Överiempaattinen ottaa muiden tunteet ja tarpeet omalle vastuulleen – Oletko sinä överiempaattinen?

Kirjoittaja Marika Vepsäläinen on valmentaja, yrittäjä ja kirjoittaja, joka auttaa herkkiä, erityisherkkiä ja herkkyydestään kiinnostuneita ihmisiä lopettamaan itsensä ylikuormittamisen toisten tunteilla ja tarpeilla ja tekemään herkkyydestään voimansa ihmissuhteissa, työssä ja muussa elämässä. 


Mikäli olet erityisherkkä tai keskivertoa herkempi ihminen, aistit vahvasti toisten ihmisten tunteita ja tarpeita ilman, että niitä sanotaan ääneen. Jos olet lisäksi överiempaattinen, et ainoastaan aisti muiden tunteita ja tarpeita, vaan otat ne lisäksi omalle vastuullesi.

Kun astut töissä täyteen kokoustilaan, pystyt aistimaan yleisen tunnetilan ja sen eri vivahteet parissa sekunnissa.

Pöydän ääressä kollegat juttelevat näennäisen kepeästi, vaikka näet heti, miten toinen heistä ei voi sietää juttukaveriaan, kun taas toinen hakee epätoivoisesti keskustelukumppaninsa hyväksyntää. Mikäli tapaamisen aihe on vaikea, koet huoneessa pinnan alla kiristyvän jännitteen eri puolilla kehoasi. Ehkä yrität purkaa sitä kyselemällä muiden vointia tai keventämällä tunnelmaa vitsailemalla. Tunnustelet tottuneesti, miten voisit helpottaa kaikkien oloa, jotta tilanne sujuisi mahdollisimman kivuttomasti.

Tämä on erilaisissa tilanteissa se ratkaiseva kohta, jossa me herkät ihmiset luiskahdamme helposti rakentavasta myötäelämisestä överiempatian puolelle. Kun tunnemme, että tilanteessa ei ole kaikki hyvin, alamme automaattisesti tunnustella, mitä meidän tulisi tehdä, jotta se korjaantuisi.

Överiempaattisina olemme hioneet taitomme lukea toisten tunteita ja tarpeita intuitiivisesti ylikuntoon. Sen lisäksi koemme, että meidän täytyy vastata niihin jatkuvasti täyttääksemme odotukset ja ollaksemme tarpeellisia, hyödyllisiä, riittäviä ja hyväksyttyjä.

Jännittyneessä kokoustilanteessa överiempaattinen kokee, että on hänen vastuullaan helpottaa kaikkien oloa, vaikka hänen asemansa ei sitä millään tavalla vaatisi. Parisuhteessa, jossa tunteista ja asioista ei puhuta avoimesti, hän lukee jatkuvasti kumppaninsa mielialoja tämän sanattomista signaaleista ja muokkaa omaa käytöstään niihin sopivaksi, jotta harmonia säilyisi ja konflikteilta vältyttäisiin.

Överiempaattinen uskoo, että koska hän aistii niin vahvasti, miltä toisista tuntuu ja mitä he tarvitsevat, hänen täytyy myös ottaa heidän ongelmansa kantaakseen ja pyrkiä näin lieventämään heidän kärsimystään. Samalla hän ajaa itsensä jatkuvaan ylikuormittumisen kierteeseen.

Överiempaattinen yliherkistyy toisten tunteille jo lapsena

Överiempatia on ajattelun, tuntemisen ja toiminnan malli, jonka juuret ovat lähes poikkeuksetta lapsuudessa. Kun vahvasti sekä omat että toisten tunteet kokeva lapsi kasvaa ympäristössä, jossa erityisesti negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja, hän voi kehittää överiempatian selviytymiskeinokseen.

Herkkä lapsi aistii perheessä painekattilan lailla pakkautuvan tunne-energian voimakkaasti. Tämä saa hänet kokemaan olonsa turvattomaksi. Tunteakseen turvaa ja varmistaakseen huolenpidon lapsi venyttää kykynsä tulkita vanhempiensa tunteita ja tarpeita äärimmilleen. Hän alkaa uskoa, että hänen selviytymisensä riippuu siitä, miten hyvin hän pystyy lukemaan vanhempiaan rivien välistä ja sopeuttamaan omat tunteensa, tarpeensa ja toimintansa tasaamaan heidän tunnetilojaan. Lapsen mieli ehdollistuu luulemaan, että hänen omat tunteensa, jotka haittaavat tai heilauttavat vanhempien oloa, ovat vääriä.

Kun lapsi yliherkistyy toisten olotiloille saadaakseen hyväksyntää ja rakkautta, hänestä kasvaa överiempaattinen aikuinen, jonka omat tunteet ja tarpeet jäävät sivuun ja joka uuvuttaa itsensä jatkuvasti käyttämällä voimansa toisten tunteiden ja tarpeiden täyttämiseen. Hän voi jatkaa tätä niin kauan, kunnes joku kokemus, kuten uupuminen tai pahimmillaan sairastuminen, pysäyttää hänet ja pakottaa hänet viimein kääntämään katseen itseensä ja omaan hyvinvointiinsa.

Nainen rannalla

Miten överiempatiasta voi vapautua?

Toisinaan me tarvitsemme useitakin kriisejä ja niihin liittyviä muutoksia, jotta huomaisimme oman herkkyytemme ja taipumuksemme vetää empaattisuutemme toisia kohtaan överiksi.

Erityisherkälle normaali työpäivä kohtaamisineen, hektisine palaveriputkineen ja tuntikausien koneella työskentelyineen on jo sinänsä kuormittava kokemus, josta palautumiseen tarvitsisi useamman tunnin rauhallista aikaa. Kun tähän vielä yhdistää överiempaattisen huolen yhteisistä hankkeista ja kaikkien murheista, on uupumisen kierre työelämässä todennäköinen.

Loppuunpalaminen voi tapahtua myös epätasapainoisissa ihmissuhteissa. Niissä överiempaattinen laittaa kaiken energiansa toisen kuulostelemiseen ja sivuuttaa omat tarpeensa, jotta suhde etenisi ja pysyisi kasassa.

Kävin itse uupumisen sekä työssä että ihmissuhteissa läpi useaan kertaan, kunnes aloin vaiheittain havahtua siihen, miten vähän olin antanut arvoa, huomiota ja tilaa omille tunteilleni ja tarpeilleni. Tunsin pettymystä ja surua.

Olin vihainen itselleni siitä, että olin toistuvasti hylännyt itseni ja hyvinvointini, jotta olisin kelvollinen parisuhteeseen, perheeseen, ystävyyteen ja työhön. Vaikka tunsin tuskaa, sen kautta myös oivalsin, miten syvästi överiempatia oli vaikuttanut päivittäiseen kokemukseeni elämästä. Samalla aloitin taakasta vapautumisen askel askeleelta.

Meillä herkillä ja överiempaattisilla ihmisillä on ilmiömäinen kyky asettua toisten asemaan heidän iloissaan ja suruissaan. Mikäli haluamme purkaa överiempatian kerää itsestämme, on meidän annettava myös itsellemme lupa olla herkkä, haavoittuva ja tarvitseva.

Rauhallinen ja turvallinen tila kokea tunteita

Jotta voimme olla paremmin perillä siitä, mitä me milloinkin tunnemme ja tarvitsemme, on meidän annettava omille tunteillemme ja tarpeillemme mahdollisuus nousta esiin semmoisina kuin ne tulevat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että välitämme itsestämme niin paljon, että luomme tunteillemme rauhallisen ja turvallisen tilan, jossa voimme kokea ne ilman torjuntaa, vastustusta ja arvottamista.

Aamunkoitto

Tämä tila voi olla hetki luonnossa, meditaatio- tai läsnäoloharjoitus tai kymmenen minuuttia, jonka aikana kirjaat tunteesi ja tarpeesi ylös ja mietit, miten voisit täyttää ne tai saada apua niiden täyttämiseen.

Itse harjoittelen tunteideni tuntemista mahdollisimman aidosti siinä hetkessä, kun ne nousevat. Mikäli en jostain syystä voi tai halua ilmaista tunnettani toisille juuri silloin ja sellaisena kuin se tulee, siirryn hetkeksi sivuun ja annan tunteen tulla siitä huolimatta. Saatan esimerkiksi purkaa jonkun tilanteen itkemällä hetken vessassa tai autossa ja kertomalla sitten muille, miltä minusta tuntuu, jos se on mahdollista.

Tärkeintä hyvinvoinnilleni on, että en jätä tunnetta kokematta, vaan käyn sen läpi ja päästän siitä sitten irti. Mikäli tunne patoutuu, se kerää voimaa ja purkautuu myöhemmin ahdistuksena, alakulona, räjähdyksinä tai fyysisinä oireina.

Kun sallimme ihmisyyden koko tunne- ja tarveskaalan itsellemme, uskallamme avautua ottamaan vastaan myötätuntoa, välittämistä ja rakkautta myös muilta. Se voi olla aluksi pelottavaa. Pelkäämme, että meidät hylätään, jos ilmaisemme omia tunteitamme ja tarpeitamme, koska olemme niin kauan uskoneet, että meidän on keskityttävä muihin, mikäli haluamme olla rakkauden arvoisia.

Jos olet aina piilossa överiempatian takana, muut eivät voi tietää, kuka sinä ihmisenä todella olet. Silloin he eivät voi myöskään vastata sinun aitoihin tunteisiisi ja tarpeisiisi. Kun tulet rohkeasti esiin herkkänä itsenäsi näennäisen vahvuuden ja jatkuvan toisista huolehtimisen takaa, pystyt viimein nauttimaan vapautuneesti siitä myötätunnosta, tuesta ja rakkaudesta, jota muut haluavat sinulle antaa.

Marika Vepsäläinen

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Alice Miller: The Drama of Being a Child

Silloin kun ideasi saa vastustusta

ILKKA

Onko sinulle tuttu tilanne, jossa ympärilläsi olevat ihmiset vastustavat keksimääsi ideaa tai jotain mitä teet?

Kävin katsomassa pitkään odottamani Joy-elokuvan ja kirjoitan tämän nyt sen inspiroimana ja yhdistän tähän omia kokemuksiani.

Elokuvassa on kohta, jossa oman liikeidean toteuttanut Joy joutuu tilanteeseen, jossa yritys on isoissa vaikeuksissa ja koko hänen perheensä tekee päätöksen hänen puolestaan siitä, miten tilanteen tulisi jatkua. Perheen mielestä yritys pitäisi ajaa alas ja Joy taas olisi halunnut jatkaa toimintaa eteenpäin.

Tilanne on sinänsä erikoinen, varsinkin kun Joyn yrityksen ongelmatilanne johtui isolta osalta perheen muiden henkilöiden aiemmin tekemistä neuvoista ja päätöksistä ja Joy oli ehtinyt jo tehdä melkoisen läpimurron tuotteensa kanssa. Silti perhe oli sitä mieltä, että Joyn täytyy vain myöntää itselleen, että hänestä ei ollut nyt tähän leikkiin ja hänen tulisi laittaa yrityksensä konkurssiin.

Aina kun alat tekemään jotain erilaista tai kun saat aikaan jotain, keräät ympärillesi ihmisiä, jotka haluavat olla mukana, auttaa ja neuvoa, tai sitten näille päinvastaisia asioita.

 

Kun kohtaat vastustusta tai toteutat unelmaasi/ideaasi, muista, että…

  • sinä itse vastaat omasta elämästäsi ja sen suurista sekä pienistä päätöksistä.
  • sinä tiedät aina parhaiten elämäsi ja ideasi. Sinulla on omat visiosi.
    Muut eivät välttämättä koskaan ymmärrä niitä täysin tai ollenkaan ja se on ok.
  • sinulla on lupa ja sinun kuuluukin pyytää apua säännöllisesti lähelläsi olevilta ihmisiltä.
  • kun kysyt neuvoa, sinun tulee muistaa, että muut voivat neuvoa vain omasta maailmastaan käsin ja he eivät koskaan ole sinä. Siksi he voivat vain antaa neuvoja, mutta sinun tulisi itse tehdä varsinaiset päätökset.
  • vain sinä voit toteuttaa sinun visiosi. Monilla voi olla vastaavia, hyvin samanlaisiakin, mutta silti he ja heidän ideansa eivät ole sinä ja sinun ideasi. Muista, että tämä ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsee tehdä sitä yksin!

HE - vain sina voit toteuttaa

  • vaatii voimaa ja energiaa olla eri mieltä. Hyväksy se, että niin vain on.
    Se, että muut ovat eri mieltä kanssasi, ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsisi olla heidän kanssaan samaa mieltä.
  • muistat tasapainon siinä kuinka paljon pidät kiinni omista ajatuksistasi ja kuinka paljon yhdistät siihen muiden ajatuksia.Tarvitsemme aina muidenkin ajatuksia ja ideoita.
  • yksin toteuttaminen on aina rajallista.
  • onnistumme yhdessä aina paremmin kuin yksin. Voit ottaa muita avuksesi, mutta sinulla on vastuu omasta ideastasi ja sen eteenpäin viemisestä, vaikka antaisitkin siitä vastuun jollekin toiselle.
  • kun jatkat oman visiosi toteuttamista yksin tai jonkun kanssa, se menee eteenpäin, vaikka muut eivät siihen uskoisikaan.
  • hyvät ideat käyvät aina läpi kolme vaihetta: Vastustus, hyväksyminen ja itsestään selvyys.
  • vain sinulla on varmuudella sydän ja tahto omaan asiaasi, koska se on sinun asiasi.
  • kaikki nämä asiat huomioon ottaen, voit aina kysyä mielipiteitä ja neuvoja keneltä tahansa. Tee kuitenkin viimeiset päätökset itse. Älä anna muiden päättää sinulle tärkeiden asioiden kohtaloa.

Joy ei muuten luovuttanut ja hänen yrityksestään tuli menestys. Mikä parasta, se ei ole vain tarinaa, vaan perustuu aitoon onnistumistarinaan Joy Manganosta

Suosittelen tätä elokuvaa inspiraatioksi ja tsempiksi unelmien toteuttamiseen. Elokuvan trailerista et välttämättä saa kiinni, millainen elokuva on, mutta jos haluat saada luottamusta omaan ideaasi, niin tämän leffan katsominen kannattaa.

Jodi on välttämätön alkuaine, joka auttaa kilpirauhastasi tasapainoon

Mainosyhteistyo_Biomed

Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tämän kirjoituksen asiantuntijana on ollut lääkäri Kaarlo Jaakkola. Sarjan kustantaa Biomed Oy.


 

Jodi on elimistöllesi välttämätön alkuaine, jota kilpirauhanen ottaa kiertävästä verestä ja liittää kilpirauhashormoneihin. Kilpirauhashormonit

  • aktivoivat rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaa,
  • säätelevät perusaineenvaihduntaa,
  • säätelevät kasvua ja sopeutumista pitkäaikaiseen stressiin, sekä
  • auttavat estämään hermoston vaurioita.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on nykyään nopeasti yleistyvä sairaus, jolloin kyseessä on joko kilpirauhashormonien toimintahäiriö tai niiden riittämätön tuotanto. Kilpirauhasen vajaatoiminta on seitsemän kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä. Tutkimusten mukaan jodilisällä on selkeä lääkkeellinen vaikutus kilpirauhasen autoimmuunisairauden aiheuttamaan vajaatoimintaan.

Jodin puutostilat aiheuttavat terveysongelmia lähes kaikkialla maailmassa

Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että koko maailman väestöstä noin 30 % ei saa tarpeeksi jodia. Eniten jodia on löytynyt valtameristä, kun taas maaperän jodipitoisuus vaihtelee suuresti. Mitä enemmän maata on käytetty ravinnon tuottoon, sitä enemmän jodia on vuotanut maaperän eroosiovesien mukana pois. Vuoristoseudut kuten Himalaja, Andit ja Alpit ovat laajoja jodinpuutosalueita. Runsaasti tulvivien jokien merkityksestä hyvä esimerkki on Ganges-joki Intiassa, jonka ympäristö on eräs merkittävimmistä jodinpuutosalueista maailmassa.

Kehitysmaissa jodin puutostilat vaikuttavat raskaana olevilla naisilla sikiön kasvuun ja kehitykseen. Jos jodista on suuri puutos, voi syntyä ns. synnynnäinen hypotyreoosi eli kilpirauhasen alitoiminta. Pahimmillaan jodin puute voi johtaa aivojen kehityksen häiriöihin aiheuttaen esimerkiksi vaikeita, parantumattomia oppimishäiriöitä.

Radioaktiivista jodia voi vapautua ympäristöön atomivoimaloiden lähettyvillä, jolloin kilpirauhanen kerää radioaktiivista jodia lisäten kilpirauhassyövän synnyn riskiä. Varsinkin lapset ovat tällöin vaaravyöhykkeellä. Näillä alueilla riittävä jodin saanti ehkäisisi kilpirauhassyövän yleistymistä.

Suola_artikkelikuva

Tehokkaat kansainväliset ponnistelut ovat vaikuttamassa siihen, että jodin puutostila todetaan ja lääkitään paremmin kuin viime vuosikymmeninä. Puutostilan korjaamiseksi on suositeltu jodin lisäämistä ruokasuolaan, ja nykyään noin 70 %:ssa talouksista onkin käytössä jodisuola. Tämä ei kuitenkaan riitä täysin estämään jodin puutostiloja. Emme useinkaan tiedä, mihin ruokiin jodia on tai ei ole lisätty, joten riittävä jodin saanti pelkän ravinnon kautta on kyseenalaista.

Monet mikroravinteet vaikuttavat kilpirauhasesi terveyteen

Seleeni on jodin jälkeen merkittävin kilpirauhasesi toimintaan vaikuttava mikroravinne. Kilpirauhanen sisältää seleeniä (painoon suhteutettuna) enemmän kuin mikään toinen elin, ja seleenin puutostilat voivatkin aiheuttaa jodin puutostilan kehittymisen. Tutkijat ovat myös päätelleet, että ilman seleeniä runsas jodimäärä elimistössä johtaa kilpirauhasen solujen tuhoutumiseen. Seleenin korvauslääkityksellä on siksi suuri merkitys vaikean kilpirauhassairauden, mutta myös keliakiasairauden yhteydessä.

Jodin ja seleenin lisäksi kilpirauhashormonit ovat riippuvaisia sinkin, kuparin, A-vitamiinin ja raudan saanneista. D-vitamiinin puutostila voi johtaa kilpirauhasen autoimmuunisairauden syntyyn, ja useimmat kilpirauhassairaat hyötyvät myös C-, B3- ja B1-vitamiinilisistä sekä tyrosiini- ja glysiiniaminohapoista.

Parapahkinat_jodi

Lisäksi kilpirauhashormoneihin vaikuttavat

  • vapaiden radikaalien määrä,
  • raskasmetallimyrkytykset kuten elohopea-, kadmium- ja lyijymyrkytys,
  • muiden kivennäisaineiden ja hivenaineiden saanti,
  • vähäinen proteiinien saanti,
  • liiallinen hiilihydraattien ja haitallisten rasvahappojen saanti,
  • kortisonilääkitys,
  • diabetes,
  • heikentynyt maksan toiminta sekä
  • muut krooniset sairaudet.

Saatko jodia liikaa vai liian vähän?

Jodi imeytyy nopeasti ja lähes täydellisesti koko suoliston alueelta. Ylimääräinen jodi erittyy munuaisten kautta, joten akuutti jodimyrkytys on harvinaista. Myrkytys syntyy vasta päivittäisen useiden grammojen jodin saannin myötä.

Länsimaisessa ruokavaliossa jodin saanti on yleensä vain puolet maksimiarvosta (2000 µg). Kuitenkin esimerkiksi pohjoisilla merenranta-alueilla tai Japanissa jodin saanti saattaa nousta hyvinkin korkeaksi, jopa 25-kertaiseksi maksimiarvosta. Myrkytysoireita ovat polttava tunne suussa, kurkussa ja vatsassa sekä kuume, pahoinvointi ja oksentelu.

Ravintoaineet, jotka ehkäisevät elimistön mahdollisuuksia hyödyntää jodia, ovat esimerkiksi Kongossa käytettävä vilja cassava sekä ristikukkaiset kasvit, kuten parsakaali, kukkakaali ja brysselin kaali. Myös soijassa on ainesosia, jotka estävät kilpirauhashormien tuotantoa. Voit tarkistaa jodin saantisi tason mittauttamalla virtsan jodipitoisuuden, jolloin virtsasta mitataan myös kreatiniinipitoisuus mittaustuloksen vakioimiseksi.

Riittävän jodin saannin voit varmistaa laadukkaalla ravintolisällä, kuten Biomedin terapeuttisilla joditipoilla, jotka imeytyvät hyvin suun limakalvoilta. Jo yksi tippa täyttää päivittäisen joditarpeen (150 µg).


Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.

biomed-logo-2013

Kuka kuulee äänesi, jos et ensin sinä itse?

Kun poikamme oli viisivuotias, hän piirsi kotkan, jonka siivet oli sidottu. Tästä on kymmenen vuotta aikaa, mutta muistan tunteen. Piirustus viilsi sisintäni. En osaa sanoa, tunsiko poika vapauden loppuvan vai reagoiko pienen päiväkotiryhmän ahtaisiin tiloihin. Liikkuvainen lapsi olisi kasvattanut reviiriään, mutta saikin eteensä pienen, korkealla aidalla rajatun pihan.

Siivet sidottuina kotka ei pysty tekemään sitä, mitä se on luotu tekemään. Yhtä tuskalliselta voi tuntua, jos jää ihmisenä elämän jalkoihin, eikä saa sisällään tuntuvaa elämänvoimaa virtaamaan ulos sopivalla tavalla.

Olen itse kamppaillut asian – itseni – kanssa. Sisälläni on kokonainen maailma, jota on joskus haastavaa ilmaista, vaikka olen kokenut sen tehtäväkseni. Kuinka ilmentää ihmisyys kaikkineen, se mitä tuntee, näkee ja huomaa? Nekin puolet, jotka tuntuvat puhuvan eri kieltä kuin ympäröivä maailma.

Kuusivuotiaana yritin haparoiden ilmaista sisäistä kokemustani. En onnistunut kovin hyvin. Sain vastaukseksi kysyviä katseita ja puheenaiheen vaihdoksia. Yritin kertoa omalla tavallani, kuinka elämä yhtäkkiä hidastuu, ja hyvä, syvä hiljaisuus laskeutuu kaiken ylle ja vaimentaa läpäisevällä valppaudellaan ympäröivät äänet. Tuon tietoisuudentilan viesti oli aina sama. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, kuinka lapsuuden ja nuoruuden toistuva kokemus on ohjannut elämääni. Kerron sen tarinan toiste.

Minulle tapahtui kuten monelle. Hiljensin ääntäni, koska en löytänyt sille vastakaikua. Osa kokemastani jäi äänettömäksi. Sivuun, silti minuun. Oman äänensä voi sensuroida, mutta joskus sen tekevät hyvääkin tarkoittavat läheiset kehotuksillaan ja katseillaan.

”Why – did they shut me out of heaven? Did I sing – too loud?”

-Emily Dickinson

Tie oman olemuksen sisäistämiseen ja sen tasapainoiseen ilmaisemiseen voi olla tuskastuttavan pitkä, vaikka olennainen onkin koko ajan henkäyksen päässä. Joiltakin tämä itsensä todeksi eläminen tuntuu luonnistuvan helposti, toisilta se ottaa aikaa ja kolmansilta paljon mahdollista jää sivuun. Ehkä se ei haittaa.

Elämä kutsuu jokaista eri tyylillä ja intensiteetillä. Se houkuttelee mukaansa kevyesti ja huumorilla tai kosiskelee puolitosissaan. Minua se piirittää alituiseen, kysyen: Oletko jo ratkaissut? Oletko ymmärtänyt ja kommunikoinut? Jotain elämä on aina pyytänyt. Suoraa näkemistä, täyttä kokemista ja intohimoista suhdetta itseensä.

Olen ottanut elämän eteeni heittämistä tehtävistä koppia. Synnyttänyt lapsia, tutustunut sieluuni, opiskellut, opettanut ja matkustanut. Tehnyt töitä, tutustunut juuriini, ystävystynyt, avartunut ja rakastanut. Olen myös väistellyt taitavasti asioita, joiden kuvittelin tapahtuvan jo ajat sitten. Sisälläni on vielä monta kirjoittamatonta kirjaa, käsikirjoitusta, lyriikkaa, meditaatiota, puhetta, workshoppia ja nettisisältöä – ne odottavat ääntäni. Samoin tämä blogi. Monet sanovat, että kaikki tapahtuu ajallaan, mutta en ole varma. Ehkä me sallimme toiveittemme ja äänemme varastamisen, kunnes emme enää salli.

Arvaamattomat elämäntapahtumat ja suuret tunteet ovat joskus mykistäneet minua, samoin arkisemmat asiat, kuten ruuhkavuodet, epävarmuus, perfektionismi ja asioiden lykkääminen lupaavalta tuntuvaan tulevaisuuteen. Ääntä sisälläni en ole silti unohtanut. Kamppailen päivittäin vapauttaakseni sen.

Lintukuva

Kun käyttää ääntään, ottaa riskin. Paljastuu piilostaan, eikä voi olla varma, lähtevätkö muut mukaan. En edelleenkään tiedä, ymmärtääkö joku, mistä kirjoitan. Kaikki eivät varmasti ymmärrä. Silti kirjoitan. Kuulen äänettömän kutsun ja annan sille ääneni.

”No I don’t care if I sing off key, I find myself in my melodies, I sing for love, I sing for me, I’ll shout it out like a bird set free”

-SIA, Bird set free

Jos ääni on kadonnut tai vaimentunut, sen voi taas löytää. Joskus riittää, että tuo jotain itsestään esiin, vaikka ääni väristen, punastuen tai huutaen. Silloin henki pääsee vapaaksi, ja alkaa toteuttaa toiveita sen sijaan että jäisi lampun vangiksi.

Mikä sinussa huutaa? Vai kuuletko hiljaisuuden? Yhden sävelen, kokonaisen sinfonian, melodian tai riitasoinnun? Sisimmän kuiskaukset, liikkeet, viestit ja värit tahtovat esiin ja niillä on siihen hyvät syynsä. Ne tuntevat ominaislaatusi ja tuovat sen näkyviin, jos tahdot.

En sano, että aidon itsen ilmaisu olisi helppoa, vaikka kyllä se sitä voi olla. Sielunsa kaltaiseksi tuleminen on intuitiivista ja joskus rankkaa hommaa. Eteen tulevat sekä omat pelot että ympäristön esteet. Ne ylitetään vaiston varassa.

Yksi kirjoitus ei ratkaise maailmaa, eikä yksi ääni, kenenkään. Valta ja vastuu on äänen käyttäjällä, mutta vasta kun useampi ääni on yhteyttä luovaa, eikä sitä hajottavaa, meillä on toivoa. Siksi ei ole merkityksetöntä, käyttääkö ääntään vai ei, ja minkä hyväksi sen tekee.

En voi vangita todellisuutta sanoin. Silti laitan sanoja peräkkäin, sillä niitä kuulen. Maailmakin puhuu koko ajan. Kun hahmottelin tätä kirjoitusta mielessäni, sain useana peräkkäisenä päivänä eteeni autot, joiden rekisteriotteissa olivat kirjaimet FLY. Ne ilahduttivat ja naurattivat.

Lentämiseen tarvitaan rohkeutta, luottamusta ja altis sydän. Hyvä tuuli kantaa. Ja jos siivet pettävät, maa ottaa vastaan.

Tervetuloa blogiini. Tutustutaanhan!

Joogin voimaruokaa – vinkkejä ja lempiresepti

Helppoa, nopeaa, ravitsevaa – utopiaa?

Rehellisesti sanottuna en viihdy keittiössä tai pidä ruokakaupassa käymisestä. En aio hankkia mehulinkoa tai kuivuria (vielä), mutta haluan olla terve ja käydä tasaisella energialla. Joogaohjaajana ja ylipäätään liikkuvana ihmisenä treenaaminen rytmittää syömistä.

Ruuan tulisi olla helposti valmistuvaa, ravitsevaa ja hyvin sulavaa. Useat toimivat ja helpot reseptit olen löytänyt hyvinvointivalmentaja Hanna Stoltin Aamupala – hyvinvointi alkaa aamusta -kirjasta. Poimin kirjasta lempireseptini artikkelin loppuun ja haastattelin Hannaa tämän hetken kuumista perunoista!

Jaksamisen taso ja vatsan sopiva tyhjyys tulevat useasti esille keskusteluissa meillä kotona jossa kaksi joogia tasapainottelevat energiansaannin ja harjoituksen sujuvuuden kanssa. Makumaailmat ja sosiaaliset ruokahetket ovat minulle elämän suuria nautintoja. Seuraavassa muutamia vinkkejä siihen, kuinka säilyttää tasapainoinen harjoitus nälkää näkemättä.

merimort_vapaudenjooga_pihasali
Joogaharjoitus saattaa näyttää leppoisalta, mutta keskittyminen ja koko kehon tietoinen käyttäminen vie energiaa yllättävän paljon.

Näin saat pähkinät ja siemenet sulamaan paremmin

On jo yleisesti tiedossa että pähkinät ja siemenet ovat ravintorikkaita. Ne olisi kuitenkin hyvä ainakin liottaa, parhaassa tapauksessa myös idättää ennen syömistä. Liottaminen poistaa haitta-aineita ja idättäminen vapauttaa niissä aivan uudenlaisen energian sekä ravinteita jotka muuten säilyvät ”uinuvina”, valottaa Hanna ja kehottaa tutustumaan idättämiseen.

Olen päässyt siementen kanssa jo niin pitkälle, että jos olen tekemässä aamulla smoothieta tai raakapuuroa johon käytän pähkinöitä – laitan ne likoomaan veteen jääkaappiin edellisenä iltana. Pähkinät sulavat helpommin liottamisen jälkeen ja tehosekoitin kiittää pehmentymisestä.

HE_merimort_siemen (3 of 4)

Rasvaa sisäisesti nivelet laadukkailla öljyillä

Kuumennettaessa kannattaa olla rasvojen kanssa tarkkana, sillä väärä öljy, vaikka olisi miten terveellinen kylmänä, voi vahingoittua kuumuudesta ja muuttua haitalliseksi. Paistamiseen Hanna käyttää lähinnä punaista palmuöljyä, koska se kestää erinomaisesti kuumennusta ja sisältää paljon ravinteita, sekä kookosöljyä. Lisäksi miedolla lämmöllä paistaessa käytössä on oliiviöljy. Hanna ei suosittele teollisia maissi- ta auringonkukkaöljyjä. Niitä kutsutaankin usein roskaöljyiksi ja pikaruokaketjut käyttävät juuri niitä.

Itse otan myös ruokalusikallisen suomalaista hamppuöljyä joka päivä ja lorautan surutta luomu-oliiviöljyä kaikkeen ruokaan. Joogin on hyvä rasvata niveliä.  Jos naisen kehon rasvaprosentti tippuu liian alhaiseksi, jopa kuukautiskierto voi häiriintyä. Kuiva keho ei ole terve keho. Joogaopettajani Helen Noakes kysyykin tunneilla: Are you feeling juicy? Onko mehukas olo?

Pysy kylläisenä jotta jaksat

Hannan mukaan on yllättävän vaihtelevaa mitkä ruoka-aineet pitää kenetkin pitkään kylläisenä. Ihmisten ruoansulatus toimivat niin eri lailla. Varmoja perusvinkkejä ovat kasvipohjaiset proteiinit. Hannan suosikkeja ovat mm. kikherneet salaatin kera, tai kikherneistä tehty levite siemenleivän päällä. Pähkinöitä voi lisäillä ruokaan kuin ruokaan. Hiilihydraateista saa hyvin nopeasti energiaa, mutta ei välttämättä juuri sitä pitkäkestoista.

Kikherneet ja mustapavut on myös meidän joogakodin ruokailun kulmakiviä. Purkkipavut tarvitsee vain huuhtoa, jonka jälkeen ne voi kipata salaattiin, wokkiin, pastan kanssa, pannuun, pataan, uuniin tai tehosekoittimeen. Yrtit antavat hyvin makua papuruokiin. Jos haluaa säästää rahaa ja omistaa ison pakastimen, voi kuivat pavut keitellä itse suuremmassa erässä ja laittaa pakkaseen sopivina kerta-annoksina.

Kun yhdistän kasvikset, kasvisproteiinin ja hieman hyvää rasvaa, jaksan vaikka mitä!

Hanna hakeekin ruoanlaitossaan hyvää kuitu+rasva+proteiiniyhdistelmää. Esimerkiksi vihreä salaatti jonka päälle Hanna laittaa linssejä tai kikherneitä ja lopuksi loraus hyvää öljyä ja ehkä pari pähkinääkin. Annosta voi koota sen mukaan, miten pitkään nälkä pitää pitää loitolla ja onko menossa urheilemaan. Pähkinät sulavat hitaasti, useimpien vatsa työstää niitä pidempään ja liian täysi olo voi sotkea joogaharjoitusta. Niitä ei kannata syödä siis liikaa.

Vain kokeilemalla tiedät 

Hanna suosittelee  usein omille asiakkaille pitämään ruokapäiväkirjaa parin viikon ajan ja kirjaa siihen ruokien lisäksi fiilikset, oman olon. Ennen ja jälkeen ruokailun ja sen miten hyvin ruoka toimi treenin kanssa yhteen: alkoiko heikottaa, oliko liian täysi olo, jaksoiko hyvin. Näin alkaa oppia paremmin kuuntelemaan omaa kroppaa ja löytää niitä juuri itselle paremmin toimivia vaihtoehtoja.

Joillekin raa’at ruoat ovat liian raskaita vatsan käsiteltäväksi – silloin kannattaa kuunnella omaa kehoa ja esim. kypsentää kasvikset lempeillä menetelmillä, kuten höyryttämällä. Kohtuus kaikessa, syö osa raakana ja kypsennä osa ruoasta.

HE_merimort_siemen (2 of 4)

Leivän päälle 

Kasvissyöjänä arvostan herkullisia, ravintorikkaita leivänpäällisiä, joissa on hyvälaatuisia rasvoja. Monen veganismikokeilut tyssäävät juuston himoon. Se saattaa kieliä rasvan puutteesta ruokavaliossa. Mitä sitten leivän päälle ellei juustoa?  Tätä levitettä laitan leivälle, lusikoin ruuan kylkeen ja sopiipa se suolaisten leivonnaistenkin täytteeksi. Valkosipulin korvaan wasabijauheella tai chilillä.

SIEMENLEVITE

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl seesaminsiemeniä

1 dl kurpitsansiemeniä

1 dl aurinkokuivattua tomaattia

1/2 valkosipulin kynsi

1/2 dl oliiviöljyä

ruususuolaa

Liota siemeniä vedessä parit tuntia ja huuhtele huolella. Laita kaikki ainekset paitsi suola tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa oliiviöljyä, kunnes seos on sopivan juoksevaa. Mausta valmis levite suolalla. Nauti maan antimista esimerkiksi hyvän leivän päällä tai salaattien kyljessä!

HE_merimort_siemen (1 of 4)

Resepti: Hanna Stoltin kirjasta:  Aamupala – hyvinvointi alkaa aamusta (Readme.fi)

Valokuvat: Hanna Stolt, Meri Mort, Heidi Merilä. Kiitos joogaoppilaille slow flow-tuntikuvista! 

Täältä löydät kätevästi koottuna kaikki aiemmat joogavinkit.

Kadonneet kengät kertoivat, mitä oikeasti etsin

Kadotin kenkäni.

Onneksi tosin vain unessa, jossa kuljin vieraan rakennuksen kellarikerroksen käytävillä oudon ihmisen perässä. Olin muutaman metrin tämän tuntemattoman jäljessä, kun tulimme porraskäytävään, jossa oli myös hissi. Tarkoituksemme oli siirtyä jonnekin ylemmäs, mutta tuossa hetkessä huomasin unohtaneeni kenkäni.

Pinkaisin samaa reittiä takaisin huoneeseen, josta olimme lähteneet, mutten löytänyt kenkiäni – mustia, niiteillä koristeltuja nahkanilkkureitani – sieltä, mihin olin ne jättänyt. Jaloissani oli kyllä pehmeät ja lämpimät Ugg-saapikkaat, mutta tiesin niiden olevan väärät kengät sinne, mihin ikinä olinkaan tämän tuntemattoman seurassa menossa.

Murehtien myöhästyväni etsin kadonneita kenkiäni kauhealla kiireellä, mutta turhaan. Tähän hirveään haeskeluun havahduin, hetkeä ennen kellon soittoa. Heti herättyäni hoksasin – poikkeuksellisesti, yleensä aamuisin aivojen käynnistyminen kestää – kaksi asiaa.

Ensin muistin, että olen joskus nähnyt saman unen. Toinen ajatukseni oli selvittää saman tien, mitä kadonneet kengät unitulkinnoissa symboloivat. Tämä tarve oli erittäin eriskummallinen, sillä yleensä en ikinä vaivaudu avaamaan alitajuntani öisiä seikkailuja unitulkinnan avulla.

Sydämen ja alitajunnan viestithän usein nousevat mieleen ei niin kauhean selkeinä tai helposti ymmärrettävinä: ne tulevat unina tai aavistuksina, tiedostamattomina, ohimenevinä ajatushäiveinä, jolloin niitä ei välttämättä osaa ymmärtää tai tulkita – ehkä edes huomata.

En varmasti ole ainoa, jolla on elämän aikana monta kertaa menneet tällaiset sisäisen viisauden hennot, hienovaraiset yhteydenottoyritykset aivan täysin ohi – tai joka on tulkinnut unet ”vain unina”, yöllisinä mielikuvituksen tuotteina. Tämä kerta oli kuitenkin jostain syystä poikkeus.

Nousematta sängystä kirjoitin kännykkääni haluamani hakusanat ja sain lukea, että kenkien etsiminen unessa symboloi (muun muassa) itsen etsimistä: oma identiteetti on muutoksen kourissa. Hymyilin ja hymähdin ääneen. Tuo tulkinta nimittäin napsahti napakymppiin.

Olen yli 10 vuoden ajan taittanut taivalta itseni ihmettelyn parissa. Kirjojen, kirjoittamisen, keskustelujen ja kohtaamisten kautta olen oppinut sukeltamaan sisimpääni ja uskaltautumaan ottamaan vastaan aina vain rohkeammin kaiken siellä majailevan.

Tämän tietoisen – välillä tiedostamattomankin – toiminnan tuloksena minäkäsitykseni on murtunut ja muovautunut monta kertaa uuteen uskoon. Viime vuosi tarjoili minulle ehkä elämäni mahtavimmat myllerrykset, joiden jäljiltä uskoin, että nyt saan hetken huilata.

Vaan eipä mitä. Vuoden vaihduttua havaitsin hämmennyksekseni sisälläni tuntemattoman tyhjiön. Tietyt minäkuvaani vuosia vahvasti kuuluneet asiat tuntuivat yllättäen täysin tarpeettomilta. Tunnistin, että jokin muodonmuutos tekee tuloaan – mutta mikä muuttuu ja miten, siitä ei minulla ole harmainta hajua. Vielä(kään).

Myöhemmin aamulla kenkiä jalkaan vetäessäni – ei tosin niitä niitillisiä nilkkureita, joita unessa jahtasin – oivalsin vielä yhden asian. Tajusin, että ensimmäistä kertaa olin ymmärtänyt alitajuntani viestin olevan totta myös tietoisella tasolla.

Olin hyväksynyt, että sisälläni on sanoin selittämätöntä viisautta: sydämeni tietää, vaikka järkeni ei tiedä.

Toivon exälleni kaikkea hyvää

Minulla on ollut hankala ihmissuhde, josta olen työstänyt itseäni henkisesti vapaaksi. Voisin ajatella, että ei tule olemaan helppoa tämän miehen uudella naisystävällä tai, että katsotaan, kauanko uusi suhde kestää.

Mutta tajusin, että olen rakastanut tätä miestä, miksi toivoisin hänelle pahaa? Miksi toivoisin, ettei hänen uusi suhteensa ole hyvä? Miksi ajattelisin, mitä kaikkia ongelmia siinä tulee olemaan? Koska hän on ollut sydäntäni lähellä ja tärkeä ihminen, minunhan pitäisi toivoa, että hän on onnellinen. Kun ajattelin näin, tunsin lämmön läikähtävän sydämessäni.

Olen yrittänyt suhtautua neutraalisti hänen uuteen mahdolliseen naisystäväänsä. Mutta en ole pystynyt suhtautumaan lämpimästi tähän sinänsä viattomalta vaikuttavaan naiseen. Oivallettuani, että onnellinenhan hänkin vain haluaa olla, päätin toivoa sitä hänellekin.

Sydämeni ja hermostoni olivat iloisia ja rentouduin, kun sanoin nämä sanat mielessäni, ulos suustani ja lähetin toivomuksiani ilmoille. Se laajensi minun sisäisen rauhan tunnettani.

Heidän onnensa ei ole minulta pois. Se, miten suhtaudun, voi olla minulta pois. Se, mitä heidän välillään oikeasti tapahtuu, ei kosketa minussa kuin kiintymisen viettiini, joka on tullut uhatuksi. Emme voi irrottautua läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tarpeestamme. Se on biologinen tarve, mutta voimme tiedostaa ja havaita, miten sen ohjaamana toimimme ja ajattelemme.

Voimme nauraa itsellemme, että taas menit tuohon lankaan, ja aloit ajattelemaan noin.

Voimme oppia, miten nämä biologiset tarpeet juuri minun elämässäni ilmentyvät. Voimme päästää nopeammin irti ja valita paremmin, ja se tekee elämästämme onnellisempaa, oivaltavampaa ja tietoisempaa.

The light in young woman hands in cupped shape. Concepts of sharing, giving, offering, taking care, protection

Helposti ajattelemme, että ”rakastan sinua niin kauan, kuin teet nämä asiat ja toimit näin minua kohtaan”. Tämä mies ei kohdellut minua tai muita naisia kovin arvostavasti. Lopetin suuntaamasta huomiotani ja energiaani häneen, mutta osa anteeksiantamattomuudesta, syytöksistä ja katkeruudesta (”Olisitpa tajunnut tämän, niin olisimme onnellisia.”) jäi sisääni. Kun käännän syyttävät ajatukseni onnen toivotuksiksi, vapaudun niistä.

Haluan antaa anteeksi kaiken, aivan kaiken, ja puhdistaa sisimpäni. Voin muuttaa vain ajatukseni ja suhtautumistapani siihen, mitä elämässäni tapahtuu. Ja nekin usein vain, kun aika on kypsä.

Ihmisiä pitäisi voida rakastaa sellaisina, kuin he ovat ja itseään ilmentävät. Rakkaus on sitä, että toimii itsensä ja muiden ihmisten parhaaksi, ja se voi tarkoittaa sitä, että vetäytyy rakastamastaan ihmisestä, jos kanssakäyminen jatkuvasti tuottaa surua ja ahdistusta.

Omasta rakkaudesta ei tarvitse luopua, vaan laajentaa ja kohdistaa sitä niihin, jotka katsovat maailmaa meidän aallonpituudeltamme. Löydämme heidät usein vasta, kun päästämme vanhoista asioista ensin irti.

Erityisherkälle ihan tavallisen lapsiperheen arjen pyörittäminen on haasteellisempaa kuin paksunahkaisemmalle kanssasisarelle

Kuvittele että pujahdat vartalonmyötäiseen asuun, joka välittömästi virittää tuntoaistisi äärimmäisen herkäksi. Tunnet kehosi sisäiset prosessit, olet herkkä kivulle, vaatteiden saumat ärsyttävät ja olet kuin ilmapuntari, joka havaitsee välittömästi muutokset tunneilmapiirissä.

Kännykkää voi olla hankala pidellä, sillä sen säteily alkaa särkeä kättä. Tunnet tunteesi välillä niin voimakkaina, että et tiedä miten selviät niiden kanssa. Eikä siinä vielä kaikki: et osaa aina tehdä eroa omien tunteittesi ja toisen ihmisen tunteiden välillä.

Nappaat muiden tunteet herkästi itseesi ja kannat huolta siitä, että kaikilla on kaikki hyvin; muuten et osaa olla itsekään rauhassa.

Et osaa aina tehdä eroa omien tunteittesi ja toisen ihmisen tunteiden välillä.

Laita lisäksi korviisi vahvistimet, jotka herkistävät kuuloaistisi havaitsemaan pienetkin muutokset äänensävyssä ja peitellyt huokaukset. Mietit jatkuvasti mitä tuokin huokaus tai kireys toisen äänessä mahtoi tarkoittaa.

Kuvittele, että taustahäly saa sinut päivän mittaan niin kireäksi, että olet räjähtämäisilläsi. Epämiellyttävät äänet ja epävireinen musiikki saavat sinussa aikaan suorastaan fyysistä pahoinvointia. Iltaisin, jos seinän takaa kuuluu pientäkin ääntä, et saa unenpäästä kiinni.

Epämiellyttävät äänet saavat sinussa aikaan suorastaan fyysistä pahoinvointia.

Laita vielä silmillesi lasit, joiden avulla pystyt näkemään pienetkin ilmeet ja eleet ja havaitset jatkuvasti kaiken mikä näkökentässäsi vilahtaa.

Yksi outo katse saattaa jäädä vaivaamaan mieltäsi moneksi päiväksi. Lisäksi hajuaistisi on suorastaan inhottavan tarkka. Joudut pidättämään hengitystäsi kun kuljet tupakoitsijan ohitse ja mietit kehtaatko vaihtaa paikkaa, jos julkisessa kulkuneuvossa kahta metriä lähemmäksi istuu alkoholia nauttinut kanssakulkija.

Laita nyt itsesi näillä superaisteilla varustettuna istumaan avokonttoriin, jossa työpisteesi on kahvipaikan vieressä. Koitat keskittyä tehtäviisi, mutta huomiosi herpaantuu tuon tuostakin kun joku kävelee ohitsesi, ihmiset jäävät rupattelemaan kahvipisteelle, puhelin soi, sähköposti tulvii viestejä joissa kaikissa lukee ”kiireellinen”, työpöydälläsi on kasa eri tehtäviä ja esimiehesi tulee antamaan sinulle pari hommaa lisää.

Työpaikan huomionkipeä tyyppi on ottanut sinut kohteeseen ja käy säännöllisesti selostamassa elämänsä dramaattisia käänteitä sinulle, sillä olet niin hyvä kuuntelija.

