En todellakaan muista, milloin viimeksi olisin todistanut tällaista. Sivu- ja ohjelmakaupalla keskustelua henkisistä arvoista, hyvästä elämästä ja, luet aivan oikein, pyhyydestä.
Olen nyt hiukan hämilläni. Taas. Kaiken sen kuran ja pimeyden keskellä, joka näinä viikkoina lentää kasvoille niin märillä kaduilla kuin somen syövereissäkin. Naps vaan. Yht’äkkiä valtakunta huutaakin jotain ihan muuta, kuin talouden kestämisvajetta ja KHL:n valmentajavaihdoksia. Yhteiskunnallista keskustelua. Korkealta ja kovaa.
Keskustelua, väittelyä ja kohoavia äänenpainoja. Kansa ihmettelee ja ihastelee. Toimittajat säntäilevät mediasta toiseen ja sanan säilä heiluu kuin vihta juhannussaunassa.
Filosofit ja taiteilijat ovat ottamassa paikkaansa keskustelun pelinrakentajina. Kyllä! Jo oli aikakin!
Se arvokkuus.
Kestävän kasvun mallin raportti on ravisuttavaa luettavaa. Oikeasti. Vai milloin olette viimeksi kuulleet Arkadianmäen liepeillä tai, ah, niin ihanan monimuotoisessa mediakentässämme tällaista puhetta?
“Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan haaste on sen henkinen kestävyysvaje ja uudistaminen. Uudistamisen päämääräksi tulee asettaa arvokas elämä, joka perustuu kehittyvälle henkiselle kulttuurille.”
Raportissa kannustetaan tavoittelemaan kestävää kasvua, joka takaisi arvokkaan elämän myös tuleville sukupolville. Lapsillemme ja lastenlapsillemme. Ilman uudenlaista asenneilmastoa ja johtajuutta yhteiskunnan uudistumista ei voida saavuttaa. Raportti peräänkuuluttaa arvokkuuslähtöistä johtamis- ja työkulttuuria. Siihen kuuluu kaikkien arvostaminen, innostaminen ja visionäärisyys.
Ei oo todellista! Kelaa vähän! Valtioneuvoston kanslian julkaisussa?
Ja se pyhyys.
Samaan aikaan kun valtioneuvoston kanslia antaa poliitikoille ja kansalle eväitä suunnata huomiotaan elämän arvokkuuteen, tuottaa Jari Halonen ensi-iltaan uuden tulkinnan Kalevalasta. Siis kansalliseepoksestamme. Saako niin tehdä?!
Realistisen draaman sijaan sanomaksi nousee ikiaikainen tarina, jonka perusviesti on sama kuin kaikissa keskeisissä pyhissä kirjoituksissa. Siis niissä, jotka syntyivät ennen patriarkaatin muovaamia ultraväkivaltaisia uskontoja ja yhteisöjen valjastamista sodan välineiksi. Huh!
Taide on taiteilijan saama näky totuudesta. Pyhyyden kokemus syntyy taiteen kokijan saadessa sen kautta kosketuksen omaan sisimpäänsä. Omaan totuuteensa, joka on yhtä kaikkeuden kanssa. Taidetta on siis se, mika saa aikaan pyhyyden kokemuksen ihmisessä. Wow!
Taidanpa mennä elokuviin. Ja lukea lisää valtioneuvoston kanslian julkaisua. Voi pojat! Tästä talvesta tulee vielä mielenkiintoinen ja lämmin.
Kun syksy lähti kesän jälkeen käyntiin, koeteltiin Sampoa taas kerran. Kesän tuoma hyvä tuntuma omaan itseeni oli karata maallisten töiden nykiessä eri suuntiin. Ne mahtavan hoitavat energiat joita koettiin mm. valmennusryhmässä Saana tunturin juurella, olivat valumassa käsistäni. Vaadittiin erityisen tietoista itsensä palauttamista kuuntelumoodiin. Siihen moodiin, jossa on edes teoriassa mahdollista saada aistittua kehon ja energioiden kertomaa viestiä itsestäni ja ympäristöstäni. Säännöllinen meditointi aamuisin tuntui sekin riittämättömältä kun päivän askareet vetivät toiseen suuntaan. Onneksi värähtelyä ovat kuitenkin buustanneet jokasunnuntaiset ryhmämeditaatiot omien rakkaiden kurssilaisteni kanssa. Yhdessä se on enemmän, senhän jokainen meditoija tietää. Kiitos, Ryhmä! 🙂
Täällähän me, täällähän me!
Tietoinen yhteyden palauttaminen ja maailmassa tapahtuvat muutokset ovat kuitenkin kääntäneet suunnan taas entistä herkempään omien energioiden aistimisen autuuteen. Ja autuutta se on kun huomaa, että yksinkertaiset asiat vaikuttavat omaan ja toisten olotilaan todella merkittävästi. On ollut hienoa saada olla mukana eri tapahtumissa välittämässä osallistujille kokemuksia meditaatiosta ja omista taakoista vapautumisesta. Kuinka hienolta tuntuukaan oikeasti päästää irti sellaisesta mitä ei enää tarvitse? Tehdä matka menneeseen ja nähdä elämänsä uudessa valossa uudesta vinkkelistä. Oivaltaa. Kaikki tämä saa aikaan spontaania naurua, kyyneleitä, helpotuksen huokauksia, täydellistä rentoutta ja rakkautta. Kiitos, Voi Pyhä Jyssäys Joensuussa ja monet muut tapahtumat ja te hienot ihmiset!
Bisness ja hengen tie
Miten voi olla tekemässä maallista bisnestä ja samaan aikaan kokea henkisyyttä tai energioita? No minäpä kerron: Edessä keikka isoon tapahtumaan ohjelmanumeron hienosäätöä ja AV esityksiä ohjaamaan. Ennakkovalmistautuminen ja materiaalin valmisteleminen ja kerääminen voi sekin tapahtua harmoniassa ja luottamuksella vaikka onkin kiire. Pitää vain voida luottaa muiden suorituksiin. Joka-aamuinen meditaatio auttaa katsomaan asioita suopeammin ja olemaan menettämättä hermojaan kuitenkin vastaantulevien epäkohtien kohdalla. Yhteistyö muiden kanssa vieraassakin kulttuurissa ja erittäin kireässä aikataulussa on paljon helpompaa kun itse muistaa hengittää syvään ja rauhallisesti. Onnistumista edesauttaa vastapuolen huomioon ottaminen luottamusta ja rauhallisuutta korostavilla sanoilla ja teoilla. Me olemme aina palanen olosuhteita, joista kokonaisuus muodostuu. Me emme todellakaan ole erillisiä.
Kiristyvän ruuvin taktiikka
Kiristyvän ruuvin taktiikka ei sovi yhtälöön. Ohjelmatoimiston agentin toivomukset eivät olleet loogisia mutta päätin kuitenkin koittaa niiden toteuttamista. Tuntikausien editointi ja kokeilut eivät loksahtanee paikoilleen vaikka kuinka säädin ja etsin. Pikkutunneilla totesin, että annetaanpa yön hoitaa asia kuntoon, josko ymmärrys tulisi helpommin muutaman tunnin nukkumisen jälkeen. Aamulla ensin meditaatio ja sen jälkeen koneelle “yrittämään”. Huomasin heti, että yrityksessä ei ole toivoa vaan laitanpa nyt nämä asiat juuri niin kuin ne omasta mielestäni kuulostavat ja tuntuvat hyviltä. Ja kas kummaa, energia alkoi virtaamaan heti. Ihan konkreettisesti värähtelynä päälaella ja muualla kehossa. Keho kertoi omalla kielellään, että tässä on harmonia ja balanssi näillä reunaehdoilla. Esiintyjätkin kuittasivat rakenteen mieleisekseen. 🙂 Tässä sain taas selkeän osoituksen siitä, että asiat eivät mene maaliin väkisin vääntämällä tai puskemalla vaan sallimalla. Olenhan minä sen tiennytkin mutta “Jokos Sampo uskot?” Jep. Uskonhan minä. 🙂
Tarina rakentuu
Voin siis jättää tapahtumatantereen varsin luottavaisin mielin ja lähteä paluumatkalle tietäen, että asiat rullaavat. Lentokentällä vallitsi edelleen rauha niin mielessä kuin ulkoisestikin. Kauniit ja kohteliaat pyynnöt loihtivat minulle mieluisan istumapaikan täydessä koneessa. Meditoin lentoasemalla muiden odottajien keskellä kaikessa rauhassa ja samalla sain vielä katsella unenomaisen tarinan, joka tosin jäi odottamaan täyttä selitystään. No, koneessa istuessani, olkapäähäni koputti tuttu hahmo, jota olin aikoinaan ollut auttamassa meditaation tielle. Kohtaaminen oli palanen vastausta aikaisemmin nähtyyn tarinaan. Istuimme kuitenkin erillään joten otin esiin Kirsi Rannon uuden kirjan ja ryhdyin tavaamaan sitä kaikessa rauhassa. Niin kovin tuttua ja kuitenkin erilaista tarinaa… Eikä aikaakaan, kun kirjassa oli kohta, jossa mainittiin minua olkapäähän koputtanut henkilö…Jassoo. Tässä oli vastauksen osa 2. Suupieleni nousivat hymyyn samalla kun energioiden värähtely tuntui kaikkialla kehossani. Palaset putoilivat paikoilleen itsestään ja sain asioille vahvistuksen energioiden värähtelynä kehossani, sehän on se minulle tuttu tapa saada kuittaukset asioille. Koko lentomatka oli hyvässä värähtelyssä hengailua. Enkä todellakaan ollut ottanut mitään! Kun koneen ulkopuolella pääsin jatkamaan tarinaa tuttuni kanssa, syntyi vastauksen osa 3. Tarina oli nyt ehyt ja valmis minulle pureskeltavaksi. Tiedän, että tarinalle on tulossa jatko-osa. 🙂
Kannattaa luottaa sisäiseen ääneensä.
Myöhäinen ilta oli tuonut aitoja oivalluksia ja kehollisia kokemuksia, jotka edelleen nostivat värähtelyä. Olin kerrassaan tyytyväinen päivään, sen tarjoilemiin kohtaamisiin eri tietoisuuden tasolla ja niihin fiiliksiin, joita kehoni minulle viesti. Ajomatka pimeydessä tuntui äärettömän seesteiseltä ja valoisalta. Minusta pidettiin huolta. Olen matkalla kotiin. Ja jälleen energiat kuittaavat asian.
Kiitos siitä, maailmankaikkeus! 🙂
Menovinkki:Hyvää Elämää Etsimässä -tilaisuus Riihimäellä 18. Tammikuuta 2014 klo 13-17, paikka Hyrian Auditorio, Sakonkatu 1. Tilaisuudessa Pequ Nieminen ja Sampo Manninen jakavat kokemuksiaan ja oivalluksiaan elävästä elämästä. Liput 15,-, Varaa aika kalenteristasi jo nyt, Lisää infoa tulossa pian!
Vietimme viikonlopun äitini luona Pohjois-Karjalassa maaseudulla. Aika hidastui ja mieli lepäsi. Tarkkailin itseäni ja huomasin ajan hidastuvan siksi, että oli niin hiljaista ja rauhallista. Lähellä virtaa Pielisjoki, parinkymmenen metrin päässä alkaa metsä, ja kun pimeä laskeutuu, se on todellista pimeää. Taskulampun avulla kuljettiin iltalenkkiä ja kuunneltiin vain tuulen huminaa. Olo tuntui erityisen rauhalliselta, ikään kuin sisäisellä painepesurilla olisi huuhdeltu aivoista ja kehosta ylimääräiset melukuonat pois.
Useimmat meistä elävät melumatto ympärillään. Toimistossa työskentelevänä kamppailen aivan toisenlaista melua vastaan kuin esimerkiksi opettajat, metallimiehet tai rakennustyöläiset. Lastentarhanopettajan työpäivään kuuluu itkua, kirkumista, kikatusta, huutoa, töminää ja kolinaa. Kauppakeskuksessa työskentelevän päivä täyttyy kuulutuksista, pullojen kilinästä ja kolinasta, turruttavasta taustamusiikista, itkevistä lapsista. Lisäksi on kassakoneiden lukulaitteiden piipitystä ja tiuskivia asiakkaitakin.
Melulta on vaikea päästä karkuun.
Tutkimusten mukaan joka kolmas altistuu työssään häiritsevälle melulle. Harva kuitenkaan tajuaa, että kireys ja uupunut olo töiden jälkeen voi johtua jatkuvasta taustamelusta. Melu myrkyttää kehoa ja mieltä ja saa aikaan jatkuvan hälytystilan. Masennuksesta ja uupumuksesta kärsivillä melu vain pahentaa oloa entisestään.
Mutta mitä se melu oikein on? Melu määritellään ääneksi, joka häiritsee etenkin siksi, ettei sitä voi itse hallita. Parasta aivollesi -kirjassamme vertasin melua mustekalaan.
Melu on kuin mustekala, joka tunkee lonkeroitaan ihmisen kiusaksi: se häiritsee yöunta, heikentää kuuloa, kohottaa verenpainetta, kuormittaa mielenterveyttä, ahdistaa ja tekee aggressiiviseksi. Ja häiritsee keskittymiskykyäkin.
Kukapa ei olisi kokenut sitä kammottavaa väsymystä ja uupumusta parin tunnin jouluostosrumban jälkeen! Kauppakeskusten hälinä ja musiikillinen ääniroska, kiireinen ja kireä ilmapiiri tarttuvat takkiin ja kotona olo on kuin kaikkensa antaneena. On saatava olla rauhassa ja hiljaa.
Kun sitten alkaa ymmärtää, että kireyden, ahdistuksen, uupumuksen ja monien stressioireiden taustalla voikin olla melu, sitä voi lähteä torjumaan metsästämällä hiljaisuutta. Hiljaisuus on parasta melumyrkyn vastalääkettä. Melua torjuakseen voi jatkossa piipahtaa kesken ostosreissun kirjastoon, kirkkoon tai vaikka museoon. Siellä voi antaa armoa aivoilleen ja hengitellä rauhassa sekä keskittyä joko taiteeseen tai vain olemiseen.
Meluisan työpäivän jälkeen olo ei kohene televisiota tai radiota avaamalla. On parempi olla hetki hiljaa kuin täyttää tila mainoksilla ja uutisilla. Parasta olisi lähteä ulos luontoon. Luonto on tutkitusti monille parhain melunpakopaikka. Mutta jos luontoon ei pääse, voi kuunnella erilaisia luonnonääni-cd-levyjä: linnun laulua, metsän ääniä, meren aaltojen pauhua.
Melu on aivojen ja sydämen vihollinen, mutta sitä ei tarvitse päästää niskan päälle. Melumyrkyn torjuntaan voi käydä ihanin keinoin, kuten istumalla hiljaa saunan lauteilla ja tuijottamalla kynttilänliekkiä tai takassa ritisevää elävää tulta.
Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy ja asiantuntijana toimii fytonomi Birgit Stenroos.
Luonnostaan piitä on kasveissa, merivedessä ja kallioperässä happeen sitoutuneena. Ihmisessä piitä on runsaasti, esim. keuhkoissa. Piitä on maapallon kuorikerroksessa runsaasti, vain happea on kuorikerroksessa enemmän. Se on ihmiselle välttämätön kivennäisaine.
Piitä käytetään mm. suun limakalvojen sairauksissa, närästyksessä, refluksitaudissa, mahahaavan hoidossa, ripulin hoidossa ja erilaisissa tulehdustiloissa. Piihapolla on arvioitu olevan kyky normalisoida mikrobiflooraa. Pii on tärkeänä osana luustoa, joten sen käyttö on tärkeää osteoporoosissa ja osteopeniassa. Piin määrä kehossa vähenee ikääntyessä, joten vanhemmiten sen käytön määrää on tarpeen lisätä.
Pii on ruston ja sidekudosten rakenneosa ja se vahvistaa tukikudoksia. Sidekudoksen elastisuuden ylläpitämiseksi elimistössä tarvitaan riittävästi sekä piitä että kuparia. On myös havaintoja siitä, että sydäntautia esiintyy normaalia vähemmän alueilla, joissa juomaveden piipitoisuus on korkea.
