sitä kuitenkaan huomaamatta. Hän tiesi, mutta ei nähnyt. Koska järki. Koska realismi (lue pelko). Koska, koska…

Arvostamme järjen käyttöä ja ajattelua aivojen korkeimpana tehtävänä, siksi emme huomaa elämän meille tarjoamia hienoisia merkkejä. Aavistuksia, tunteita, vihjeitä, kehon tuntemuksia. Oloa, että tiedät, vaikka et tiedä.

Elämä on täynnä merkkejä. Luota herkimpiin vaistoihisi, niin näet.

  1. Pysähdy toteutumaan

Hehkumme tehdessämme jotain, minkä koemme arvokkaaksi. Jotain, mikä ei usein edes tunnu työltä. Jos taas emme rakasta työtämme, kutistumme. Kykyjemme, energiamme, rakkautemme ja luovuutemme käyttö jää vajaatehoille, olemme viideosaversioita itsestämme.

Minäkuva on egon rakentama. Se on kittana, koska ego on itsekäs ja haluaa kaiken omilla ehdoillaan. Ego pyrkii siihen, että menettäisimme otteen itsestämme. Se rakentaa minäkuvastamme titteleillä, omaisuudella, pankkitileillä, tavaroilla ja trimmatuilla hauiksilla kulissia, jonka suojaan voimme piiloutua.

Meillä voi olla ulkoista rikkautta, mutta jos teemme työtämme vain siksi, mitä sen avulla saa, on elämä sisäisesti köyhää. Egon rakennelma on hutera.

Pysähdy tunnistamaan, mitkä ovat sinulle arvokkaita asioita. Asioita joista sytyt ja joiden tekeminen on sisäisesti motivoivaa ja palkitsevaa. Anna itsesi toteutua täydessä kukoistuksessasi.

  1. Pysähdy mahdollisuuksiesi äärelle

Muutokseen tarvitaan avoimuutta ja vastaanottavaisuutta. Myös rentoa ja lempeää otetta. Muutos jähmettyy kuitenkin usein mielemme rajat kiinni –kampanjaan. Uskomuksiin, rajoituksiin ja ehtoihin, jotka ovat meille jopa osa identiteettiämme. Kuvittelemme olevamme turvassa rajojemme sisällä. Mielenrajojen turva on samaa hataraa harhaa, kuin egon luoma minä-kuvakin.

Luomme itse ison osan ongelmistamme. Ajattelemalla. Ylläpidämme myös itse ongelmiamme. Ajattelemalla. Kaikkea mahdollista, mikä ei ole totta. Olemme myös kekseliäitä tekosyiden kehittelijöitä. Josko vaikka joku muu toteuttaisi unelmat puolestamme.

Olemme täynnä käyttämättömiä mahdollisuuksia. Painimatsin omasta sisimmästä lähtevien ja ulkoa ohjattujen valintojen välillä käy jokainen oman päänsä sisällä. Ponnistelu on merkki siitä, että tuhlaamme energiaamme.

Anna asioille ja elämällesi vaivattomuuden mahdollisuus. Rakkaus tekemiseen on voimista väkevin. Kuuntele sydäntäsi ja kurkota kohti unelmiasi.

 

”Aina kun luulee, ettei tiedä, osaa elämää,
  syttyä ja sytyttää ei taida liekkiään,            
  kun luulee, ettei tiedä, jää vain kytemään,
  fiksu sydän ärähtää ja ryhtyy kärttämään,
  mitä se rakkaus, mitä se rakkaus,
  sinuna tekisikään”

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: