Seuraan ahkerasti solubiologi Bruce Liptonin julkaisuja varsinkin Facebookin kautta. Hiljattain hän julkaisi seinällään seuraavan ajatelman (vapaa suomennos):
Eliminaatio-dieetti: Poista viha, katumus, paheksunta, syyllisyys, syyllistäminen ja murehtiminen. Sen jälkeen seuraa, miten terveytesi ja elämäsi muuttuu paremmaksi. (Charles F. Glassman)
Solubiologi Bruce Lipton on tutkinut jo 60-luvulta lähtien sitä, miten solun ulkoiset tekijät vaikuttavat solun sisäisiin “olosuhteisiin”. Hän tuli tutkimuksissaan siihen johtopäätökseen, että ajatuksemme ja uskomuksemme ovat kaikkein voimakkaimpia vaikuttajia solujemme terveyteen. Lisää tästä aiheesta voit lukea täältä.
Tämä ajatelma sai minut pohtimaan “dieetti”-ilmiötä laajemmin. Vuosikymmenien ajan meitä on ulkoapäin ohjattu korjaamaan erilaisia toimintamallejamme, jotta voisimme vaikuttaa omaan terveyteemme ja ennaltaehkäistä sairauksia. Ne ovat painottuneet painonhallintaan, ruokavalion muuttamiseen ja liikunnan lisäämiseen. Eikä tässä tietenkään ole mitään väärää – nämä ovat tärkeitä osatekijöitä terveyden kannalta.
Olen kuitenkin kohdannut paljon ihmisiä, jotka elävät asiantuntijoiden määritelmien mukaan epäterveellisesti, mutta ovat siitä huolimatta fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. Mikä heitä suojaa, etteivät he sairastu erilaisiin elintapasairauksiin?
Tässä on omia ajatuksiani, joiden pohja on kaikessa siinä, mitä olen lukenut ja opiskellut vuosien varrella, sekä mitä omia henkilökohtaisia kokemuksia minulla on elämäni aikana ollut. Aloitan kuitenkin seuraavista kysymyksistä:
- Mitä itse ajattelet terveydestä ja siitä, miten voit terveyteesi vaikuttaa?
- Luotatko enemmän ulkoiseen asiantuntijuuteen vai “sisäiseen terveyskeskukseesi”, eli oman kehosi viesteihin, mikä sinulle on parasta?
- Tunnistatko ne juurtuneet ajattelumallit ja uskomukset, jotka estävät sinua elämästä sinulle tarkoitettua elämää?
- Tunnistatko ne tunnereaktiot, joita kehossasi syntyy uskomustesi seurauksena?
- Jos sinulla on oireita, tiedostatko miten oireesi heijastavat sisäistä tunne- ja uskomusmaailmaasi?
- Miten kehosi vaikuttuu erilaisista olosuhteista ja ihmissuhteista, sekä työ- että yksityiselämässä? Millaisia tunnereaktioita erilaiset tilanteet ja ihmiset sinussa sytyttävät? Miten toimit tilanteissa?
- Onko sinun helppo kohdata vaikeat tunteet rakentavasti ja niin, että otat vastuun omista tunnereaktioistasi?
Avaimia kokonaisvaltaiseen hyvään elämään ja elämänpituiseen “dieettiin”:
- Luotan siihen, että voin itse vaikuttaa omaan elämääni ja terveyteeni – myös silloin jos olisin jo sairastunut.
- Tarvitsen lisäksi roppakaupalla uskoa ja ennen kaikkea toivoa, parantuakseni ja eheytyäkseni!
- Lähden tutkimusmatkalle itseeni. Voin löytää elämäni tarkoituksen, mission, joka ohjaa minua monissa elämäni valinnoissa.
- Lähden tutkimusmatkalle omaan kehomieleeni. Tutustun mielenkiinnolla niihin sisäisiin puheisiini, jotka laukaisevat minussa erilaisia stressi- ja tunnereaktioita. Ja voin sen jälkeen opetella itselleni sopivia tapoja purkaa rajoittavia uskomuksiani ja tunnejumejani, ja löytää sopivampia tilalle.
- Opin kuuntelemaan kehoni viisautta. Ymmärrän oireideni syvimmät syyt, mikä vapauttaa minut kehoni syyttämisestä ja vihaamisesta silloin, kun se oireilee. Jos vihaan kehoani, vihaan samalla itseäni.
- Alan kuunnella sydäntäni ja sitä kautta annan itselleni myötätuntoa. Riitän kyllä!
- Löydän lapsenkaltaisen ihmettelyn ja kiitollisuuden aiheita jokaisesta päivästä. Joskus niitä löytyy vain yksi, ja joskus tuhat. Mutta vain kohdistamalla huomioni kiitollisuuden aiheisiin, alan kohdata niitä lisää.
- Tarvitsen ympärilleni sellaisia ihmisiä, jotka haluavat sydämestään tukea minua tervehtymään ja kasvamaan omaksi itsekseni. Ja vastapainoksi tarvitsen oman sydämeni halua auttaa ja tukea muita, sillä tavalla kuin siihen kykenen.
- Tarvitsen ihokontaktia ja läheisyyttä. Joskus voi olla aikoja elämässä, jolloin läheisiä ihmisiä ei ole. Tällöin voin miettiä, voisiko läheinen olla lemmikkieläin, tai voisinko mennä hierontaan tai vaikkapa ratsastus- tai paritanssikurssille.
- Otan 100-prosenttisen vastuun itsestäni ja tunteistani. Tämä estää minua katkeroitumasta ja jäämästä uhrin rooliin. Mutta se ei estä minua pyytämästä apua ja tukea silloin, kun koen sitä tarvitsevani. Osaan ilmaista tämän tuen tarpeeni selkeästi, vaikka se aluksi saattaisikin tuntua pelottavalta, olla auki kaikkine haavoineni ja heikkouksineni. Tällainen avun pyytäminen nimenomaan on vastuun ottamista itsestä.
- Muistan joka päivä sanat: Olen pahoillani. Anna anteeksi. Kiitos. Rakastan sinua (ja minua) <3
***************************
Lukuvinkkejä:
- Kelly A. Turner: Syövästä voi selviytyä
– Yhdeksän polkua yllättävään paranemiseen (kirjauutuus 2016) - Bruce Lipton: Ajatuksen biologia
- Joe Vitale & Ihaleakala Hew Len: Ei rajoja – takaisin nollatilaan
Kuvat: Kirsi Heikinheimo
