Se mitä toistat lapsellesi, on myöhemmin hänen sisäinen äänensä

 

”Miten sä nyt taas menit tuolla tavalla sotkemaan?”
”Mikset sinä pukeutuisi hameeseen?”
”Oletko hieman lihonut?”
”Pitääkö sinun aina…?”

Olen kohta 39-vuotias. Silti kuulen päivittäin mielessäni lapsuus- ja nuoruusvuosilta perheeni ja sukuni vanhempien naisten äänet. Niiden sävy on kummasteleva ja painostava.

Minulle ei sanottu mitään äärimmäisen pahaa. Minua ei haukuttu ikävästi. Mutta minulle sanottiin jatkuvasti jotain pientä. Miksi noin, miksi ei näin?

Aivan kuin minua olisi vähän väliä tökitty jostakin suunnasta. Ei lyöty kovaa, koska se olisi ollut liikaa, mutta osoiteltiin sormella juuri sen verran, että tunnollinen lapsi alkoi yrittää enemmän, koetti olla parempi ihminen ja kiltimpi tyttö. Koska tökkiminen oli juuri sopivan huomaamatonta, sitä ei lapsena itse ymmärtänyt.

Näin jälkikäteen on helppo tiedostaa, millainen asenne taustalla kummitteli. Minun olisi pitänyt olla toisenlainen. En tiedä, mikä olisi kelvannut – vai olisiko mikään – mutta vaatimisen ja odotusten energia leijui ylläni jatkuvasti. Kun aloitin kuntoilun ja kävin ensimmäisen kerran viidentoista minuutin lenkillä, sain kuulla, että ei tuosta vartista mitään iloa ole. Ja ai niin, reitesi näyttävät aika paksuilta!

Tiedän, että he ovat tarkoittaneet hyvää. Tiedän, että he ovat kasvattaneet minut juuri sillä tavalla kuin parhaiten ovat osanneet. Jokainen toimii parhaan tahtonsa mukaan niistä lähtökohdista, jotka kullekin on annettu. Joskus olisi kuitenkin ollut helpottavaa, että minua ei yritetä muuttaa muuksi.

En syytä ketään. Toivon vain, että jokainen vanhempi muistaisi, miten piilossakin olevat asenteet ja uskomukset hiipivät lapsesi mieleen ja asettuvat taloksi. Se mitä toistat lapsellesi jatkuvasti, on myöhemmin hänen sisäinen äänensä.

Vaikka riittämättömyyden tunteesta eroon pääseminen on vaatinut vuosien työn, osaan olla kokemuksistani kiitollinen. Niiden myötä olen kasvanut kohti elämäntehtävääni: auttamaan muita tulemaan tietoiseksi ja vapautumaan rajoittavista uskomuksistaan. Mutta se ei tarkoita, että haluaisin enää sietää mitä tahansa.

Olen kohta 39-vuotias. Minulle puhutaan edelleen samaan sävyyn. Sitten ihmetellään, miksi en enää halua käydä kylässä.

Siksi, että minä haluan olla rauhassa sellainen kuin olen.

Haluatko tulla tutustumaan siihen, millainen sinä olet? Kirjoita kevyempi kesä -kurssi kysyy oivaltavia ja voimauttavia kysymyksiä. Lue lisää ja tule mukaan!

Kuva: depositphotos.com

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Viihdy omassa arjessasi -kirja

    25,00  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin