Sivu 444 – Hidasta elämää

Sarastus: Luopumisia

Sarastus on blogi muutoksesta ja uudesta alusta. Kirjoittaja Maija Ilmoniemi uupui kiireisten yrittäjävuosien jälkeen, päätti hypätä tuntemattomaan, ja alkoi kummastella maailmaa päästäkseen yhä lähemmäs itseään. Hän kertoo, millaista on, kun työstä ja elämästä häviää merkityksellisyyden tunne ja millaista sitä on etsiä uudelleen.

Ostimme kirjahyllyn – Ikeasta tietysti, asummehan nyt tuon sisustusjätin synnyinmailla! Ystävämme onnittelivat erinomaisesta valinnasta. Olimme onnistuneet ostamaan juuri sen saman hyllyn, joka kuuluu jokaisen ruotsalaisen perheen sisustukseen. Hyvin pian tätä menoa meistä tulisi ihan aitoja ruotsalaisia! Jippii?

Latoessani kirjoja hyllyyn löysin pokkarin, jota en ole avannut pitkään aikaan. Muistan, kun ostin sen. Oli kevät vuonna 2009.

Inspiraatiota etsiessäni minulla on tapana mennä kirjakauppaan. Käytän ”ekan kirjan taktiikkaa”: vaeltelen hyllyjen välissä, ja ostan ensimmäisenä käteeni tarttuvan kirjan. Toimii erinomaisesti ja teen aina räjähdysmäisiä löytöjä.

Keväällä 2009 taktiikkani ohjasi minut Tommy Hellstenin luokse. Saat sen mistä luovut tarttui käteeni aikana, johon voisin myös päivätä tämän – nyt jo yli kolme vuotta kestäneen – muutosprosessini alun. Olin juuri eroamassa silloisesta pitkäaikaisesta parisuhteestani, ja tarvitsin ajatuksia eteenpäin menemiseen. Niitähän minä sain! Kirja täyttyi alleviivauksista, huutomerkeistä ja sydämen kuvista.

Löytäessäni kirjan nyt uudelleen avasin sen satunnaisesta kohdasta. ”Saat sen mistä olet valmis luopumaan”, huusi otsikko kappaleessa, jossa Hellsten ehdottaa, että tie todelliseen muutokseen kulkee paradoksien kautta: turvan epävarmuudessa löytää vain jos sitä ei etsi, vahvaksi tulee löytämällä heikkoutensa, ja vapauden voi saada kohdattuaan ensin riippuvuutensa.

Silmäilin tekstiä läpi puolihuolimattomasti, kunnes sen lopussa jokin pysähdytti minut. Olin kirjoittanut kappaleen loppuun sanat: ”Mistä minun pitää luopua? Itsestäni?”

Tuo lyijykynällä marginaaliin tuherrettu kysymys havahdutti minut. Näiden vuosien aikana olen todella kulkenut polun, jonka varrella olen joutunut luopumaan kaikista silloisen minuuteni rakentaneista asioista.

Mitä tuosta ihmisestä on vielä jäljellä? Luovuin rakkaudesta, yrityksestäni, urastani, suunnitelmistani, kontrollistani, vahvuudestani, terveydestäni, toimeentulostani. Ja nyt Ruotsiin muuton myötä olen luopunut minulle erityisen tärkeistä asioista: juuristani, sosiaalisista ympyröistäni, ”omasta” elämäni – ja kyvystäni kommunikoida! Viimeaikainen epävarmuuteni on paljolti johtunut siitä, että en pysty ilmaisemaan itseäni niin monipuolisesti kuin minulle on luonteenomaista. Täällä olen yhtäkkiä se porukan hiljaisin, sivustaseuraaja ja ulkopuolinen. Ennen otin vastuun kaikista tilanteista ja keskusteluista, ulosantini oli varmaa ja vakuuttavaa, mutta nyt yhtäkkiä en kykene olemaan oma itseni.

Tuntuu, että minuuteni on nyt riisuttu kokonaan, että minut on tyhjennetty! Vaikka tämä saattaa kuulostaa taas samalta negatiivissävytteiseltä tarinalta, jota olen tänä syksynä blogiini suoltanut, en enää tunne ahdistusta. Enemmänkin minussa on syttynyt valtava into ja jännitys; mitä saankaan nyt tilalle? Ihan kuin minut olisi tietokoneen lailla ”buutattu”, ja olisin nyt käynnistymässä uudelleen päivitettynä versioina.

Olisinko kaikkien näiden luopumisten jälkeen matkalla kohti huipennusta, lähellä sitä hetkeä, jolloin saan sen mistä olen luopunut – itseni?

Ps. Tiedän, että Hellstenin väite pitää paikkansa. Saamme todella sen mistä luovuomme. Moninkertaisena. Minulla on tästä todistusaineistoa, sillä olen saanut jo nyt paljon poisluovutetun tilalle; rakkauden, joka kantaa minua, luo uskoa ja tekee minut onnellisemmaksi kuin koskaan.

Turvallisuuden tarve voi estää kokemasta asioita, jotka toisivat elämään täyttymystä – Löydä turva sisältäsi ja ole rohkea

Uskallamme rakastaa, jos se on turvallista ja olemme varmoja, että siihen vastataan. Uskallamme antautua unelmille sitten kun se on turvallista. Varmistelemme ja rakennamme ympärillemme asioita, jotka tuovat elämäämme turvaa ja mukavuutta.

Kaikki ovat omasta elämästäni tuttuja kokemuksia. Turvallisuus on aiemmin ollut elämääni ohjaava asia. Vaikka se ei ole enää niin hallitsevassa roolissa, se vaikuttaa edelleen toimintaani. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta toisinaan huomaan, että edellytykseni varmuuden ja turvallisuuden kokemiselle kaipaavat päivitystä.