Biomedin piihappogeeli on loistava tuote jokapäiväiseen käyttöön tai nauttia kuureina silloin tällöin. Pii on äärimmäisen tärkeä kivennäisaine ja erityisesti piihappogeelimuodossa se on vatsan, suoliston ja ruokatorven limakalvoille tarpeen. Se vähentää turvotusta ja ilmavaivoja sekä on hyväksi iholle, kynsille ja hiuksille sekä sidekudoksille. Sillä on todennäköisesti tulehdusreaktioita rajoittava vaikutus.
Silicum Tonicin piihappo on vuorikristallista saatua piioksidia. Pienikiteinen piikristalli kykenee sitomaan itseensä ympäristömyrkkyjä suuontelosta, mahalaukusta ja suolistosta. Koska Silicum tonicissa on tämän lisäksi karmelloosihiukkasia, nämä yhdessä muodostavat suojakerroksen, joka auttaa suojaamaan ärtynyttä ruoansulatuskanavan limakalvoa.
Närästyksessä ja reflusitaudissa vatsahappojen nouseminen aiheuttaa kipua ja tulehdusta, kun vatsahapot aiheuttavat syöpymistä ruokatorveen. Piigeeli ja karmelloosi muodostavat limakalvon pinnalle suojakalvoja, jotka estävät limakalvojen tulehdusreaktioita ja antavat ärtyneiden ja vahingoittuneiden alueiden uusiutua rauhassa. Piihappo- ja karmelloosigeelit neutraloivat suuhun nousevia happamia mahanesteitä ehkäisten refluksioireita, kariesta ja limakalvojen haavaumia.
Kolloidinen piihappo käyttäytyy kehossa samoin kuin ruoassa oleva pii ja imeytyy siksi niin hyvin. Karmelloosi on puolestaan kuusesta, männystä ja puuvillasta saatava vesiliukoinen ja lievästi emäksinen rakennekuitu, joka muodostaa joustavan orgaanisen kalvon antaen mahasuolikanavan limakalvoille aikaa uudistua ja vahvistua. Karmelloosi käyttäytyy kuin ihmisen oma limakalvo, kun se joutuu kosketuksiin vatsahappojen kanssa. Karmelloosi on emäksinen ja sillä on happoja sitovia ominaisuuksia.
Piidioksidihiukkaset kuljettavat karmelloosien muodostaman kalvon limakalvojen suojaksi sekä nielussa, ruokatorvessa että muualla ruoansulatuskanavassa. Kalvo muistuttaa luonnollista limakalvoa ja suojaa hapoilta mahasuolikanavassa. Piihappogeelin ja selluloosageelin yhdistelmässä ainesosat tehostavat toistensa vaikutuksia ja normalisoivat mikrobiflooraa.
Piin käyttö ehkäisee osteoporoosia, sillä pii on tärkeä luustolle ja tehostaa kalsiumin sitoutumista luustoon. Huono kynsien ja hiusten kunto saattaa tarkoittaa piin puutetta elimistössä.
Biomedin Silicum Tonic on käytössä turvallinen, sitä voi käyttää myös raskaana olevat ja imeväisikäiset, joilla refluksi on yleistä. Se ei keräänny elimistöön. Piille ei ole määritelty päivittäistä annossuositusta, mutta koska päivittäin kehosta erittyy noin 5–30 mg piitä, vähintään se on päivittäin minimitarve. Piihappogeeli on parhaiten imeytyvä piin muoto.
Mahasuolikanavan yläosan oireisiin suositellaan 5–10ml (1–2 tl) 4–8 kertaa päivässä muutaman päivän ajan kunnes oireet hellittävät. Jatkossa riittää 2,5–10ml 1–3 kertaa päivässä. Hiusten ja kynsien vahvistamiseen suositellaan 15 ml 1–3 kertaa päivässä. 1 ruokalusikallinen Silicum Tonicia sisältää n. 580 mg piitä.
Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.
”Kysyisin neuvoa ajoittaisten paniikkikohtausoireiden kanssa selviytymisestä. Olen ajan myötä oppinut niitä hallitsemaan niin, että ne eivät rajoita elämääni. Ne tulevat ja menevät, mutta viime aikoina niitä on tullut enemmän. Olen henkisellä tiellä ollut pidemmän aikaa uskoisin, että niillä on minulle jotain opetettavaa.
Lapsuuteni oli jossain määrin melko traumaattinen ja jouduin lapsena olemaan paljon yksin pelkojeni kanssa. Näin ollen pelot todennäköisesti purkautuvat näin aikuisiällä paniikinomaisina kohtauksina. Paniikkikohtauksiin liittyy vahvasti kontrollin menettämisen pelko ja “hulluksi” tulemisen pelko, mikä lienee paniikkioireille tyypillistä?
Olisin kiinnostunut kuulemaan ammattilaisen mielipiteen asiasta ja olisiko sinulla vinkkiä “selviytyä” niistä paremmin ja miten oppisin hyväksymään myös negatiiviset tunteet paremmin osaksi itseäni.”
Helin vastaus:
Kiitos kysymyksestäsi. Kokemukseni mukaan paniikkioireet liittyvät useimmiten pitkäaikaiseen tai voimakkaaseen stressiin, tukahdutettuihin tunteisiin ja/tai joskus, kuten ilmeisesti Sinun kohdallasi, menneisyyden traumaattisiin kokemuksiin.
Paniikkioireet ovat nähdäkseni elimistön tapa ilmaista rajua ylikuormitusta. Kuormitus voi olla pitkäaikaista fyysistä tai henkistä rasitusta esim. työpaineista, unettomuudesta, murehtimisesta tai liiallisesta liikunnasta/kehon rasituksesta.
Joskus paniikkioireet saattavat kohdata erityisen herkkiä ihmisiä, jonka hermojärjestelmä on herkemmin virittynyt ja saattaa reagoida voimakkaammin pitkäaikaiseen stressiin varsinkin jos taustalla on lisäksi traumaattisia kokemuksia.
Usein lapsia opetetaan tukahduttamaan tunteensa
Nuoruudessa tai aikuisuudessa esille tulevat paniikkioireet ovat saattaneet saada alkunsa lapsuuden tunneympäristöstä. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea ja kannattelua tunteiden käsittelyyn ja ilman sitä tunteiden aallokko lyö helposti yli. Näin kuvaat Sinullekin käyneen ainakin pelkojen kanssa.
Aikuiset myös harmittavan usein ohjaavat lapsia tukahduttamaan tunteensa opastamalla hillitsemään itsensä ja peittämään todelliset tunteet. Näin ihminen voi omaksua taipumuksen tukahduttaa tunteensa myöhemmässäkin elämässä. Tämä malli on ollut pitkään vallalla kulttuurisamme.
Sisäinen paine voi ilmetä paniikkioireina
Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa tunteiden pakkautuma kehossa alkaa ikään kuin pullistella ja voi tulla erilaisia fyysisiä ja henkisiä oireita. Stressaavassa elämäntilanteessa se saattaa näkyä paniikkioireina.
Erityisesti traumaattisten kokemusten tunnelataukset ovat niin vahvoja, että jos ne on suljettu sisälle, niin on myös aivan tervettä ja hyväksi, että ne jossakin elämän vaiheessa alkavat tulla ulos. Monesti se tapahtuu aikuisena sillä tavalla sopivassakin vaiheessa, että ihmisellä on valmiuksia ja uskallusta pikku hiljaa kohdata tukahdutettuja asioita.
Tärkeintä on rauhoittaa elämä ja elimistö
Olennainen perusasia paniikkioireiden hoidossa on stressin vähentäminen elämästä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Esimerkiksi vähentämällä työkuormaa ja murehtimista sekä lisäämällä lepoa ja rentoutumista sekä mieluisia tasapainottavia asioita.
Kun olosuhteet ovat rauhoitettu, voi alkaa purkamaan pikku hiljaa elämän aikana sisälle patoutuneita tunteita. Monesti tässä kohtaa nousevat pintaan mahdolliset aikaisemmat traumaattiset kokemukset tai muut käsittelemättömät elämän asiat.
Erittäin hyvä apukeino on myös tietoisen läsnäolon harjoitukset ja meditaatio, joiden avulla oppii myös tärkeitä tunteiden käsittelytaitoja. Tietoisen läsnäolon avulla voit oppia hyväksymään niin itsesi, tilanteesi, ajatukset ja tunteet sellaisina kuin ne ovat juuri sillä hetkellä.