Ajattelet tyynnyttää itseäsi kuuntelemalla rauhoittavaa musiikkia, mutta saat siitä nuhtelut esimieheltäsi. On kuulemma epäsosiaalista eristää itsensä työyhteisöstä laittamalla kuulokkeet päähän.

Työpäivän päätteeksi ajat kotiin ruuhkassa ja kiirehdit hakemaan lapset tarhasta. Tunnet päivän mittaan kertyneet aistiärsykkeet ja moneen asiaan keskittymisen samanaikaisesti nahoissasi. Käyt kahden väsyneen leikki-ikäisen kanssa ruokakaupassa ja olet onnellinen jos selviätte kaupasta ilman nahisteluja.

Päästyäsi kotiin ryhdyt ruoanlaittopuuhiin. Haluaisit oikeasti vain istua alas ja olla hiljaisuudessa, mutta lapset ovat nälkäisiä ja kaipaavat huomiotasi ja roikkuvat puntissasi kinastellen keskenään. Istutat lapset tv:n ääreen, jotta saat tehtyä ruoan rauhassa. Televisiosta tuleva ääni on helpompi sietää kuin se, että joku tarvitsee jatkuvasti huomiotasi kun olet lopen uupunut. Tunnet syyllisyyden vihlaisun rinnassasi, kun et jaksa olla lastesi kanssa.

Tunnet päivän mittaan kertyneet aistiärsykkeet ja moneen eri asiaan keskittymisen nahoissasi.

Syötte, siivoat aterian jäljet, leikit lasten kanssa, katsot välillä kelloa ja toivot että se olisi jo kahdeksan jotta pääsette iltatoimiin, sillä sen jälkeen kun lapset ovat nukkumassa, alkaa oma aikasi.

Sitä on vähän, sillä seuraavana päivänä on noustava jo kuuden jälkeen etkä voi valvoa pitkään. Kaipaat epätoivoisesti rauhaa, hiljaisuutta, omaa tilaa ja happea. Sen sijaan mies tulee viereen kyhnyttämään ja haluaa seksiä. Argh!

herkkyys-on-voimavara

Miltä sinusta tuntuu luettuasi tämän? Hengästyttääkö? Oletko stressaantunut? Tämä on monen naisen arkea päivästä toiseen monen vuoden ajan. Erityisherkkänä ihan tavallinen lapsiperheen arjen pyörittäminen on haasteellisempaa kuin paksunahkaisemmalle kanssasisarelle.

Erityisherkkyyteen erikoistunut psykoterapeutti Elaine N. Aron suositteleekin ettei erityisherkkä hankkisi kovin suurta perhettä. Monesti vain käy niin, että herkkyytensä tajuaa vasta siinä vaiheessa kun perhe kasvaa ja voimavarat loppuvat.

Moni vähemmän herkkä nauttii jatkuvasta tekemisestä, hulinasta ja elämän äänistä. Herkälle ne ovat kuormittavia asioita, jopa niin kuormittavia, että mielessä voi käydä hyvinkin aggressiivisia ajatuksia ja haaveita pakenemisesta.

Mitä jos hiippailisi ovesta ulos yöhön eikä koskaan tulisi takaisin?

Jos samaistuit tähän kertomukseen, etkä vielä ole oivaltanut ettei sinussa ole vikaa, vaan olet vain erityisen herkkä, suosittelen että luet Elaine N. Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen. Siitä oli itselleni aikanaan valtavan suuri apu kun ymmärsin, etten ole viallinen, vaan että kuormitun kerta kaikkiaan muita helpommin, ellen pidä huolta itsestäni.

Moni tilanne, jossa olin kokenut itseni erilaiseksi ja ulkopuoliseksi sai järkevän selityksen. Ryhdyin tekemään elämässäni jaksamistani ja hyvinvointiani tukevia valintoja ja muutoksia. Tänä päivänä autan muita erityisherkkiä purkamaan elämän varrella kertynyttä tunnekuormaa ja itseen liittyviä negatiivisia uskomuksia.

Herkkyys on valtava voimavara kunhan sen oivaltaa oikein! Elämänsä palaset voi sovitella niin, että omissa nahoissa on hyvä olla sen sijaan, että uupuu yrittäessään tunkea itseään muottiin joka ei istu.


Katso tästä Suvin kirja erityisherkille:

Kurkkaa myös kiltin voimakortit:

Ihailetko kansikuvissa hymyilevää supersuorittajaa? – Onnellisia yli-ihmisiä ei ole olemassa

Mediassa kerrotaan superjohtajista, jotka heräävät treenaamaan klo 4.15. Kerrotaan superäideistä, jotka kantavat koko maailmaa harteillaan. Ihaillaan niitä, jotka ”urheina” käyvät salkku kainalossa palaverien välissä sädehoidossa.

Maailma on mennyt hurjaksi. On luotu illuusio yli-ihmisestä, joka painaa kuin Duracell-pupu vielä silloinkin, kun aurinko on jo laskenut – tai se ei ole vielä edes noussut. Ihailemme ylisuorituksia, super-sitä-tätä ja menestystarinoita, jossa ei ole annettu periksi.

Moni pyrkii tiedostamattaan kohti uutta ihmislajia: yli-ihmisyyttä. Tai jos ymmärtääkin, ettei yli-ihmisyys ole tavoitettavissa, saattaa kulkea kollektiivisessa virrassa, joka liikkuu kohti illuusion reunaa.

On ihmisiä, jotka saavuttavat illuusion reunan, he pääsevät lähelle suoritteiden maksimointia. Reunalla odottaa kuitenkin yllätys: sieltä löytyy kyltti ”Onnellisuus ei löydy täältä”. Kaikki on tehty oikein, mutta elämä ei tunnukaan onnelliselta. Elämästä on alkanut sykkeessä kadota lämpö, läheisyys, kosketus, läsnäolo, tyhjät hetket. Kaikki se, mikä auttaa pääsemään lähemmäksi luottamusta ja onnellisuutta. Päivääkään ei kulu, että itseltä ei vaadi jotain lisää. Aikaa ei ole elämään kuuluville tunteille, jotka eivät tunnu hyvältä. Saattaa tuntua, että jos hidastaa, luovuttaa hetkeksikin, putoaa.

Sitten on se porukka, joka ei koskaan saavuttanut illuusion reunaa eikä myöskään tiedä, että suunta oli väärä koko elämän ajan. Elämä päättyy ennen kuin saa tietää, että onnellisuus koko ajan odotti, että sillä olisi tilaa ja aikaa tulla esiin.

En usko, että onnellisia yli-ihmisiä on olemassa. Yksi toisensa jälkeen täydelliset puitteet elämälleen kiireessä rakentaneet suorittajat kääntyvät pettyneenä ”Onnellisuus ei löydy täältä” -kyltiltä hämmentyneenä takaisin. Hämmennys johtuu ennen kaikkea siitä, että koko maailma toitottaa meille, että kun saavumme jotain (sitä-sun-tätä), onnellisuus on meidän. Kyltin äärellä vieritämme pettymyksen kyyneleet ja käännymme väsyneenä takaisin.

Illuusion reunalta on vain yksi suunta takaisin. Se kulkee itsen äärelle. Tuo matka ei ole pitkä mutta hyvin erilainen kuin aiempi matka. Siinä ei pyritä, tavoitella tai suoriteta. Siinä opetellaan luottamaan hetkeen, itseen ja elämään. Luottamuksen syntyessä avataan ovi onnellisuudelle. Onnellisuudelle, joka on vain odottanut, että kiristys, puristus ja vääntö loppuvat.

Jos haluat olla onnellinen, älä yritä olla super-sitä-tai-tätä, vaan opettele olemaan lempeä itsellesi. Nyt ja tässä.

Tie hyväksyvään läsnäoloon

Olen harrastastanut jo parisenkymmentä vuotta filosofiaa sen eri muodoissa. Aloitin, luonnollisesti, antiikin kreikkalaisesta filosofiasta, josta yliopiston luentojen myötä siirryin keskemmäs Eurooppaa ja lähemmäs omaa aikaamme. Suosikikseni nousi hollantilainen Baruch Spinoza, jonka panteismi tai oikeammin panpsykismi antoi kiehtovan näkymän ihmisen ja kaiken luonnon yhteyteen, ykseyteenkin.

Paljon myöhemmin löysin samoja piirteitä itämaisista ajattelijoista ja olin myyty. Ihmettelin, miten on mahdollista että yli kahden tuhannen vuoden takaa Lao Tse pystyi Tao Te Chingissä kuvaamaan ihmisen mielen maisemaa, arkisia tapahtumia ja hyvän elämän sisältöä tasolla ja tavalla, joka osui tässä ajassa ja ympäristössä elävään ihmiseen, aivan kuin sen olisi kirjoittanut kuka tahansa aikalainen. Sen minimalistiset säkeet antoivat tilaa omille ajatuksille ja tulkinnoille, jättäen itselle mahdollisuuden löytää yhä uusia tapoja oppia ja ymmärtää elämää ennen kokemattomalla tavalla. Paradoksien kautta.

Kiehtovinta näissä kirjoituksissa, joihin muuten monet aikalaisopettajat kuten Eckhart Tollekin nojaavat, on niiden tyyli olla antamatta valmiita vastauksia; paremminkin herättäen ja hyväksyen epävarmuuden, joka on olennainen osa ihmisen elämää.