Human needs psychologyn esittelemässä ihmisen kuudessa perustarpeessa varmuuden ja turvallisuuden tarve esitellään ensimmäisenä. Kyseessä on tarpeemme kokea varmuuden, turvallisuuden ja mukavuuden tunteita.

Edellisessä kirjoituksessa toin esille sen, että täytämme yksilöllisin tavoin jokaista kuutta perustarvettamme. Käytämme niin rakentavia kuin haitallisiakin tapoja. Mitä tahansa toimintaa tarkastelemme, täytämme aina yhtä tai useampaa tarvetta. Yksilölliset erot syntyvät aiempien kokemusten sekä uskomusten pohjalta rakentuvista säännöistä. Nämä säännöt määrittävät edellytyksemme tarpeiden täyttymiselle, kuten myös sen miten voimme niitä täyttää. Toisena keskeisenä asiana toimii se mikä tarpeistamme muodostuu hallitsevaksi.

Jos varmuuden ja turvallisuuden tarve on sinulle tärkeämpi kuin vaikkapa vaihtelun tai yhteyden ja rakkauden, varmuus ja turvallisuus ovat sinulle tärkeämpiä kuin jännitys, uudet ihmissuhteet, spontaanius ja epämukavuusalueelle uskaltaminen. Korostunut turvallisuuden tarve voi estää kokemasta asioita, jotka toisivat elämäämme täyttymystä.

On hyödyllistä kysyä itseltä; mikä saa minut kokemaan turvallisuutta? Aina säännöt eivät tue elämäämme. Voimme tulla niistä tietoiseksi ja aloittaa selvitystyön sen suhteen, mikä voisi täyttää tarvetta kestävämmin. Lopulta joudumme ottamaan rohkean askeleen ja toimia aiemmasta poiketen.

Rakkaudessa moni meistä on kokenut sen, miten säännöt varmuuden ja turvallisuuden tunteelle voivat haastaa avoimuutta toista kohtaan. On luonnollista ryhtyä asettamaan rakkaudelle raameja tehdäkseen siitä turvallista. Rajoittamalla rakkautta, estämme sen ilmenemisen.

Niin rakkaudessa, unelmien tavoittelussa, ystävyydessä, ihmisenä kasvamisessa kuin hyvinvointia tavoitellessa joudumme hyväksymään tietyn määrän epävarmuutta. Silti, tarvitsemme jotain johon voimme tukeutua ja luottaa. Tiedostamalla sääntömme sekä sisällämme koetun turvattomuuden ja epävarmuuden, voimme muuntaa turvallisuutemme perusteita.

Löytämällä lopulta turvaa sisältämme, sinun on helpompi uskaltautua kuuntelemaan kuka todella olet ja mitä haluat elämässäsi tehdä.

”Ei töissä tarvitse olla kivaa” – Mutta entä jos se olisikin mahdollista?

”Ei töissä tarvitse olla kivaa” -kommentti on painautunut päähäni epämääräisenä möykkynä. Moni oikeasti ajattelee – eli kokee – niin. Työ on siis sitä varten, että sillä rahoitetaan perustarpeita ja jos jotain yli jää, niin vielä vähän vapaa-aikaakin.

Olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa aina, että olen saanut tehdä vain ja ainoastaan kivoja töitä: Olen ollut vaatekaupassa viikkaamassa vaatteita ja siivoamassa vaatevarastoa. Olen ollut lastenhoitoapulaisena päiväkodissa. Olen tarjoillut, myynyt tiskin takaa drinkkejä ja kahvilassa väkertänyt erikoiskahveja ja lounasleipiä. Olen jumppauttanut puolta Helsinkiä eri kuntokeskuksissa. Olen kirjoittanut, toiminut esimiehenä ja osallistunut johtoryhmätyöskentelyyn. Nyt yrittäjänä olen tehnyt kaikkea mahdollista media-alan ja koulutusten tiimoilta. Olen ollut siis erityisen onnekas, että olen saanut tehdä vain kivoja töitä.

Mutta. Väitän, että työt ovat olleet kivoja, koska olen kokenut ne kivoiksi. Ja olen kokenut ne kivoiksi, koska minulla on luontainen tapa etsiä jokaisesta työstä oma tapa tehdä ja sen myötä löytää myös ilo ja innostus työtehtäviä ja työssä käymistä kohtaan. Tämä kokemus on saanut minut ajattelemaan, että kaikessa työssä on kaksi ulottuvuutta: työtehtävä ja sydämentehtävä. Työtehtävä on se, joka tulee ulkoa annettuna, ja sydämentehtävä on se, joka loistaa sisältä.

Koska työtehtävän raamit tulevat usein annettuina, niistä ei aina pysty repimään riemua tai työniloa. Mutta jos tietää, mikä on oma sydämen- tai elämäntehtävä, ja tietää, mistä oma riemu löytyy, kokee varmasti työnsä mielekkääksi ja kivaksi.

Oma sydämen- tai elämäntehtävä vain pitää löytää itse, sitä ei kukaan anna valmiina.

Se saattaa usein olla vaikea tunnistaa, sillä se ei ole kiinnittyneenä konkretiamaailmaan, kuten palkkaan, etuihin, työtehtävän sisältöön tai statukseen. Jotta oman sydämentehtävänsä löytää, on uskallettava kysyä: Mitä minä todella haluan? Mitä annettavaa minulla on? Mikä minua innostaa ja mikä saa liekehtimään? Mikä tuottaa minulle mittaamatonta iloa? Oma tehtävä löytyy kyselemällä ja tunnistamalla positiivisia tuntemuksia ja seuraamalla niiden viitoittamaa tietä.