Asioita ei tarvitse muuttaa, eikä niitä aina tarvitse edes arvioida tai nimetä. Voit oppia lempeyttä ja armollisuutta myös niitä kielteisiä tunteita kohtaan.
Oireet ohjaavat pysähtymään elämänsä äärelle
Parhaimmillaan paniikkioireet ohjaavat ihmistä pysähtymään itsensä äärelle, rauhoittamaan elämänsä ja kohtaamaan tarvittavat tunteet ja asiat. Tässä kohtaa myös ammattiapu on usein tarpeen. Keskusteluavun lisäksi esimerkiksi energiahoito ja monet muut luontaiset kehohoidot voivat auttaa, niin kuin myös homeopatia.
Olet siis oikeassa Neptunus, että oireilla voi olla Sinulle opetettavaa. Ainakin ne pakottavat pysähtymään tutustumaan itseesi ja löytämään hyvinvointiasi tukevia asioita. Näen, että sairastuminen ylipäätään on sisimpämme yksi tapa pysäyttää ihminen sekä vauhdittaa ja ohjata henkistä kehitystä. Ikään kuin hiekanjyvä simpukassa oireet ja ongelmat hiovat sisäistä helmeämme esille.
Katso Helin tulevat koulutukset ja kirja ”Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään” tästä.
Minulle tunteista on tullut hyvin tärkeitä. Elin hyvin pitkään niin, etten pystynyt tunnistamaan saati sitten nimeämään omia tunteitani. Ja nyt kun olen oppinut tunteista jotain, olen hyvin innoissani niistä. Pidän tunteita suunnannäyttäjinä ja kuten olen ennenkin todennut – ne kantavat mukanaan usein jotain tärkeää sanomaa itsestämme ja sisimpämme liikkeistä. Siksi on aina yhtä mielenkiintoista katsoa, mihin kulloisellakin hetkellä minua houkutellaan suuntaamaan tarkkaavaisuuteni.
Olen saanut kohta kahden vuoden ajan harjoittaa mindfulnessia, hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Mindfulness on matka omaan kehoon ja hengitykseen – yksinkertaisuuteen. Tämän yksinkertaisen taidon opettelu on ollut vaikeaa ja vaatinut sitoutumista ja kärsivällisyyttä. Käytännössä läsnäolon taidon harjoittaminen on tarkoittanut saman meditaatio-cd:n pyörittämistä useita kertoja viikossa huvitti tai ei. Tänä syksynä uusi taito on alkanut näyttää voimansa yksi kerrallaan. Minulle yksi näistä ihmeistä on hyväksymisen orastava taito.
Olen kuluvana syksynä joutunut tai saadut kohdata sisintä pahasti raapivia tunteita; pahaa laatua olevaa hylätyksi tulemisen tunnetta, pettymystä ja vanhoja kipuja. Kipujen yllättämänä ihminen reagoi joskus voimakkaastikin, on omissa reaktioissaan kiinni eikä millään tahtoisi hyväksyä niitä asioita, joita elämä pahimmillaan tuo eteen. Ihmisen mieli taitaa automaattisesti ja opitusti toimia niin, että psyykkinen kipu pyritään torjumaan, sitä vastustetaan ja yritetään pistää piiloon, jotta kipu ei tuntuisi niin hirvittävältä. Olisi niin ihanaa olla onnellinen, tyytyväinen ja jollain tavalla valmis niin, etteivät inhimillisen elämän kivut enää yltäisi itseeni.
Hyväksymisellä tarkoitetaan monesti sitä, että hyväksytään jokin vaikea tapahtuma. Voisiko se olla jotain muutakin? Hyväksyminen on vaikea asia, ehkä vaikein asia, minkä minä tiedän. Onko niin, että vaikeinta onkin hyväksyä ne tunteet, joita tapahtuma itsessä aiheuttaa? Kysely ”miksi tämä tapahtui juuri minulle?” voisikin olla kysymys ”miksi minun pitää joutua elämään näiden tunteiden kanssa, jotka tapahtunut minussa aiheuttaa?”.
Mindfulness-koulutuksessa kävimme mielenkiintoisen keskustelun siitä, miten meditaation harjoittaminen on merkinnyt sitä, ettei enää voi mennä pakoon omia tunteitaan. Nauroimme sitä, että jos olisimme tienneet, mitä harjoittaminen tulee merkitsemään, olisimme jättäneet kurssille tulemisen – niin paljon kukin koki joutuneensa itseään kohtaamaan. Kun ei ole enää sitä vaihtoehtoa, että voi unohtaa, lakaista maton alle tai liimata laastarin haavan päälle, on vain yksi tie ja se on katsomisen ja kokemisen tie. Ja hyväksymisen tien.
Ja takaisin ihmeeseen ja tunteisiin, joista jo aiemmin puhuin. Ei ole pakko hyväksyä tapahtunutta – joskus tapahtuu kertakaikkiaan liikaa. Mutta voinko hyväksyä sen, että minulle on tapahtunut näin vai jäänkö vastustelemaan tunteita, jotka vellovat ja yrittävät lannistaa? Voinko mennä kohti, vaikka pelottaa niin älyttömästi? Jäänkö kiinni reaktioon ja väsytän itseni sen sijaan, että lujasti ja päättäväisesti päätän hyväksyä sen, että elämäni on nyt tätä: sitä, mitä se kulloisellakin hetkellä on ja mitä tunteita se herättää.
Mindfulnessin hengessä oleellisin kysymys lienee: voinko vain olla sen kanssa, mitä on tapahtunut ja mitä tunteita minussa on? Tässä hetkessä eikä yhtään enempää.
Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy ja asiantuntijana toimii fytonomi Birgit Stenroos.
B12-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini. Biomedin B12-vitamiinitippa on vahva ravintolisä, sillä päiväannos sisältää 2000 ug B12-vitamiinia. EU:n suosittelema päivittäinen annosmäärä on erittäin vähäinen, vain 2,5 ug. 2000 ug on vahva annostus, mutta monesti sopiva pitoisuus aikuisille, sillä aina vain osa imeytyy. Kasvissyöjille ja vanhuksille tämä on monesti sopiva annos. Lapsille voi antaa vähemmän. Suurempia määriä saattavat tarvita ne, joilla on vatsalaukkua tai suolistoa jouduttu operoimaan.
B12-vitamiinilla on tärkeä tehtävä veren puna- ja valkosolujen muodostuksessa. Sitä tarvitaan foolihapon muuttumisessa elimistölle toimivaan muotoon. Se edistää normaalia energia- ja homokysteiiniaineenvaihduntaa, normaalia hermoston toimintaa ja normaaleja psykologisia toimintoja. B12-vitamiini osallistuu solujen jakautusmisprosesseihin ja korjaa hermovaurioita. Ruoansulatuskanavan mikrobit tuottavat B12-vitamiinia ja se varastoituu maksaan.
B12 tarve korostuu yleensä erityisesti erilaisissa sairauksissa. Vegaanit tarvitset yleensä B12-vitamiinia ravintolisänä, sillä sen lähteitä ovat pääosin eläinkunnantuotteet kuten maitotuotteet, liha, kala, maksa ja munuaiset. Eräässä tutkimuksessa löydettiin nori-levästä B12-vitamiinia (55 ug 100 grammasta norin kuivapainoa). B12-vitamiini ei kuitenkaan ole siinä sellaisessa muodossa, jonka ihminen voisi käyttää hyväkseen. Idut, merilevät ja tempeh sisältävät B12-vitamiinin analogeja, jotka muistuttavat B12-vitamiinia rakenteeltaan, mutta niillä ei ole samaa aktiivisuutta (Lähde: Vegaaniliitto.fi).
Yhdellä kymmenesosalla suomalaisista yli 65-vuotiaista on todettu olevan B12-vitamiinin puutos. Syitä voi olla monia. Mm. yksipuolinen ruokavalio, stressi, imeytymishäiriöt, keliakia, mahalaukun limakalvon vaikea surkastuminen, lyhytsuolioireyhtymä ja ohutsuolen bakteerien liikakasvu altistavat puutokselle. Myös kehon parasiittiongelma kuten lapamato voi aiheuttaa B12-vitamiinin puutosta. Helicobacter pyrolin on havaittu aiheuttavan B12-vitamiinin puutosta, sillä se vaurioittaa soluja vatsassa, joita luontaisesti tarvitaan B12-vitamiinin imeytymiseen. Raskaus ja imetys lisäävät B12-vitamiinin tarvetta. Jotkin lääkkeet voivat ehkäistä B12-vitamiinin imeytymistä. Myös autoimmuunisairauksissa B12-vitamiinin imeytyminen voi olla heikentynyt.