Samaa tasoa Tao Te Chingin kanssa on lyhyt parin sivun mittainen teksti, jonka löysin Paulo Coelhon blogista. Tekstin nimi on Impassive Comprehension – The Treatise of Tahlan. Olen lukenut sen vuosien varrella kymmeniä, ellen satoja kertoja ja jatkan edelleen ymmärtämistä. Vuosienkin jälkeen saan yhä uusia oivalluksia, jotka ovat heijastetta uusista kokemuksista, jotka ovat muuttaneet minua matkalla.

Ehkä keskeisin oppimani asia, tai paremminkin käyttööni ottamani asenne, on hyväksyvä läsnäolo ympäristöni kanssa. Kaikkeuden, en vain itseni.

Jos ennen tavoittelin tasapainoa ja mielenrauhaa, olen nyttemmin vapauttanut itseni niiden tavoittelusta. Ja löytänyt rauhan juuri siitä. Toisin kuin aiemmin luulin, rauha ei loppujen lopuksi kuitenkaan tule sisältäni. Itsensä etsiminen ja itsekseen tuleminen on tapa, jolla pyrin aiemmin löytämään ulkomaailmalta suojassa olevan horjumattoman tasapainopisteen. ”Kun tukeudun sen varaan, olen turvassa” näin ajattelin. Turvassa miltä?

Vaikka pidänkin paradokseista, ei kaikki ristiriita kuitenkaan ole paradoksista kotoisin. Itämaisen ajattelun peruspilarina pidetyllä Buddhalla on yksinkertainen perusprinsiippi, joka on ristiriidassa itsensä löytämisen kanssa. ”No self – no suffering.” Itsensä löytämisessä ja sille uskollisena pysymisessä on riskinsä. Se mikä on aluksi ilon lähde, muuttuu rajoitteeksi, kun se konservoidaan. Ihminen on ikuisesti muuttuva. Toinenkin idän suurista, konfutselaisuus, katsoo sekin ihmisen ulkopuolelle, tai oikeastaan ihmistä osana jatkuvasti vuorovaikutteista kokonaisuutta, ei itsellisenä olentona.

Yhteistä idän opeille ja niiden elämänopeille on tasapainotilan hakeminen rennosti ja skarpisti, koko ajan hereillä ollen. Samalla kuitenkin hyväksyen myös sen sameamman veden olemassaolo.

Suurille ajattelijoille on yhteistä, että he näkevät ja hyväksyvät ihmisen vaillinaisuuden ja arvostavat sitä. He ymmärtävät, että ihmisyys on monimuotoinen alati kehittyvä sotkuinen kokonaisuus, joka juuri kaaoksestaan johtuen on myös loputtoman potentiaalin lähde.

True perfection seems imperfect,
yet it is perfectly itself.
True fullness seems empty,
yet it is fully present.

True straightness seems crooked.
True wisdom seems foolish.
True art seems artless.

The Master allows things to happen.
She shapes events as they come.
She steps out of the way
and lets the Tao speak for itself.

Lao Tse – Tao Te Ching

Entä jos päättynyt rakkaus ei unohdukaan?

Tänään mietin rakkautta ja sitä, pääseekö vanhasta koskaan kokonaan irti. Vaikka miten tahtoisi. Päättäisi ja rimpuilisi.

Lähdin vuosi sitten kahdeksaksi kuukaudeksi Aasiaan. Niin en törmäisi entiseen suhteeseen, päättyneeseen rakkauteen lähes vuoteen.

Kaukana opinkin jättämään ikävän taakseni, ja se haalistui ja hapertui kuukausi kuukaudelta ohuemmaksi ja pienemmäksi. Sai etäisyyttä ja unohtui.

Sitten istuin paluulennolla kotiin ikkunapaikalle ja katsoin lähestyvää kaupunkia ja sen valoja. Huomasin, että ikävä yllätti yhtä nopeasti kuin yölento Singaporesta Helsinkiin.

Ikävöin äkkiä eniten silloin, kun olin palaamassa kotiin, turvavyö kiinni ja valmiina laskeutumaan. Kun kiitorata jo näkyi, muistin jälleen vanhan. Pelko nosti taas päätään ja sykettä. Mietin, että matkani oli ollut turha. Olin kauhuissani.

Rakkaus ei loppunutkaan, vaikka matkustin maailman reunoille unohtamaan ja pyyhkimään pois vanhaa. Tietenkään. Tietenkään se ei kadonnut ilmanpaineen voimasta kymmenentuhannen metrin korkeudessa.

Viikko sitten kävelin väkijoukossa ihmisen ohi, joka joskus oli puolet elämästäni ja ymmärsin, että rakkaus pitää vain hyväksyä. Sitä pitää kantaa mukanaan. Siitä huolimatta, että tulisi uusi, joka tekisi vanhasta enää kauniin muiston. Se uusi ei silti koskaan hävittäisi muistoa.

_P3B0549

Oli kyse rakkaudesta tai mistä tahansa muustakin irti päästettävästä, ei itseään pääse pakoon, vaikka lentäisi maailmojen reunoille. Ei taakkojaan voi noin vain jättää vieraiden kaupunkien roskalaareihin, unohtaa sinne ja palata tyhjänä.

Ymmärsin, etten pääsisi asioita karkuun, mutta minulla oli valta suhtautua niihin, miten itse päättäisin. Kantaisin niitä mukanani niin kevyinä kuin haluaisin. Tekisin muistoista niin kauniita ja kaukaisia, kuin tahtoisin. Ja sitten keskittyisin rakentamaan uusia.

Ps. Tänään uskalsin tunnustaa, että saatan edelleen rakastaa. Mutta mitä sitten, ajattelin.  Ainakin osaan rakastaa. Eikä siinä äkkiä ollutkaan enää mitään pelottavaa.

 

Kurkkaa Suuria hetkiä -kirja:

Onko sinun lähelläsi minäparka, torjuja vai pelottelija?

Luin James Redfieldin kirjan Oivaltava tietoisuus ja hänen kuvauksensa energiataistelusta maailmassa ja alla olevista hallintadraamoista on mielestäni hyvin osuva. Olen itse ollut vuorovaikutuksessa toisten energioille alistuva lapsuudessa oppimani tiedostamattoman mallin mukaisesti. En ole halunnut viedä tilaa toisilta. Tullessani tietoiseksi tästä, olen pyrkinyt voimaantumaan ja ilmaisemaan omat tarpeeni. Se ei olekaan toisilta pois, vaikka olen niin pelännyt.

Energia virtaa sinne, mihin huomio kohdistuu. Kun kaksi ihmistä kohdistaa huomionsa toisiinsa, heidän energiansa yhdistyvät.

Jos toinen saa toisen antamaan periksi tai näkemään asiat hänen tavallaan, silloin tämä osapuoli on saattanut kaapata molempien energiat omakseen. Hän tuntee heti, että hänen valtansa kasvaa ja hänen turvallisuuden tunteensa sekä itsetuntonsa kohoaa. Nämä myönteiset tunteet hän hankkii toisen kustannuksella, koska alistettu osapuoli tuntee itsensä syrjäytetyksi ja ahdistuneeksi ja energiansa valuvan tyhjiin. Me kaikki olemme joskus kokeneet tämän. Kun on pakko antaa periksi jollekin, joka on manipuloinut meidän ymmälleen, järkyttänyt tasapainoamme tai nolannut meidät, tulee tyhjä olo.

Psykologiset valtapyrkimykset voi havaita kaikkialla, ja ne ovat pohjavireenä kaikissa ihmisten irrationaalisissa erimielisyyksissä niin yksilöiden, perheiden, kulttuurien kuin valtioiden tasolla.

Jos tutkimme yhteiskuntaa näin, näemme sen olevan energiasta kilpaileva maailma. Jokainen ihminen on energiakenttä, joka koostuu tietyistä uskomuksista ja oletuksista, jotka säteilevät hänestä ulospäin ja vaikuttavat muuhun maailmaan. Näitä oletuksia ja vuorovaikutustyylejä voidaan kutsua hallintadraamoiksi.

Minäparka

Hallintadraamoista passiivisin on uhrin strategia. Tässä draamassa ihminen ei kilpaile energiasta suoraan, vaan yrittää saada osakseen kunnioitusta ja huomiota manipuloimalla toisen tuntemaan sympatiaa.

Tiedämme siirtyneemme minäparan energiakenttään, kun joudumme tietynlaiseen vuoropuheluun, jossa tasapainoamme järkytetään. Hän saattaa sanoa ”Odotin sinulta eilen puhelinsoittoa, mutta et soittanutkaan.” Jos hän on työkaveri hän saattaa puhua siitä, että on musertua työtaakkansa alle ja että sinäkään et auta häntä asiassa. Jos hän on pinnallinen tuttava, hän saattaa vetää sinut keskusteluun siitä, miten kurjaa elämä yleensä ottaen on. Tarkoituksena on järkyttää tasapainoamme ja saada meiltä energiaa luomalla meihin syyllisyyden tai epäilyksen tunne. Jos otamme tämän syyllisyyden todesta, pysähdymme katsomaan toisen ihmisen maailmaa hänen silmillään.

Heti sen tehdessämme minäparka tuntee voimiensa kasvavan, kun hän saa oman energiansa lisäksi meidän energiaamme, ja se tekee hänen olonsa turvalliseksi.

Tämä näytelmä on usein lähes täysin tiedostamaton. Se juontuu lapsuudesta omaksutuista henkilökohtaisesta maailmankuvasta ja toisten hallinnan strategiasta, eikä henkilö tee tätä tahallaan, vaan se on hänen selviytymisstrategiansa maailmassa saadakseen hyväksyntää. Hän ei uskalla ottaa sitä riskiä, että pyrkisi täyttämään tarpeensa suoraan, aktiivisesti ja avoimesti.