Omalla työpolullani olen kulkenut noiden kysymysten viitoittamana. Kun olen ennen valomerkkiä myynyt olutta tai pukenut päiväkodissa lapsille toppavaatteita, olen kysynyt ja saanut tietoa siitä, mikä minun sydämentehtäväni työtehtävien lisäksi on. Olen kokeillut, kokenut iloa kaikista töistä, olen opetellut, kysynyt ja kuunnellut vastauksia. Nykyisissä töissäni koen, että työtehtäväni tukevat vahvasti ja täydellisesti sydämentehtävääni: Olen löytänyt sen polun, jossa voin parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää sitä iloa, intoa ja puhdasta inspiraatiota, joka nousee sydämen tasolta.

Ilokseni huomaan, että saan tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka ovat kyselleet itseltään ahkerasti ja löytäneet oman sydämentehtävänsä. Nimittäin, silloin kun työstään innostuneet ja inspiroituneet ihmiset kohtaavat, mahdollisuuksien maailma avautuu ja syntyy eteenpäin vievää energiaa ja uusia luovia ratkaisuja. Lisäksi se voimaannuttaa eikä uuvuta.

”Ei töissä tarvitse olla kivaa.” Niin. Ei tarvitsekaan. Mutta se on valinta, puhdas valinta.

Pidä 25 päivän puhdistuskuuri keholle – ”Lehtivihreä tunnetaan tehokkaana suolistossa olevien myrkkyjen poistajana”

Terveen elämän puolesta -sarjassa esittelemme laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy. Asiantuntijana juttusarjassa toimii fytonomi Birgit Stenroos.

Ihmisen keho on jatkuvan myrkkykuormituksen alaisena. Saamme myrkkyjä ympäristöstä, ruoasta ja elintavoista. Helpoin tapa vähentää myrkkykuormaa on lisätä ruokavalioon runsaasti lehtivihreää sisältäviä aineita.

Vehnänoras

Vuosikymmenien aikana on kertynyt paljon kokemusperäistä tietoa elimistön puhdistamisesta luonnonaineilla, jotka sisältävät maksan, suoliston, hengitysteiden, munuaisten ja ihon hikirauhasten toimintaa tukevia ominaisuuksia. Parhaat näistä ruoka-aineista ovat hyvin ravinnerikkaita ja niillä on positiivinen vaikutus terveyteen ja hyvänolon tunteeseen. Vehnänoras voidaan luokitella yhdeksi parhaimmista.

Vehnänorasmehu on monipuolinen pienoisravintotekijöiden lähde, joka sisältää laajan valikoiman mineraaleja, vitamiineja, aminohappoja, lehtivihreää ja runsaasti elimistölle hyödyllisiä entsyymejä. Lehtivihreä tunnetaan tehokkaana suolistossa olevien myrkkyjen poistajana. Se myös lisää hemoglobiinin tuotantoa ja parantaa hapenottokykyä, tehostaen sydämen, verisuonten ja keuhkojen toimintoja. Se tehostaa valkoisten verisolujen muodostusta vaikuttaen edullisesti immuniteettiin. Vehnänorasmehu on myös biologinen desinfektioaine, joka pystyy eliminoimaan haitallisia bakteereja elimistöstä. Vehnänorasmehu tehostaa elimistön myrkynpoistoa vähentäen raskasmetallien kuten elohopean, lyijyn, kadmiumin ja alumiinin myrkyllisiä vaikutuksia ja neutraloimalla myös muita myrkkyjä.

Spirulina

Spirulina on sinivihreä mikrolevä, jota pidetään tällä hetkellä tunnetuista planktonkasveista ravintorikkaimpana. Sen proteiinipitoisuus on huomattavasti korkeampi kuin lihassa, kalassa, juustossa, soijapavussa tai oluthiivassa. Kasvivalkuaisen osuus on 65 %, josta elimistö pystyy käyttämään hyväkseen jopa 80 %. Lisäksi spirulina sisältää runsaasti klorofylliä eli lehtivihreää, karoteenia eli A-vitamiinin esiastetta ja kaikkia B-ryhmän vitamiineja. Esimerkiksi B12-vitamiinin pitoisuus on spirulinassa kolme kertaa suurempi kuin maksassa. Hiven- ja kivennäisaineista spirulinassa on merkittävästi, mm. rautaa, fosforia, kaliumia, kuparia, mangaania, magnesiumia, sinkkiä, seleeniä ja kromia. Spirulina tehostaa aineenvaihduntaa sekä ylläpitää oikeaa verensokeria ja torjuu siten näläntunnetta.

Chlorella

Chlorella on yksisoluinen tumallinen levä, joka vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja tuhoaa paksunsuolen haitallisia bakteereita. Se imee itseensä myrkkyjä suolistosta ja edistää normaalia peristalttista liikettä, jolloin mm. vatsantoiminta helpottuu. Chlorella vahvistaa suolen limakalvoja, tehostaa myrkynpoistojärjestelmää, suojelee maksaa ja rauhoittaa vatsaa.

Nämä kolme edellämainittua kasvikunnan lisäravinnetta on yhdistetty Green-kapseliin, jolla voit pitää 25:n päivän puhdistuskuurin ja samalla autat elimistöäsi virkistymään, hoikistumaan ja puhdistumaan.

Green-kapseleita on myynnissä luontaistuotekaupoissa ja verkkokaupoissa.

Biomedin valikoimiin kuuluvat myös pakastemehut:

Orasmehu (spelt -vehnänorasta)

Green + -jääpalat (spelt -vehnänoras – spirulina – chlorella – vihreä tee)

Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.