Anemia voi olla seurausta B12-vitamiinin puutoksesta, kuten myös masennus, psyykkiset häiriöt, väsymys, ruokahaluttomuus, sileä ja arka kieli, lievä keltaisuus, keskittymisvaikeudet ja muistihäiriöt. Muistihäiriöistä kärsivien olisi hyvä mittauttaa B12-vitamiinitasonsa, sillä vähäinenkin puutos voi aiheuttaa muistihäiriöitä ja masennusta sekä pahentaa muista syistä johtuvan dementian oireita. Korkea homokysteiinipitoisuus voi puolestaan kertoa B12- vitamiinin, foolihapon ja B6-vitamiinin puutoksesta. Ikääntyessä B12-vitamiinin imeytyminen kehossa heikkenee, joten erityisesti ikääntyneiden kannattaa lisätä B12-vitamiinin vuorokausiannostustaan.
Ongelmallisinta B12-vitamiinin vajaus on aivokudoksessa, sillä ongelmana on suurimolekyylisen B12-vitamiinin pääsy verestä veriaivoesteen läpi selkäydinnesteeseen ja aivosoluihin. Etenkin ikääntyneillä tapahtuu muutoksia veriaivoesteen rakenteissa, kuten myös joissakin vaikeissa sairaustiloissa, jolloin B12-vitamiinin pääsy veriaivoesteen lävitse on ongelmallista. Vaikka veren B12-vitamiinitaso on veriarvojen mukaan normaalitasolla, aivokudoksen arvot voivat olla hyvin matalat. Jotta aivojen B12-vitamiinitaso saataisiin sopivalle tasolle, tarvitaan tavallista korkeammat B12-vitamiinin veriarvotasot.
B-12 vitamiini antaa piristystä väsymykseen ja uupumiseen, aivotoiminnalle, veriarvoille ja vastustuskyvylle sekä voi helpottaa keskittymistä. Biomedin B12-vitamiini on nestemäisessä muodossa, jotta se imeytyisi paremmin. Nestemäisenä se aloittaa imeytymisen jo suun limakalvoilta.
B-12 vitamiinitaso on mahdollista mitata verikokeella, mittaus tehdään seerumista tai plasmasta.
Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.
Koti on turvapaikka, rentoutumisen ja onnellisuuden kehto. Nyt kun talvi tekee tuloaan ja linnoittaudumme iltaisin koteihimme, on hyvä miettiä ovatko kodit enää sellaisia lintukotoja kuin tahtoisimme. Kodeissamme voi nimittäin piileskellä näkymättömiä, niin henkistä kuin fyysistä terveyttämme nakertavia tuholaisia.
Omakotiasukkaat voivat vielä onneksi päättää minkälaiselle tontille talonsa rakentavat tai minkälaiselta tontilta sellaisen ostavat. He voivat päättää ostavatko tai vuokraavatko kiinteistönsä järven/meren rannalta vai metsän reunamilta vaiko viihtyisältä pientaloalueelta kaupunkien läheisyydestä. Harva haluaa asua entisen kaatopaikan vierellä tai jonkun teollisuuslaitoksen läheisyydessä.
Kerrostaloissakin on valinnan varaa. Voidaan asua lähiössä, meren tai järven äärellä tai kaupungin keskustassa. Kerrostalohuoneistoja ostaessa moni haikailee ylimpään kerrokseen, omaan penthouseen, josta on mahtavat näkymät eikä naapureita yläpuolella. Uusien kerrostalojen hintoja vertaillessa ylimmän kerroksen huoneistot ovat aina niitä kalleimpia. Sijainti maksaa.
Mutta todella harva yläkerroksissa asuva tai sinne haikaileva tulee ajatelleeksi, että kalliilla ostettu tai vuokrattu koti voikin olla terveyttä nakertava yöunisieppari, jossa olo ei olekaan kuin lintukodossa. Paikka, jossa sydän voi eksyä rytmistään, jossa päätä kivistää ja suolistokin oireilee. Yöt voivat mennä pyöriessä ja tuskaillessa.
Vaikka ylimmistä kerroksista näkyy pitkälle eikä naapureita ole yläpuolella, minä en haluaisi asua siellä. En suostuisi maksamaan maltaita huoneistosta, joka voi paljastua terveydennakertajaksi ja sitä kautta sekundaksi. Uumoilen nimittäin, että tulevaisuudessa ylimpien kerrosten huoneistot myydään halvalla, sillä tiedostavat ihmiset eivät niissä enää halua asua.
Miksi ihmeessä? Siksi, että jos kerrostalon katolla sijaitsee matkapuhelintukiasema, voi perusterve ihminen sairastua yllättävästi, menettää yöunensa ja pikku hiljaa myös uupua ja masentua. Kotirauhaa rikkomaan saapuu kummallisia päänsärkyjä, sydänoireita, nivelkipuja ja omituista rauhattomuutta. Luksuskoti voi muuttua painajaiseksi vain siksi, että meillä Suomessa operaattorit saavat sijoittaa matkapuhelintukiasemia ja lähettimiä ihmisten kotien katoille kysymättä lupaa ja kertomatta sitä asukkaille: huoneistojen omistajille tai vuokralaisille.
Mielestäni jokaisella pitää olla oikeus tietää, onko hänen kotitalonsa katolla säteilylle altistava matkapuhelintukiasema. Ihmisillä pitää olla oikeus päättää ja saada tehdä henkilökohtainen valinta siitä missä ja miten asuu. Joku ei välitä voimajohdoista talonsa pihapiirissä, joku ei välitä jätevesilaitoksista kotinsa vieressä, joku ei välitä matkapuhelintukiasemistakaan, mutta joku toinen taas välittää.
Koska elämme jo muutenkin kehoa ja mieltä kuormittavassa, stressaavassa maailmassa ja arki on monella kiireiden kuorruttamaa, kodin pitää jatkossakin saada olla onnellinen turvapaikka ja rentoutumisen keidas. Siksi on mielestäni todella kummallista, että jotkut yritykset saavat pystytellä tukiasemiaan talojen katoille ilman, että siitä informoidaan asukkaille. Asuminen tukiasematalon penthousessa on mielestäni kuin leikkisi venäläistä rulettia oman aivoterveytensä kustannuksella. Alemmissa kerroksissa tilanne on parempi, mutta parasta on saada asua talossa, jossa ei ole tukiasemaa ollenkaan.
Mitä enemmän aivojen hyvinvoinnista ja toiminnasta tiedetään, sitä merkityksellisemmäksi nousee nukkuminen. Hyvä yöuni on ihmisen henkisen ja fyysisen terveyden kulmakivi. Huono uni piiputtaa sydämen ja vie muistin ja toimintakyvyn. Jos asuu tukiasema yläpuolellaan, jää vain arvailujen varaan, mikä pettää ensin: sydän vai pää.
Jos suunnittelisin muuttoa kerrostaloon, haluaisin ennen kaupantekoa tai vuokrasopimusta tarkistaa, onko talossa tukiasema katolla tai onko sellainen tulossa katolle. En missään nimessä haluaisi leikitellä omalla tai läheisteni terveydellä. Meillä Suomessa tieto matkapuhelintukiasemien määrästä, sijainnista ja tehoista on vain operaattoreilla ja rakennuslupatoimistoilla. Mielestäni kaikilla halukkailla pitäisi olla oikeus saada tietää, missä matkapuhelintukiasemat sijaitsevat. Tiedon pitäisi olla kaikkien nähtävissä esimerkiksi kaupunkien tai kuntien nettisivuilla. Yhtä lailla tärkeää olisi tietää, onko omaan kotitaloon suunnitteilla tulevaisuudessa matkapuhelintukiasemaa.
Ahvenanmaalla tilanne on toinen. Siellä tukiasematiedot ovat julkisia samoin kuin esimerkiksi Ranskassa ja sen siirtomaissa. Siellä ihmiset voivat oikeasti päättää asuvatko he lintukodossa vai terveydensiepparissa.
