Kirjoittaja Marika Vepsäläinen on valmentaja, yrittäjä ja kirjoittaja, joka auttaa herkkiä, erityisherkkiä ja herkkyydestään kiinnostuneita ihmisiä lopettamaan itsensä ylikuormittamisen toisten tunteilla ja tarpeilla ja tekemään herkkyydestään voimansa ihmissuhteissa, työssä ja muussa elämässä.
Mikäli olet erityisherkkä tai keskivertoa herkempi ihminen, aistit vahvasti toisten ihmisten tunteita ja tarpeita ilman, että niitä sanotaan ääneen. Jos olet lisäksi överiempaattinen, et ainoastaan aisti muiden tunteita ja tarpeita, vaan otat ne lisäksi omalle vastuullesi.
Kun astut töissä täyteen kokoustilaan, pystyt aistimaan yleisen tunnetilan ja sen eri vivahteet parissa sekunnissa.
Pöydän ääressä kollegat juttelevat näennäisen kepeästi, vaikka näet heti, miten toinen heistä ei voi sietää juttukaveriaan, kun taas toinen hakee epätoivoisesti keskustelukumppaninsa hyväksyntää. Mikäli tapaamisen aihe on vaikea, koet huoneessa pinnan alla kiristyvän jännitteen eri puolilla kehoasi. Ehkä yrität purkaa sitä kyselemällä muiden vointia tai keventämällä tunnelmaa vitsailemalla. Tunnustelet tottuneesti, miten voisit helpottaa kaikkien oloa, jotta tilanne sujuisi mahdollisimman kivuttomasti.
Tämä on erilaisissa tilanteissa se ratkaiseva kohta, jossa me herkät ihmiset luiskahdamme helposti rakentavasta myötäelämisestä överiempatian puolelle. Kun tunnemme, että tilanteessa ei ole kaikki hyvin, alamme automaattisesti tunnustella, mitä meidän tulisi tehdä, jotta se korjaantuisi.
Överiempaattisina olemme hioneet taitomme lukea toisten tunteita ja tarpeita intuitiivisesti ylikuntoon. Sen lisäksi koemme, että meidän täytyy vastata niihin jatkuvasti täyttääksemme odotukset ja ollaksemme tarpeellisia, hyödyllisiä, riittäviä ja hyväksyttyjä.
Jännittyneessä kokoustilanteessa överiempaattinen kokee, että on hänen vastuullaan helpottaa kaikkien oloa, vaikka hänen asemansa ei sitä millään tavalla vaatisi. Parisuhteessa, jossa tunteista ja asioista ei puhuta avoimesti, hän lukee jatkuvasti kumppaninsa mielialoja tämän sanattomista signaaleista ja muokkaa omaa käytöstään niihin sopivaksi, jotta harmonia säilyisi ja konflikteilta vältyttäisiin.
Överiempaattinen uskoo, että koska hän aistii niin vahvasti, miltä toisista tuntuu ja mitä he tarvitsevat, hänen täytyy myös ottaa heidän ongelmansa kantaakseen ja pyrkiä näin lieventämään heidän kärsimystään. Samalla hän ajaa itsensä jatkuvaan ylikuormittumisen kierteeseen.
Överiempaattinen yliherkistyy toisten tunteille jo lapsena
Överiempatia on ajattelun, tuntemisen ja toiminnan malli, jonka juuret ovat lähes poikkeuksetta lapsuudessa. Kun vahvasti sekä omat että toisten tunteet kokeva lapsi kasvaa ympäristössä, jossa erityisesti negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja, hän voi kehittää överiempatian selviytymiskeinokseen.
Herkkä lapsi aistii perheessä painekattilan lailla pakkautuvan tunne-energian voimakkaasti. Tämä saa hänet kokemaan olonsa turvattomaksi. Tunteakseen turvaa ja varmistaakseen huolenpidon lapsi venyttää kykynsä tulkita vanhempiensa tunteita ja tarpeita äärimmilleen. Hän alkaa uskoa, että hänen selviytymisensä riippuu siitä, miten hyvin hän pystyy lukemaan vanhempiaan rivien välistä ja sopeuttamaan omat tunteensa, tarpeensa ja toimintansa tasaamaan heidän tunnetilojaan. Lapsen mieli ehdollistuu luulemaan, että hänen omat tunteensa, jotka haittaavat tai heilauttavat vanhempien oloa, ovat vääriä.
Kun lapsi yliherkistyy toisten olotiloille saadaakseen hyväksyntää ja rakkautta, hänestä kasvaa överiempaattinen aikuinen, jonka omat tunteet ja tarpeet jäävät sivuun ja joka uuvuttaa itsensä jatkuvasti käyttämällä voimansa toisten tunteiden ja tarpeiden täyttämiseen. Hän voi jatkaa tätä niin kauan, kunnes joku kokemus, kuten uupuminen tai pahimmillaan sairastuminen, pysäyttää hänet ja pakottaa hänet viimein kääntämään katseen itseensä ja omaan hyvinvointiinsa.