Valon pisaroita: Erossa kukaan ei menetä ketään

Syksy on ollut aina itselleni mieluisa vuodenaika mutta tästä syksystä tuli, hmmm sanoisinko…. haastava. Tempauduin yllättäen elämän pesukoneen pesuohjelmaan, joka alkoi piinaavalla linkouksella, jatkui lähes kiehuvalla valkopesulla ja on parhaillaan uuden elämänvaiheen esipesussa. Pesuohjelman nimi oli avioero.

Mikä mieletön prosessi! Niin täynnä tiheää, ympäriinsä sinkoilevaa energiaa, joka lävistää kaiken, tunkeutuen sieluun saakka. Repii sydäntä riekaleiksi, etsii vastauksia, syyttää, suree, sopeutuu… Kunnes energia lopulta vapautuu ja jäljelle jää vain se mikä on.

Olen ollut tiukoissa paikoissa aikaisemminkin mutta avioero oli ehkä haastavin harjoitus, jonka universumi on minulle antanut. Samalla kun elämän perustuksia ravisteltiin, yritin vimmatusti löytää käsikirjasta ohjeita, jotka auttaisivat ymmärtämään mitä tapahtuu. Sumun keskellä oma tukiverkko toimi oppaina antaen neuvoja: ”päästä irti”, ”keskity itseesi” ja ”muista surra”. Ystävät auttoivat rakentamaan pienistä pisaroista joen, jonka virtaava vesi huuhteli karrelle palaneen sydämen takaisin elämään. Eräänä aamuna heräsin uudenlaiseen tunteeseen, jolle löysin kuvauksen Paulo Coelhon kirjasta:

”Rakkaudessa kukaan ei voi vahingoittaa toista; me olemme jokainen itse vastuussa omista tunteistamme, emmekä voi syyttää toisia siitä, mitä tunnemme. Se sattui, kun menetin jokaisen niistä hienoista naisista joita rakastin. Nyt olen tosin vakuuttunut siitä, että kukaan ei menetä ketään, koska kukaan ei omista ketään. Se on todellista vapautta: saada maailman tärkein asia pyrkimättä omistamaan sitä”

– vapaasti mukaillen Paulo Coelhon kirjasta Yksitoista minuuttia (Bazar 2011)

Eron nostattamat tunnekuohut ovat hiljalleen tasaantumassa vaikka ikävä onkin vielä vakituinen vieras aamuyön herkkinä tunteina. Olen työstänyt kokemusta Fisherin eroseminaarissa, jossa pyritään vertaisryhmässä ymmärtämään eroon johtaneet syyt ja hyväksymään tapahtunut. Yksi tärkeimmistä oivalluksista on ollut tiedostaa että se mitä tapahtui, oli pikemminkin osa monimutkaista, toimimatonta vuorovaikutusta kuin yhden henkilön syytä.

Viime kerralla kirjoitimme eroryhmässä jokainen jäähyväiskirjeen ex-puolisollemme, luimme ne toisillemme ja itkimme. Sen jälkeen olo alkoi hiljalleen keventyä. Ihmettelimme yhdessä ihmisen loputonta sopeutumiskykyä. Ehkä itsekin uskallan jo varovaisesti aloittaa kiipeämisen ylöspäin vuorenrinnettä, kohti kokonaista itseäni ja kestäviä ihmissuhteita.

* * *

Valitsen jokaiseen blogikirjoitukseeni yhden laulun. Aloitusvuoron saa Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani kappaleella Jäähyväiset (albumilta Afrikan tähti). Tuuren ystävällisellä luvalla myös jutun kuvituskuvaan on lainattu sitaatti laulun tekstistä.

Kirjoituksen kuvan yksinäisestä puusta Jurmossa otti Pete Eklund.

Oivalluksia: Kun kaikki on mahdollista!

Sanna aloitti elokuussa 2012 True Heartsissa puolen vuoden mittaisen NLP Practitioner -koulutuksen. Oivalluksia-blogissa Sanna kirjoittaa omista ajatuksistaan ja oivalluksistaan koulutuksen aikana. Myös kouluttaja Reetta Vanhanen vierailee Oivalluksia-blogissa kirjoittamalla NLP:stä.

Tulin juuri superenergiseltä lenkiltä – ja kerron nyt yhden energisyyteen liittyvän salaisuuden. Superenergiani ei suinkaan ollut peräisin superruoasta tai superhyvin nukutusta yöstä. Kipinäni oli peräisin teinienergiasta. Muistatte varmaan sen teinifiiliksen, kun kaikki on mahdollista ja elämä avoinna; mikään ei suuremmin paina!

Palasin tuohon hykerryttävän voimauttavaan energiaan kuuntelemalla lenkillä ysärimusaa, sitä kauheaa Ranta Rock -jumputusta ja teinidisco-hemputusta. Mutta ai että musiikissa oli paljon virtaa! Tunsin, miten jalka alkoi nousta kuin kilpajuoksuaikoinani konsanaan. Tunsin miten innokkuuden virta ja mahdollisuuksien maailma alkoi avautua edessäni. Askel askeleelta koko kehoni heräsi tuohon tunteeseen ja mielikin alkoi reagoida siihen.

NLP-termein energisoitumisessani on kyse ankkuroinnista: ”NLP:n kehittäjät huomasivat, että mihin tahansa voimakkaaseen, elävään kokemukseen voi liittää harkitusti uuden osan, ankkurin, joka välittömästi liittyy neurologisesti osaksi tätä kokemusta ja – kuten muutkin kokonaisen elämyksen osat – pystyy kutsumaan saman kokemuksen uudelleen esiin kun kokemukseen liitetty uusi osa, ankkuri, laukaistaan.” (lähde: True Heartsin koulutusmateriaali)

Kun työpäivän päätteeksi väsymys painaa eikä mieli meinaa taipua lenkille, ei muuta kun teinijumputusta korviin ja homma rokkaamaan!