Kirjoittajamme Mikko Paloranta menehtyi äkillisesti 31.12.2014. Tässä Mikon kirjoitus meille muistutuksena elämästä, joka sanoo aina KYLLÄ:
Olisipa se somaa elämää, jos saisin myöntävän vastauksen kaikkeen mitä ajattelen. Silloin sitä kokisi olevansa elämänsä herra ja elämä kukoistaisi. Se suorastaan pursuaisi kaikkea onnea ja ihanuutta. Mahdanko edes osata kuvitella kaikkea sitä tyytyväisyyttä – ei, ei – se olisi enemmän kuin tyytyväisyyttä – se olisi täydellisyyttä. Ilo ja onni kukoistaisi etupihan lisäksi myös takapihalla ja roskiksen ympärillä.
En tiedä, onko tämä hyvä vai huono uutinen. Nimittäin se, että elämä vastaa jo nyt myöntävästi kaikkeen, mitä perimmiltään ajattelen. Elämä sanoo “kyllä” asioihin, joita ajattelen elämästä ja siinä samalla itsestäni. Ja kun elämä sanoo “kyllä”, se myös tarkoittaa sitä. Kaikki se mihin elämä vastaa myöntävästi on olemassa. Elämän myönteinen vastaus ei ole huulenheitto tai vitsi. Se on olemassa olevaa todellisuutta.
Ei kait? Kyllä vaan. Jos elämä kerran vastaa “kyllä”, miksi minulta sitten puuttuu sitä, tätä ja tuota? Rahaa ja rakkautta on niukasti, menestys loistaa poissaolollaan ja iloakin on harvakseltaan. Sekin päätyy usein päänsärkyyn. Ei ole ei, vaikka kuinka olen pyytänyt kaikenlaisia tarpeellisia ja ihan vaan mukavia asioita. Olen pyytänyt moninaisia kertoja. Miltei joka päivä. Koska se “kyllä” aletaan sanoa myös minun ajatuksilleni?
Se on jo tapahtunut. Palataanpa pari askelmerkkiä taaksepäin. Alussa totesin, että elämä vastaa perimmäisiin ajatuksiini “kyllä”. Mitä siis olen ajatellut? Ajattelenko muka asioita, joihin elämä on vastannut myöntävästi ja saanut aikaiseksi kaiken tämän sotkun, hämmennyksen, puutteet ja kurjan olon? Tässä olisi varmaan paikka loukkaantua hänelle, ken näin väittää. Siis kenelle? Ja sitä paitsi joku varmaan valehtelee. Älkää edes ajatelko loukkaavanne minua väittämällä, että elämäni on omien ajatusteni toteuma. En ole yksinkertaisesti halunnut tällaista elämää.
Hengitän hetken rauhallisesti ja koitan kaikesta loukkaantumisestani huolimatta ajatella selkeästi. Näin brutaalien väitteiden jälkeen se ei ole helppoa. Tiedänkö minä, mitä ajattelen. Hops! Olipas hassulta kuulostava kysymys. Tiedänkö siis minä, joka ajattelen, mitä minä ajattelen? Eikös tuo nyt ole itsestään selvää! Jos minun tuloni ei riitä kohtuulliseen elämään, haluan lisää tuloja. Niin siis ajattelen. No, otetaan kerta vielä. Mitä siis ajattelen? Ajattelen, että tuloni ovat riittämättömät ja tarvitsen siksi lisää tuloja. Eikös se ole ihan selvä?
Elämä lukee ajatusteni taustan. Elämä näkee, että koen tulojeni olevan riittämättömät. Mielikuvassani voin nähdä elämän katsovan minua viisailla silmillään ja nyökkäävän. “Niin se on. Olet aivan oikeassa”. Elämä sanoo “kyllä” ajatukselleni, joka kertoo tulojeni tuntuvan riittämättömiltä. Ja sitä se sitten tuottaa elämääni. Tunnetta siitä, että tulot ei riitä. Elämä on siis lupauksensa mukaisesti vastannut “kyllä”.
Elämä vastaa aina “kyllä”. Täysin riippumatta siitä, mikä on se perimmäinen ajatukseni. Jos ajattelen, että maailma on epäoikeudenmukainen, elämä vastaa “kyllä” ja antaa minun kokea tunnetta epäoikeudenmukaisuudesta. Jos ajattelen, että en voi luottaa toisiin, koen luottamuspulaa. Jos keskityn kiireeseen, koen sitä. Jos ajattelen, että minua ei kuulla, siltä se juuri tuntuukin. No voi hyvä helkkari. Tämähän menee silkaksi kiusanteoksi. Enkö minä saa enään huolestua ja murehtia mistään? Toki saan. Lupauksensa mukaisesti elämä vastaa niihinkin ajatuksiini “kyllä”. Enkös minä juuri sitä toivonut?
Eihän tämän näin pitänyt mennä! Jos yhtään oikein muistan, halusin iloa, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Kokemusta siitä, että minua kuunnellaan ja halutaan ymmärtää. Tasavertaisuutta ja myötätuntoa. Ystävällisyyttä, luottamusta ja kumppanuutta. Nyt minulle tungetaan tuskaa ja ongelmia. Pelkoa, puutetta ja epäluottamusta. Pitääkö minun muka kaivaa jostain maanraosta iloa ja luottamusta, voidakseni kokea sitä? Onko minun oltava tyytyväinen ilman, että joku tekee minut tyytyväiseksi?
Kyllä! Näin on maailman kirjat kaikessa komeudessaan ja yksinkertaisuudessaan. Näin on, koska elämä on luvannut vastata ajatuksiini “kyllä”. Elämä on sanonut minulle “minä toteutan kaiken sen, mitä sinä ajattelet”. Minulta on saattanut jäädä huomaamatta, että elämä ei ole juuri kiinnostunut pinnallista ajatuksistani. Kauppalistoista, sähkölaskuista jne. Siksi jääkaapissa ei ole jo valmiina kauppalistassa olevia asioita ja sähkökin pitää maksaa. Elämä on kiinnostunut ensisijaisesti niistä perustavaa laatua olevista ajatuksistani, jotka tunnen itsessäni kokemuksina. Niistä ajatuksista, jotka tuottavat esimerkiksi iloa tai surua, kokemusta luottamuksesta tai pettymyksestä.
Ja edelleen “kyllä”. Niin sanoo elämä. Vastaa myöntävästi kaikkeen siihen, mitä minä perimmiltäni ajattelen. Elämä on tukenani ja lahjoittaa minulle koko ajan sitä, mitä minä itse olen. Ilokseni tai surukseni. Minulla on valinnan varaa ja minulla ei ole valinnanvaraa. Minulla ei ole valinnanvaraa siinä, sanooko elämä “kyllä”. Se sanoo. Aina ja jatkuvasti. Minulla on täysi valinnan vara niissä ajatuksissa, joille elämä sanoo rakastavasti “kyllä, ystäväni – juuri tuota ajatusta annan sinun kokea”.
Jokainen elämä on tarina ja jokainen kertoo jatkuvasti itsestään tarinaa. Tarina saattaa muuttua vinhaa vauhtia tai pysyä muuttumattomana vuosikausia. Rinnalla saattaa kulkea toinen tai monta tarinaa.
Tarinat muokkaavat identiteettiä. Ne määrittävät ihmisen muiden silmissä, mutta ennen kaikkea omissaan. Ne ovat selityksiä itsestämme, sellaisia kuin ”minä vain satun pitämään oluesta” tai ”minä olen sellainen ihminen, joka ei turhia valita” tai ”tämä on varmasti geneettinen taipumus” tai ”en pysty rentoutumaan, vihaan paikallaan oloa” tai ”en ole koskaan pitänyt eläimistä” tai ”koska minulle lapsena kävi niin, olen tällainen”.
Ulkoiset olosuhteet muovaavat tarinaa. Olosuhteille on helppo antaa painoarvoa: ylistää niitä siitä, että asiat menevät hyvin tai syyttää siitä, ettei saa aikaiseksi jotakin, että luovuttaa, ettei ole tarpeeksi hyvä tai arvokas.
Filosofi Alistair McIntyren mukaan ihminen on tarinoita kertova eläin, ja elämämme saa tarkoituksen juuri kertomisen kautta. No, ainakin tarina vahvistuu, kun sitä toistaa. Sanat voivat osoittaa totuutta kohti, mutteivät koskaan ole itse totuus.