Miten överiempatiasta voi vapautua?
Toisinaan me tarvitsemme useitakin kriisejä ja niihin liittyviä muutoksia, jotta huomaisimme oman herkkyytemme ja taipumuksemme vetää empaattisuutemme toisia kohtaan överiksi.
Erityisherkälle normaali työpäivä kohtaamisineen, hektisine palaveriputkineen ja tuntikausien koneella työskentelyineen on jo sinänsä kuormittava kokemus, josta palautumiseen tarvitsisi useamman tunnin rauhallista aikaa. Kun tähän vielä yhdistää överiempaattisen huolen yhteisistä hankkeista ja kaikkien murheista, on uupumisen kierre työelämässä todennäköinen.
Loppuunpalaminen voi tapahtua myös epätasapainoisissa ihmissuhteissa. Niissä överiempaattinen laittaa kaiken energiansa toisen kuulostelemiseen ja sivuuttaa omat tarpeensa, jotta suhde etenisi ja pysyisi kasassa.
Kävin itse uupumisen sekä työssä että ihmissuhteissa läpi useaan kertaan, kunnes aloin vaiheittain havahtua siihen, miten vähän olin antanut arvoa, huomiota ja tilaa omille tunteilleni ja tarpeilleni. Tunsin pettymystä ja surua.
Olin vihainen itselleni siitä, että olin toistuvasti hylännyt itseni ja hyvinvointini, jotta olisin kelvollinen parisuhteeseen, perheeseen, ystävyyteen ja työhön. Vaikka tunsin tuskaa, sen kautta myös oivalsin, miten syvästi överiempatia oli vaikuttanut päivittäiseen kokemukseeni elämästä. Samalla aloitin taakasta vapautumisen askel askeleelta.
Meillä herkillä ja överiempaattisilla ihmisillä on ilmiömäinen kyky asettua toisten asemaan heidän iloissaan ja suruissaan. Mikäli haluamme purkaa överiempatian kerää itsestämme, on meidän annettava myös itsellemme lupa olla herkkä, haavoittuva ja tarvitseva.
Rauhallinen ja turvallinen tila kokea tunteita
Jotta voimme olla paremmin perillä siitä, mitä me milloinkin tunnemme ja tarvitsemme, on meidän annettava omille tunteillemme ja tarpeillemme mahdollisuus nousta esiin semmoisina kuin ne tulevat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että välitämme itsestämme niin paljon, että luomme tunteillemme rauhallisen ja turvallisen tilan, jossa voimme kokea ne ilman torjuntaa, vastustusta ja arvottamista.
Tämä tila voi olla hetki luonnossa, meditaatio- tai läsnäoloharjoitus tai kymmenen minuuttia, jonka aikana kirjaat tunteesi ja tarpeesi ylös ja mietit, miten voisit täyttää ne tai saada apua niiden täyttämiseen.
Itse harjoittelen tunteideni tuntemista mahdollisimman aidosti siinä hetkessä, kun ne nousevat. Mikäli en jostain syystä voi tai halua ilmaista tunnettani toisille juuri silloin ja sellaisena kuin se tulee, siirryn hetkeksi sivuun ja annan tunteen tulla siitä huolimatta. Saatan esimerkiksi purkaa jonkun tilanteen itkemällä hetken vessassa tai autossa ja kertomalla sitten muille, miltä minusta tuntuu, jos se on mahdollista.
Tärkeintä hyvinvoinnilleni on, että en jätä tunnetta kokematta, vaan käyn sen läpi ja päästän siitä sitten irti. Mikäli tunne patoutuu, se kerää voimaa ja purkautuu myöhemmin ahdistuksena, alakulona, räjähdyksinä tai fyysisinä oireina.
Kun sallimme ihmisyyden koko tunne- ja tarveskaalan itsellemme, uskallamme avautua ottamaan vastaan myötätuntoa, välittämistä ja rakkautta myös muilta. Se voi olla aluksi pelottavaa. Pelkäämme, että meidät hylätään, jos ilmaisemme omia tunteitamme ja tarpeitamme, koska olemme niin kauan uskoneet, että meidän on keskityttävä muihin, mikäli haluamme olla rakkauden arvoisia.
Jos olet aina piilossa överiempatian takana, muut eivät voi tietää, kuka sinä ihmisenä todella olet. Silloin he eivät voi myöskään vastata sinun aitoihin tunteisiisi ja tarpeisiisi. Kun tulet rohkeasti esiin herkkänä itsenäsi näennäisen vahvuuden ja jatkuvan toisista huolehtimisen takaa, pystyt viimein nauttimaan vapautuneesti siitä myötätunnosta, tuesta ja rakkaudesta, jota muut haluavat sinulle antaa.
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
Alice Miller: The Drama of Being a Child
-kirjasta. Poimin kirjasta lempireseptini artikkelin loppuun ja haastattelin Hannaa tämän hetken kuumista perunoista!