Musiikilla ankkuroiminen on hirvittävän helppoa. Kaiva vain esiin se biisi tai levy, joka saa sydämesi pamppailemaan tai energiasi virtaamaan. Sitten vain musa soimaan ja kohti tehtäviä asioita uudenlaisella energialla. Nimittäin: Kyse ei ole siitä, mitä teet, vaan siitä, miten siihen suhtaudut. Ja oikea musa auttaa suhtautumaan siten, että kaikki on niin siistii ja tuntuu mahdolliselta!

Ja mitäkö kuuntelelin lekillä? Kokoelmaa The Ultimate 90’s, joka sisältää mm.:

Five: Everybody Get Up
Crash Test Dummies: Mmm Mmm Mmm Mmm
Bomfank MC’s: Freestyler
Lou Bega: Mambo No. 5
Des’ree: You Gotta Be

Oivallus nro 5: Kaikki on kiinni omasta energiastani, ja minä voin itse vaikuttaa omaan energiatasooni.

P.S. Erityisterkut entisille Elixian, Esportin ja Satsin spinning-asiakkailleni: 4–3–2–WUHUUU!

Uusi todellisuus avautuu

”Voimme päättää, mihin suuntaamme huomiomme, ja uusi todellisuus avautuu siellä, minne huomiomme suuntaamme.”

– Kirjasta Deepak Chopra: Salaisuuksien kirja, Basam Books 2011

Resepti: Guacamole

Avokado on maukas ja ihanan monikäyttöinen hedelmä, joka tulisi kuulua jokaisen päivittäiseen ruokavalioon. Se on loistava täyte salaateissa, lisukkeena esim. äyriäisten kanssa, voin sijasta leivän päällä tai ihan sellaisenaan energisoivana välipalana vaikka ruususuolan ja mustapippurin kanssa.

Continue reading Resepti: Guacamole

Energian ihme: Meditoiva bisnesmies

Kynttilä palaa.

Elin noin vuotta 2005 ja poltin elämäni kynttilää sujuvasti molemmista päistä ja varmuuden vuoksi olin laittanut tulen pariin kohtaan päiden välillekin. Takana oli siinä vaiheessa noin 40 vuotta eloa ja lähes 20 vuotta erittäin vaiheikasta yrittäjän elämää, kaikkine vaikeuksineen ja riemuineen. Olin nähnyt 8 päivän kirjeitä ja muuta tiukkaa tavaraa pöydälläni, perhettä oli tullut ja kaikki piti sovittaa yhteen samalla kun työt veivät maailmalle. Yhtälö ei ollut helpoimmasta päästä.

Mitä järkeä tässä on?

Jossain vaiheessa mietin että mitä pirun järkeä tässä on kun onnellisuutta ei saanut lisää vaikka mitä teki? Kun edellisestä haasteesta selvisi, odotti seuraava jo entistä virkeämpänä edessäni. Takki alkoi tyhjetä ja salaa muilta aloin miettimään syntyjä syviä. Olin aavistanut että ratkaisu ongelmaan löytyy toiselta tasolta kuin millä se on syntynyt. En tosin tiennyt mihin suuntaan minun pitäisi kumartaa tai miltä suunnalta oppia pitäisi lähteä hakemaan.

Matka alkaa.

Eräänä myöhäisenä yönä, töissä ollessani, istuuduin hetkeksi ja laskin käteni syliini ja suljin silmäni. Huokaisin syvään ja vain olin. Pian kuitenkin havahduin hätkähtäen: Mitä tapahtui? Nukahdinko? Miksi käsissäni tuntui hassulta? En ollut nukahtanut, olin vain ollut hetken ajattelematta mitään. “Ajattelematta mitään?” Eihän se ole mahdollista. Niin siinä vain kuitenkin oli käynyt, että ihan pienen hetken verran en ajatellut mitään! (jotkut voivat väittää että sitä on esiintynyt paljonkin… ) Tuo hetki on näin jälkeenpäin miettien ollut se lähtölaukaus minun meditoijan “uralleni”. Se oli hetki, josta alkaen lähdin tietoisesti ja samaan aikaan tiedostamattanikin etsimään itseäni. Tuota todellista itseäni.

Elämää pikakelauksella…

Polkuni kulki mm. Reikin, Shamballan, Joogan, kirjojen, kokeilujen ja Intian kautta Deepak Chopraan ja Chopra Centeriin. Jokin Deepakin kirjoissa, äänikirjoissa erityisesti, resonoi ja tuntui tutulta ja niinpä lopulta päädyin Chopra Centerin Wisdom of Healing –kurssille. Tällä kurssilla sain oman, syntymähetkeni perusteella määritellyn mantrani meditaatiota varten ja siitä alkoivat meditointini haparoivat mutta tietoiset askeleet.

I’m on the wagon!

Ja haparoivia ne askeleet todellakin olivat. Välillä olin täysin epätoivossa meditaatioideni kanssa, tuntui että siitä ei tule kertakaikkiaan mitään. Mantrakaan ei tuntunut pelastavan hommaa. Välillä unohdin koko homman ja sitten taas sain hypättyä junan kyytiin. Se oli sellaista on-off meditaatiota. Mutta jossain vaiheessa aloin huomaamaan muutoksia suhtautumisessani elämään, asioihin ja ajatuksiini. Matkalle osuneet myllerryksen ajat olisivat olleet todennäköisesti tuhoisia, jollen olisi meditoinut. Olen joskus vitsaillut että todennäköisesti kasvaisin koiranputkea, jollen olisi ryhtynyt meditoimaan. Se ei ole pelkkä vitsi.