Teologi Douglas J. Daviesin mukaan kertomukset ovat sanoja kuolemaa vastaan. Tässä hän saattaa osua naulan kantaan. Tarinoiden kautta pyrimme usein tekemään itsestämme kuolemattoman ja arvokkaan.
Tarinoiden kautta koemme yhteenkuuluvuutta.
Merete Mazzarella kirjoittaa erinomaisessa kirjassaan Elämä sanoiksi, että yhteyden kokemus syntyy muistamisesta: ”–– muistamme yhdessä, vaikka muistot eivät ole yhteisiä, sillä yhden muistot herättävät muissa tunnistamisen tunteen. –– Jotain tuollaista minäkin olen kokenut.”
~ ~ ~ ~
Tarinat ovat tarpeellisia.Mutta tarinasta kiinni pitäminen saattaa orjuuttaa. Se pakottaa käyttäytymään tietyllä tavalla ja olemaan tietynlainen. Se rajoittaa ja laittaa elämään itselleen rakentamansa kehän sisällä.
On helppo sanoa, että jokainen kriisi on mahdollisuus – mutta niin se vain on. Hankalina hetkinä voi katkeroitua ja antaa tapahtumalle koko loppuelämään negatiivisesti vaikuttavan merkityksen: halun kostaa, valittaa vääryydestä, vihata, surkutella itseään, uhriutua tai luovuttaa. Sellaisina hetkinä punnitaan luottamus elämään.
Vaikea kohta on mahdollisuus kirjoittaa omaa tarinaansa uudelleen, takaisin kohti ykseyttä, koko universumin yhteenkuuluvuutta, hyvyyttä ja rauhaa. Avainsana on hyväksyminen.
Elämänsä tapahtumia ei voi jälkikäteen muuttaa, mutta tarinansa tulkintaa voi. Miksi minun sieluni tarvitsee tällaisia kokemuksia? Sen sijaan, että liittyy trauma-klubiin, voi itseltään kysyä, mitä minun piti tästä oppia.
Joogafilosofian mukaan olemme pohjimmiltamme eri versioita samasta universaalista tarinasta. On olemassa vain yksi tarina, jolla on uniikkeja ilmaisuja. Kaikkein suurin tarina on: olen sielu, joka elää keskellä ihmiskokemusta. Ja ihmiskokemukseen kuuluu aika monenlaisia elementtejä.
Kundaliinijoogassa on satoja erilaisia meditaatioita. Eräs niistä on ”väärän identiteetin kieltäminen”. Siinä käydään läpi asioita, ”joita olen” ja niiden vastakohtia. Esimerkiksi viiden minuutin ajan määritellään ja kielletään omia ominaisuuksia: olen nainen – en ole nainen, olen äiti – en ole äiti, olen vaimo – en ole vaimo, olen tytär – en ole tytär, olen pitkähiuksinen – en ole pitkähiuksinen, olen iloinen – en ole iloinen, olen ahdistunut – en ole ahdistunut… Kaikki käy, kunhan edellisen kieltämisen jälkeen tulee saman tien seuraava, ilman taukoja.
On aika helpottavaa päästää hetkeksi irti oman tarinan palasista, omista rooleista ja identiteetistä. Kysymys on siitä, mitä jää jäljelle: todellinen minuus, puhtaus, viattomuus ja olemisen täydellisyys.
Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy.
Valkosipulia on tutkittu ympäri maailmaa runsaasti ja monipuolisesti. Erityisesti sydän ja verenkiertoelimistö, syövän ehkäisy, sen antimikrobinen vaikutus ja antioksidanttivaikutus ovat olleet tutkimisen kohteena. Valkosipuli sisältää mm. rikkiä, kalsiumia, fosforia, rautaa, natriumia, kaliumia, A-, B- ja C-vitamiinia sekä nikotiiniamidia.
Biomedin Vahvassa valkosipuliöljykapselissa on valkosipulin tehoaineet tiivistetyssä muodossa. 1 kapselin verran tehoa saadaksesi sinun pitäisi syödä 3400mg eli noin yksi keskikokoinen tuore valkosipulinkynsi. Valkosipulia syödessä hengitys yleensä haisee valkosipulille. Tämä johtuu valkosipulissa olevan allisiinin hajoamisesta. Tuoreen persiljan tai mintun pureskelu auttaa hajuun. Biomedin valkosipulikapseli on hajuton.
Valkosipuli on tehokas kasviantioksidantti, joka lisää vastustuskykyä ja tainnuttaa yleensä esim. flunssan, sillä sen sisältämät rikkipitoiset eteeriset öljyt vaikuttavat antibioottisesti. Valkosipulin tärkeä rikkipitoinen antibioottisesti vaikuttava ainesosa on allisiini. Valkosipuli tehoaa myös joihinkin sellaisiin bakteereihin, jotka ovat tulleet joillekin antibiooteille vastustuskykyisiksi. Sitä voi ottaa myös päivittäin ja kannattaakin ottaa, etenkin jos keho on kovilla esim. flunssa-aaltojen tai stressin aikana.
Allisiinia on eniten tuoreissa valkosipulinkynsissä sekä kuivatuissa valkosipulinjauheesta tehdyissä tuotteissa. Tärkeää on se, missä muodossa jauhe esim. kapseleissa on, sillä imeytymisen tulee tapahtua vasta suolistossa, joten on tärkeää että mahahapot eivät saa sitä tuhottua. Allisiinista muodostuu B1-vitamiinin kanssa allitiamiinia, mikä vaikuttaa ginsengin tavoin virkistävästi ja elinvoimaa sekä vastustuskykyä lisäävästi.
Valkosipuli torjuu hengitystieinfektioita ja sitä käytetään erilaisten hiivojen hoitoon esim. Candidan hoidossa. Sitä pidetään tehokkaampana rohtona Candida hiivasientä vastaan kuin sienilääkkeitä yleensä. Runsain määrin käytettynä sillä saattaa olla vaikutuksia myös helikobakteeriin.
Valkosipuli on tärkeä verisuonille, sillä se sisältää monia verisuonia hoitavia aineita. Näistä tärkeimpiä ovat ajoeenit, jotka estävät hyytymien syntymistä ja auttavat verta pysymään juoksevana. Valkosipuli edistää verenpaineen pysymistä normaalina, auttaa laskemaan veren triglyseridejä sekä kokonaiskolesterolia ja ehkäisee näin valtimoita kovettumasta. Eräässä 4-vuotta kestäneessä kliinisessä tutkimuksessa, jossa tutkittiin 50-80-vuotiaiden ateroskleroosia, huomattiin että 900mg päivässä valkosipulivalmistetta ravintolisänä nauttivien keskuudessa valtimonrasvoittuman muodostuminen väheni 5-18%. Ennen leikkaukseen menoa kannattaakin lopettaa valkosipulivalmisteiden nauttiminen verta ohentavien ominaisuuksien vuoksi.
Valkosipuli tappaa bakteereita, sieniä, ameeboja ja joitakin loisia. Sitä on yleisesti käytetty myös syylien hoitoon. Alustavia tutkimuksia on tehty valkosipulin hyödyistä ruokatorven-, vatsa- ja paksunsuolensyöpään.
Valkosipuli saattaa helpottaa myös ruoansulatusta, koska se sisältää rikkipitoisia eteerisiä öljyjä, jotka edistävät ruoansulatusta. Sitä on käytetty myös ilmavaivojen ehkäisyyn.
Valkosipulikapselit sopivat myös ulkoiseen käyttöön. Kapselin voi rikkoa ja kostuttaa pumpulia uutteella, jolloin voi hoitaa mm. sienitauteja kuten jalkasientä. Korvakipuun puolestaan voi kokeilla samaa reseptiä.
Eläimille ei suositella raakaa valkosipulia, mutta valkosipulikapselin sisällön voi puristaa lemmikin ruoan sekaan. Valkosipuli toimii tällöin luonnollisena punkkikarkoitteena.
Valmistetta valitessa kannattaa varmistaa, että se imeytyy hyvin, jotta saa valkosipulivalmisteesta parhaimman hyödyn. Biomedin valkosipulikapselivalmiste on öljykapseli, jolloin se imeytyy tehokkaasti.
Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.
Eron jälkeinen vieroittuminen on verrattavissa addiktiosta vieroittautumiseen. Susan Andersonin mukaan kokemus ei ole kaukana narkomaanin tuskasta riippuvuusoireiden kourissa. Emotionaalinen hätä saa helposti ihmisen tuntemaan, että hänen on saatava menetetty rakkaus palaamaan takaisin hinnalla millä hyvällä.
Vieroittautumisoireet ovat intensiivisiä. Ihminen on läheisyysnarkomaani, joka tarvitsee rakkauden tuottamaa hyvää oloa, mutta ei sitä enää saa. Ihmissuhteet vaikuttavat aivojen omaan opioidijärjestelmään, joka tuottaa morfiinin kaltaisia aineita, kuten endorfiinia. Sekä narkootit (morfiini, heroiini ja opiumi) että aivojen tuottamat luonnolliset opioidit ovat voimakasta hyvää oloa tuottavia aineita, jotka muun muaassa lievittävät kipua.
Susan Anderson lainaa psykologi ja neurotieteilijä Jaak Pankseppia, jonka mukaan ihmisen aivot tuottavat enemmän opioideja silloin, kun hän on läheisessä ihmissuhteessa. Kun suhde loppuu, aivojen tuottama opioidien määrä vähenee, ja fyysiset vieroitusoireet alkavat. Biokemiallisesta näkökulmasta voidaan dramaattisesti, mutta ehkä oikeutetusti väittää, että intiimit suhteemme ovat osittain endorfiiniaddiktion muoto.
Vieroittautuminen vaatii etäisyyttä
Ihminen keksii usein mitä mielikuvituksellisimpia syitä pitää yhteyttä entiseen kumppaniinsa. Yksin jäänyttä voi verrata alkoholistiin, joka uskoo seuraavalla kerralla juodessaan välttävänsä humaltumisen. Vieroittautumisessa suositellaan ehdotonta no contact -sääntöä. Voimakkaista tunteista huolimatta on tärkeä pitäytyä ottamasta minkäänlaista yhteyttä entiseen puolisoon, vaikka se vaatisi itsensä lukitsemista käsiraudoilla keittiön pöytään. Joskus täydellinen yhteyden katkaiseminen ei ole mahdollista esimerkiksi yhteisten lasten takia. Silloin suositus on välttää kaikkea muuta paitsi välttämätöntä kommunikaatiota. Susan J. Elliot on kirjoittanut aiheesta laajasti kirjassaan Getting Past Your Breakup. Eron kanssa kamppailevat voivat saada kirjasta oivaltavaa näkökulmaa ja tukea vieroittautumisen aikana.
Vieroittautuminen on ajanjakso, jonka aikana henkilö on pakotettu kuulemaan sisäisen lapsensa itkun ja kokemaan sen tunteman hädän. Kokemus tarjoaa mahdollisuuden tunnistaa omat huomiotta jääneet syvät tunnepohjaiset tarpeet ja oppia pitämään niistä huolta. Jotkut pyrkivät ohittamaan vieroittautumisen vaiheen korvaamalla menetetty kiintymyksen kohde uudella suhteella. Vieroittautuminen ei kuitenkaan ole hedelmällinen aika menetyksen korvaamiselle, vaan omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamiselle.
Tunne turvallisuudesta
Kiintymysteorian mukaan lapsen läheisin hoitaja, useimmiten äiti, muodostuu lapselle niin kutsutuksi taustahenkilöksi (background object), jonka turvin lapsi uskaltautuu vähitellen tutkimaan ympäristöään itsenäisesti. Turvallisesti kiintynyt lapsi tietää voivansa hakea tukea vanhemmaltaan aina, kun jokin pelottaa tai epäilyttää.
Aikuisuudessa läheinen ihmissuhde täyttää samankaltaisen tarpeen. Intiimi ihmissuhde antaa tunteen turvallisuudesta ja varmuudesta myös silloin, kun olemme fyysisesti erossa kumppanistamme. Susan Andersonin mukaan ihminen toimii itsenäisesti, itsevarmasti ja tehokkaasti paradoksaalisesti usein juuri sen vuoksi, että hänen turvallisuuden tunteensa täyttyy parisuhteessa. Läheisen ihmissuhteen tuottama varmuus on jotain, joka on helppo ottaa itsestäänselvyytenä. Vasta eron koittaessa ihminen tulee usein kivuliaan tietoiseksi niistä perustavanlaatuisista tarpeistaan, joiden täyttymisestä parisuhde on hiljaa pitänyt huolta.
Sisäisen lapsen kohtaaminen
Addiktio suhteessa koettua läheisyyttä kohtaan saa voimansa yksilön autenttisesta tarpeesta kiintyä toiseen ihmiseen. Etsimme ikuisesti ideaalikumppania, kaksoisliekkiä tai sielumme toista puolikasta, joka täyttää syvimmät toiveemme ja parantaa yksinäisyytemme. Vieroittautumisvaiheen harjoitus auttaa yksin jäänyttä löytämään kaipaamansa ideaalirakastetun ja luomaan suhteen elämänsä tärkeimpään ihmiseen – omaan itseensä.
Alla kuvatun harjoituksen tarkoitus on aloittaa keskustelu aikuisen itsen ja erosta hätääntyneen sisäisen lapsen kanssa. Päämääränä on luoda syventynyt suhde tietoisen kehittyneen itsen ja tiedostamattoman emotionaalisen ytimen välille. Harjoituksen ovat kehittäneet psykoanalyyttikko Richard Robertiello ja hänen kollegansa Grace Kirsten. Tekniikka on kuvattu sekä Andersonin kirjassa että yksityiskohtaisesti Robertiellon ja Kirstenin teoksessa Big You Little You: Separation Therapy.
Harjoituksen ensimmäinen vaihe on visualisoida kuva itsestään pienenä noin 4-vuoden ikäisenä lapsena. Sisäinen lapsi ilmentää ihmisen autenttisia syviä tunteita. Tarkoitus on tarkkailla tätä pientä lasta kuin se olisi erillinen henkilö. Seuraava vaihe on visualisoida itsensä kykenevänä, itsenäisenä ja vahvana aikuisena; parhaana mahdollisena versiona itsestään. Kolmas vaihe on aloittaa mielikuvissa keskustelu sisäisen aikuisen ja lapsen välillä. Keskustelu on hyödyllistä kirjoittaa ylös.
Aikuisen rooli on tarjota lapselle kaikki, mitä lapsi tarvitsee: tunteen yhteenkuuluvuudesta ja siitä, että lasta rakastetaan, ihaillaan ja kuunnellaan. Lapsi puolestaan ilmaisee tunteensa ja kääntyy aikuisen puoleen apua tarvitessaan. Kun lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, hän pystyy jakamaan syvimmät tarpeensa, pelkonsa ja toiveensa. Harjoitus on suunniteltu tuomaan nämä autenttiset tunteet esille.
Harjoitusta tekevän ihmisen rooli on tarkkailla ja ohjata keskustelua, tulla tietoiseksi omista tunteistaan ja samalla tukea sisäistä aikuistaan, jonka tehtävä on olla tasapainoinen ja turvallinen tuki sisäiselle lapselle. Visualisaatioharjoituksen alussa aikuinen tervehtii lasta ja kysyy lapselta hänen tunteistaan. Aikuinen haluaa saada selville, mikä lasta vaivaa, tarjota hänelle apua ja saada lapsi tuntemaan olonsa rakastetuksi. Sisäinen lapsi on saattanut kokea vuosia tulleensa vähätellyksi tai jääneensä vaille huomiota. Parhaiden tulosten saavuttamiseksi keskustelua lapsen kanssa kannattaa käydä päivittäin. Tekniikka on yksinkertainen, mutta tehokas.
Harjoituksen tarkoitus ei ole paeta surua, vaan hyödyntää sen voima. Vieroittautumisvaiheen tunteet ovat pakottavia ja voimakkaita. Kiintymyksen tarve toimii moottorina, jonka energian voimin ihminen syventää rakastavaa suhdetta omaan itseensä.
‘Withdrawing is becoming you for the first time.
It is individuation.”
– Susan Anderson
Teksti pohjautuu Susan Andersonin kirjaan ‘The Journey from Abandonment to Healing’.