Tällä on valitettavasti usein se seuraus, että minäparka päästää elämäänsä juuri niitä hyväksikäyttäjiä, joita hän eniten pelkää. Maailmankaikkeus reagoi tuottamalla sellaisen maailman, jota odotamme, ja tällä tavoin draamasta tulee itseään toteuttava noidankehä.

Kun joutuu tekemisiin minäparan kanssa, on tärkeää muistuttaa itseään siitä, että draaman tavoitteena on saada energiaa. Keskustellessa minäparan kanssa täytyy olla tietoisesti valmis antamaan hänelle energiaa lähettämällä rakkautta ja myötätuntoa hänelle.

Torjuva

Torjuvan hallintadraama on edellistä hieman vähemmän passiivinen. Tiedämme siirtyneemme tätä strategiaa käyttävän henkilön energiakenttään, kun keskustelun aloitettuamme huomaamme, ettei häneltä saa suoraa vastausta. Keskustelukumppanimme on etäinen ja välinpitämätön ja vastailee arvoituksellisesti. Jos esimerkiksi kysymme jotain hänen taustastaan saamme vastaukseksi vaikkapa ”Minä vähän matkustelin.”. Saatamme joutua kysymään, ”Missä olette matkustellut?”. Ja saamme vastauksen ”Siellä täällä.”.

Torjuva luo ympärilleen salaperäisen ja hämärän ilmapiirin pakottaen meidät käyttämään energiaa saadaksemme kaivetuksi hänestä tiedot, jotka joku toinen kertoisi ilman sen kummempia mutkitteluja.

Tällöin keskitymme intensiivisesti torjuvan maailmaan ja katsomme sitä hänen silmillään yrittäen ymmärtää, ja niin annamme hänen haluamaansa energiaa ja huomiota.

On muistettava, että kaikki epämääräisesti vastailevat eivät käytä torjunnan hallintadraamaa, joskus siihen on selkeä syy. Hallintadraamanaan torjuntaa käyttävä saattaa kuitenkin jatkaakin keskustelua, meidän siirrettyä huomiomme muualle, tarkoituksenaan alitajuisesti vetää meidät takaisin mukaan vuorovaikutussuhteeseen, jotta energiavirtaus häneen jatkuisi.

Yleensä torjuva ei ole lapsena kyennyt jakamaan ajatuksiaan toisten kanssa vapaasti, jolloin torjuva oppii huomaamattaan viestimään epämääräisesti saadakseen toiset kuulemaan ja kiinnostumaan. Torjuva ajattelee, että ihmisiin ei voi luottaa, että paljastuneita tietoja käytetään myöhemmin häntä vastaan tai että niiden pohjalta häntä kritisoidaan. Nämä oletukset virtaavat ihmisestä ulospäin vaikuttaen siihen, millaisia tapahtumia ja ihmisiä hänen elämässään tulee vastaan.

Rehti suorasukaisuus voi auttaa ja meidän pitää muistaa samalla lähettää rakkauden energiaa myös torjuvalle. Torjuva saattaa tällöin paeta vuorovaikutustilanteesta ja katkaista viestiyhteyden, mutta se riski on otettava, koska jos sanomme jotain muuta kuin ajattelemme ja lähdemme peliin mukaan, joudumme vain jatkamaan samaa tanssia.

Kuulustelija

Kuulustelijan hallintadraama on edellisiä aggressiivisempi ja nyky-yhteiskunnassa yleinen. Tässä ihminen hankkii energiaa toisilta kritisoimalla. Kuulustelijan seurassa meistä tuntuu siltä, että meitä tarkkaillaan. Meistä tuntuu tältä siksi, että keskustelukumppanimme on vetänyt meidät todellisuuteen, jossa suurin osa ihmisistä tekee hänen mielestään kohtalokkaita virheitä ja hän katsoo tehtäväkseen asioiden korjaamisen.

Kuulustelijan tiedostamaton kaava on tehdä jokin huomautus, joka saa meidät hätkähtämään. Näin puhuessaan hän toivoo, että omaksumme hänen näkemyksensä maailmasta ja alamme katsoa maailmaa kuulustelijan silmin, mikä antaa hänelle energiaa. Kuulustelija luulee, ettei maailma ole järjestyksessä, jos ei hän tarkkaile ja oikaise toisten virheitä.

Yleensä vanhemmat eivät ole kuulustelijan lapsuudenkodissa huolehtineet hänen tarpeistaan. Tällöin hän hankkii huomiota ainoalla tuntemallaan tavalla, tuomalla esille toisten virheitä ja kritisoimalla käyttäytymistä.

Kun on tekemisissä kuulustelijan kanssa, pitää välttää joutumasta puolustuskannalle, mikä on normaali reaktio. Olisi säilytettävä oma tasapaino niin hyvin, että pystyy kertomaan hänelle, miltä hänen seurassaan tuntuu. Samalla on lähetettävä hänelle rakkauden energiaa. Usein kuulustelija puolustautuu väittämällä, ettei ole lainkaan kriittinen tai hän kääntää tilanteen syyttämällä meitä kriittisiksi. Tai hän voi reagoida väittämällä esittämänsä kritiikin olevan aiheellista ja että meidän olisi muututtava. Meidän on mietittävä, kuinka pitkälle nämä väitteet voivat pitää paikkansa, mutta säilytettävä oma tasapainomme ja energiamme.

Elämässä tulee jatkuvasti vastaan tilanteita, joissa huomaamme toisten toimivan oman etunsa vastaisesti ja meistä tuntuu, että voisimme puuttua tilanteeseen. Oleellista on, miten sen tekee. Voimme sanoa toisille varovaisia huomautuksia ”Jos minun työpaikallani olisi noin huono tilanne, yrittäisin hakea uutta työtä.” tai ”Kun olin itse samanlaisessa tilanteessa, erosin vanhasta suhteestani.”. Toisen ihmisen tilanteeseen voi puuttua tavalla, joka ei järkytä hänen tasapainoaan eikä ainakaan tee säröjä hänen itsetuntoonsa. Voimme auttaa toista näkemään vaihtoehtoja huomauttamalla hienotunteisesti hyökkäävän kriittisyyden sijaan.

Pelottelija

Pelottelijan strategia on hallintadraamoista aggressiivisin. Tällaisen ihmisen energiakenttään siirtymisen huomaa siitä, että olomme on uupunut, epämukava ja lisäksi turvaton. Pelottelija sanoo ja tekee sellaista, mikä antaa aihetta olettaa, että hän voi minä hetkenä tahansa saada raivonpuuskan tai muuttua väkivaltaiseksi. Pelottelijan strategiana on saada huomiomme ja siten energiamme luomalla ympäristö, jossa tunnemme olomme niin uhatuksi, että keskitämme kaiken huomiomme häneen. Jos keskustelemme tällaisen ihmisen kanssa, alistumme yleensä nopeasti kannattamaan hänen näkemystään tai ainakin jätämme ilmaisematta omamme.

Tällainen pelottelustrategia on yleensä kehittynyt ympäristössä, jossa kyseinen henkilö on kärsinyt selvää energiapulaa. Ympäristössä on ollut hallitsevia ja uhkaavia pelottelijoita ja mikään muu strategia ei ole auttanut saamaan energiaa takaisin. Kun muut keinot eivät enää auta, on ainoa ratkaisu kestää energiavajetta, kunnes on kasvanut niin isoksi, että pystyy itse pelottelemaan toisia.

Pelottelijaan suhtautuminen on erikoistapaus. Tilanne on selvästi vaarallinen, joten useimmiten on viisainta poistua hänen luotaan. Henkilö tarvitsee terapeuttista menettelyä. Ikävä kyllä maailmassa on vielä paljon pelottelijoita, jotka eivät saa apua ja jotka elävät pelon ja raivon vallassa.

1CB98C9DF8

Meidän tulee muistaa, että käytämme näitä draamoja nimenomaan siksi, että meillä on energiavajetta, joka taas johtuu siitä, että yhteytemme ehtymättömään energianlähteeseen on katkennut. Sisäinen avautuminen ratkaisee tämän eksistentiaalisen epävarmuuden. Kun avaudumme sisäiselle jumalalliselle energialle, saamme tietää, että elämä on ikuista ja ylimaallista. Tämä oivallus tulee siitä havainnosta, että kuulumme universumin suureen järjestelmään. Olemme ikuisia sieluja ja meistä pidetään huolta. Jos seuraamme tarkkaan meihin virtaavaa hyvänolon ja turvallisuuden tunnetta, oivallamme, että meidät täyttää kaikki muut tunteet syrjäyttävä voimakas emootio: syvällinen rakkauden tunne. Se on rakkautta, joka on olemassa ilman tarkoituksellista kohdetta ja siitä tulee kaiken kattava, alati vaikuttava voima sisällämme, joka pitää muut emootiomme oikeissa mittasuhteissa.

Emme voi päästä täysin eroon niistä hallintadraamoista, joihin elämässä törmäämme, emmekä liioin omista manipulointitavoistamme, ennen kuin meillä on riittävästi sisäistä energiaa ja turvallisuuden tunnetta. <3

Tervetuloa mukaan Mielen kuntosali -verkkokurssille, jossa keräämme motivaatiota sekä tahdonvoimaa tehdä pieniä ja suurempia elämänmuutoksia.

Teksti perustuu James Redfieldin kirjaan Oivaltava tietoisuus.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image