Henkisen kehityksen tie

Olin siis huomannut itse pieniä muutoksia itsessäni vaikka meditoinkin edelleen hieman epäsäännöllisesti. Paras sysäys oli kuitenkin kun yksi asiakkaani huomasi minussa tapahtuneen muutoksen. Olin kuulemma kärsivällisempi, rauhallisempi ja suopeampi. Se oli hyvin merkittävä juttu minulle ja kannusti jatkamaan “valitsemallani tiellä”. Minusta tosin tuntuu siltä että tie valitsi minut enkä minä tietä.

Pieniä muutoksia

Juuri tästä meditaatiossa on kysymys. Se, miten suhtaudut maailmaan, alkaa vähitellen muuttumaan. Ei siis ole kysymys niinkään extaasissa tapahtuvista levitointi- tai muista rajakokemuksista vaan ennemminkin siitä miten oma suhtautumisesi vähitellen muuttuu ja kuinka se tekee päivistäsi mieluisampia ja positiivisempia. Juuri siitä meditaatiossa on kysymys ja juuri niin minullekin on käynyt. Hyödyt ovat erittäin konkreettisia ja meditaatiotuntemukset ovat nekin erittäin nautinnollisia.

Tutkittu juttu

Meditaatiota on tutkittu lääketieteellisestikin varsin paljon ja kiteytetysti voi sanoa että meditaatio johtaa aivojen “uudelleenkytkentään” eli impulssit alkavat kulkemaan hieman eri polkuja pitkin. Todettuja elimellisiä etuja ovat verenpaineen ja sykkeen alentuminen, ruoansulatuksen ja hormonitoimintojen tasapainoittuminen ja kaikenkaikkinen elintoimintojen siirtyminen kohti luonnollista tasapainotilaa. Tasapainostahan tässä elämässä on kysymys. Minulla ei ole dataa omista elintoiminnoistani ennen ja jälkeen meditaation aloittamisen mutta tasapainoa kohti on todellakin menty, sen tunnen itsessäni.

Katson kiirettä silmästä silmään

Kiire – tuo läkähdyttävä sana vilisee monen mielessä useammin kuin haluaisi. Tarkoitan kiirettä, joka ei tunnu pirteydeltä ja aikaansaavuudelta, vaan ahdistavalta ja lamaannuttavalta. Mistä oikeastaan on kyse, annanko itselleni hetken aikaa keskustella oman kiireen tunteeni kanssa?

Aluksi lienee hyvä huomata, että kiire on tunne. Tunne, jonka on minusta lähtöisin ja jolle olen antanut oikeuden vallata ajatukseni ja sydämeni. Vastuu itsestä ja omasta kiireen tunteessa tuntuu joskus ylettömän kovalta. Noh, toki voin uskotella itselleni, että joku muu on syypää kiireeseeni ja erinäisiin muihinkin fiiliksiin. Auttaisiko tämä uskomus paremmin taklaamaan kiireeni – tuskin? Haluan olla rehellinen ja päädyn toteamukseen, että minä itse päätän, miltä minusta tuntuu. Vaikka minun ei aina ole helppo hyväksyä asiaa, ei se väistelemällä parane. Istun tukevasti tuolillani ja hyväksyn vastuuni, sen, että minä olen vastuussa itsestäni, myös tunteistani.

Hyväksymällä oman vastuuni, tiedän olevani sen polun päässä, joka johtaa pois kiireen tulesta. Jos uskoisin muihin polkuihin, luovuttaisin vastuun omista tunteistani muille. Silloin voisin vain toivoa, että ne muut osaisivat tuottaa minulle hyviä tunteita. Joku on sanonut, että tie parantumiseen alkaa taudin tunnustamisesta. Sama pätee tässä. Onkin hyvä miettiä, mistä taudista on kyse.

Onko syy kiireentautiini se, että tekemistä on enempi kuin tervepäinen lääkäri määräisi, vai se, miten suhtaudun työni määrään? Varsinkin pidemmällä aikajänteellä voin toki pyrkiä vaikuttamaan myös työni määrään. Suhtautumistani työn määrään, voin muuttaa tältä istumalta. Ai, että alan lepsuilemaan. No ei – ei kunniantuntoni sellaista halua. Sanotaan paremminkin niin, että saan saman – ja enempikin – aikaiseksi suhtautumalla työhöni levollisesti ja luottamalla omaan itseeni. Keskeinen kysymys kuuluu: mitä työni tekemiseeni vaikuttaa se, että koen kiirettä (jopa paniikkia) verrattuna siihen, että teen työni rauhallisella mielellä?

Niin helposti tulee mieleen ajatus, että kiireen tunteelle ei voi mitään. No, kun olen hyväksynyt vastuun omista tunteistani, tiedän tuon ajatuksen olevan väärä. Mitä sitten voin tehdä? Lyhyesti sanoen: luottaa itseeni. Luotan, että kun teen asiat parhaassa osaamassani järjestyksessä, saan aikaiseksi niin paljon kuin käytettävissä olevassa ajassa on mahdollista. Olen sentään työni ammattilainen, ja löydän esimerkiksi näppäimistöltä nopeasti sen toisenkin A-kirjaimen. Tieto osaamisestani auttaa minua sisäistämään sen, että sujuva tai reipas työnteko ei edellytä kiireentunnetta.

Toki minulla on myös oikeus, jopa velvollisuus, pitää kiinni kohtuullisesta työmäärästä. Muussa tapauksessa alan voida huonosti. Kiire huonontaa yöuntani, nukun huonosti, olen päivällä väsynyt, teen entistä ahkerammin virheitä, tarvitsen entistä enempi aikaa niiden korjaamiseen jne. Ja sekös kiirettä helpottaisi. Minä kärsin ja työni tehokkuus laskee kuin sen kuuluisan lehmän häntä. Tämän ymmärtää myös jokainen esimies. Tarvittaessa kiireestä ja tehokkuudesta kannattaa keskustella hänen kanssaan.

Lähenemme kiireen perimmäistä syytä – pelkoa. Kaiken kiireen taustalta löytyy pelko. Pelkään sitä, että en riitä, ehdi, hallitse, ole hyväksytty, täytä odotuksia ja niin edelleen. Haluan katsoa kiirettä silmiin ja selvitää, mikä pelko on oman kiireeni taustalla. Hetken silmäilyn jälkeen tunnistin oman pelkoni epävarmuudeksi. Epävarmuudeksi siitä, olenko tehnyt asiat riittävän hyvin ja täydellisesti.

Ajatusleikin jatkona tunnistan, että täydellisyyteen en pääse – enkä itseasiassa haluakaan, vaikka aikaa olisi kuinka paljon. Sen sijaan voin kysyä itseltäni, mikä on merkityksellistä – tärkeää ja keskittyä siihen. Ja kyllä minä sen osaan. Siinä sitten asia, johon kohdennan ajankäyttöni. Eivätkä ne muut asiat sitten paljoa aikaa tarvinnetkaan.

Tiedän, että tarttumalla löytämääni pelkoon etenen polulla, jolla elämästä on helpompi nauttia. Voin edelleen tehdä töitä tilanteessa, jossa on pinoittain sekalaista tekemistä ja jonka tärkeysjärjestyksen arviointi on omalla vastuullani. Luottamalla itseeni vältyn tunteelta, joka joskus kuristi ja vei yöuneni. Saan aikaiseksi enemmän kuin aikaisemmin ja silti minulla riittää energiaa huomioida upeita asioita, joita elämä eteen kantaa. Nyt nautin.

Uskallan suositella reseptiä myös sinulle.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Tiesitkö, että timjami, piparminttu sekä anisruoho hillitsevät yskää irrottamalla limaa?

Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy. Asiantuntijana juttusarjassa toimii fytonomi Birgit Stenroos.

Se maistuu hyvälle, auttaa yskään nopeasti eikä aiheuta haittavaikutuksia – liian hyvää ollakseen totta? Perinteisissä yskänlääkkeissä on käytetty aineita, jotka saattavat aiheuttaa mm. ummetusta, yskärefleksin liian voimakasta lamaantumista ja värekarvatoiminnan sekä rauhaserityksen lamaantumista. Tästä syystä moni etsii turvallista mutta tehokasta yskänlääkettä. Seuraavaksi tutustumme kotimaiseen Carolus Mixturaan.

Vuosituhansia käytössä olleet ja tieteellisesti tutkitut rohtoyrtit ovat hengitysteiden sairauksien hoidossa ylitse muiden: etenkin kihokin ja lakritsiuutteen haihtuvat öljyt auttavat yskänärsytyksessä. Kun yhdistetään kihokki, piihappo-selluloosageeli ja hengitysteille parhaat yrtit, joilla ei ole keskushermostovaikutuksia, saadaan tehoa turvallisessa muodossa.

Useat kasviyrtit, kuten timjami, piparminttu sekä anisruoho hillitsevät yskänärsytystä limaa irrottamalla. Piidioksidi muodostaa ohuen limakalvoja suojaavan geelin. Mukaan lisätty pieni määrä karmelloosia on luonnonmukainen, kuusesta ja pellavasta valmistettu, kalvoja muodostava selluloosavalmiste.

Lakritsi ja kihokki hillitsevät tulehdusta

Rohtoyrttien yhdistelmä rajoittaa ja sammuttaa tulehduksia, hillitsee yskänärsytystä ja keuhkoputken kouristuksia sekä helpottaa liman irtoamista. Carolus Mixturan sisältämät rohdot tappavat bakteereita, sieniä ja viruksia ja desinfioivat suuta ja nielua. Pienet määrät tuotteessa olevia rohdoksia tehostavat immuunipuolustusta.

Lakritsin ainesosat muodostavat tiiviin limakerroksen hengitysteiden limakalvoille suojaten niitä suun kautta tulevilta tauteja aiheuttavilta mikrobeilta. Lakritsikasvi lievittää yskänärsytystä, irrottaa limaa, lääkitsee tulehduksia ja hengitysteitä sekä ehkäisee tulehduksia estämällä virusten, bakteerien ja sienten kasvua.

Kihokki laukaisee sileälihaskouristuksia ja laajentaa keuhkoputkia. Kihokkivalmisteita on käytetty hengitysteiden sairauksissa kuten astmassa ja kroonisessa keuhkoputkentulehduksessa. Kansanlääkinnässä kihokkia on käytetty vuosituhansia limaa irrottavana ja yskänärsytystä lievittävänä. Kokeellisissa tutkimuksissa on osoitettu, että kihokin tulehduksia rauhoittavat vaikutukset johtuvat todennäköisesti flavonoideista, joita on rohdossa huomattavia määriä. Kihokki- ja timjamiuutteet ehkäisevät keuhkoputken tulehduksia. Niiden eteeriset aineosat pehmittävät yskää ja irrottavat limaa. Rohdokset rauhoittavat myös allergisilla mekanismeilla syntyneitä tulehduksia.

Rohdot voivat tappaa viruksia

Kasvirohdoilla voidaan vähentää eritteiden sitkeyttä ja lisätä syljen eritystä. Lima pysyy notkeana, mikä vähentää yskimistä ja helpottaa liman poistumista. Lisääntynyt nieleskely helpottaa yskää ja suun limakalvojen kuivuutta. Haihtuvat öljyt pieninä annoksina kiihdyttävät limakalvojen peittosolujen ja keuhkorakkuloiden toimintaa.

Suojaavat rohdot voivat myös vähentää influenssan oireita, tappaa viruksia, rajoittaa influenssaviruksen aiheuttamia kudosvaurioita ja edistää influenssasta toipumista.

Mikstuura on turvallinen valmiste, vaikka pakkauksissa ilmoitetut annossuositukset ylitettäisiin moninkertaisesti. Miellyttävä maku syntyy ilman sokeria lakritsijuuresta tehdystä rohdosta, jota tuotteessa on 10 %. Myös muut rohdokset antavat makua mikstuuralle.

Piparmintun haihtuvat öljyt estävät kouristuksia, helpottavat nenäonteloiden ja rinnan tukkoisuutta, irrottavat limaa ja voivat alentaa kuumetta. Anis laukaisee sileälihasten kouristuksia, etenkin hermostosta johtuvia hengitysteiden kouristuksia. Timjami helpottaa yskää ja keuhkoputken tulehdusta. Laventeliöljy helpottaa vilustumista, astmaa, keuhkoputken tulehdusta, yskää ja nuhaan. Suun ja nielun limakalvojen tulehdusten hoitoon sopiva salviaöljy estää sienten ja virusten kasvua.

Näin nautit Carolus mixturaa:

Akuutin yskän ja hengitysteiden tulehduksen lääkityksessä ensimmäinen vuorokausi on tärkeä. Mikstuuran haihtuvat öljyt vapautuvat tehokkaasti silloin, kun annosta pidetään suussa muutama minuutti. Haihtuvat öljyt vaikuttavat nenäontelossa, nenän sivuonteloissa, kurkussa, äänihuulissa, henkitorvessa ja keuhkoputkissa.

Tehokas tapa on ottaa mikstuuraa noin ½–2 teelusikallista useita kertoja päivässä aina silloin, kun oireet tuntuvat voimistuvan. Näin saadaan aikaan jatkuvakestoinen rauhoittava vaikutus hengitysteihin.

Carolus mixturaa myyvät asiantuntevat luontaistuotekaupat.

Tekisi mieli vähän kaunistella, mutta entä jos puhuisinkin totta?

”Kun osallistut juoruun — sinulla on halu olla parempi muiden kustannuksella. Jos taas sinulla on halu olla parempi omalla kustannuksellasi, sinusta tulee pyhimyksen kaltainen.”

Voi kun se on helppoa: hakea mielihyvää ja yhteenkuuluvuutta haukkumalla selän takana, arvostelemalla jonkun muun valintaa ja halveksimalla ratkaisua.

On helppoa nostaa itseään jalustalle laskemalla muita. Pahan puhuminen on kuin salaisuuden jakamista. Toinen on samaa mieltä ja ymmärtää. Hän pitää puoliani. Hän pitää minusta, ja me ystävykset olemme yhdessä. Harva kuitenkaan haluaa suoda muille samaa iloa tai kannustaa punomaan juonia oman selän takana. Itsetuntokysymys.

Jos tarina muuttuu kuulijan vaihtuessa, ei se voi olla totta.

Syvältä sydämestä kumpuaa totuus elämästä ja omasta itsestä. Jos haen kohtaamisiini yhteyttä ja vilpittömyyttä, en ole ilkeä tai mielistelijä. Minun ei tarvitse miellyttää ketään, mutta voin arvostaa kaikkia. Yksi kundaliinijoogan mainitsemia ohjeita tälle ajalle on ”tunnista, että jokainen ihminen olet sinä”. Meissä kaikissa on paljon samaa.

~ ~ ~ ~

Valkoiset valheet ovat pieniä ja arkipäiväisiä, huomaamatta lausuttuja ja usein harmittomia. Kuka niistä nyt pitäisi kirjaa ja ketä se haittaa?

Omalla kohdallani palaan kerta toisensa jälkeen kysymykseen, miksi en puhuisi totta. On hyvä tarttua ajatukseen tai hetkeen, jolloin huomaan haluavani vetää mutkan suoraksi ja kaunistella totuutta edukseni, ihan vain hieman. Miltä mahdan suojella itseäni? Joltakin vaivalloiselta tuntemukselta, kuten häpeältä tai tyhmyydestä kiinni jäämiseltä?

Totuudella sattuu olemaan ihmeitä tekevä voima. Se puhdistaa häpeästä ja antaa vahvan pohjan. Asettumalla muiden housuihin – tai kuvittelemalla jonkun muun omiini – on helppo huomata, että jokainen on joskus jonkun mielestä vähän tyhmä. Se on inhimillistä, kuuluu asiaan. Kun tietää puhuneensa totta, ei ole mitään pelättävää.

Kundaliinijoogan mestari Yogi Bhajan, jonka lausahdus alun sitaatti on, sanoi myös, että totuudessa eläminen on totuudessa elämistä:

Kirjaviisaudella, kirjoittamisella, termien taitamisella, itsensä (ja muiden) analysoinnilla ja valtavalla reflektoinnilla ei ole minkäänlaista itseisarvoa. Ei riitä, että tietää, mikä on oikein lukemansa ja keskustelemansa perusteella. Hyvä elämä toteutuu ainoastaan arkielämän tekojen kautta. Siinä, miten päivittäin käyttäydymme. ”Jos et näe jumaluutta kaikissa, et näe sitä missään. ”