Onko sinun lähelläsi minäparka, torjuja vai pelottelija?

Luin James Redfieldin kirjan Oivaltava tietoisuus ja hänen kuvauksensa energiataistelusta maailmassa ja alla olevista hallintadraamoista on mielestäni hyvin osuva. Olen itse ollut vuorovaikutuksessa toisten energioille alistuva lapsuudessa oppimani tiedostamattoman mallin mukaisesti. En ole halunnut viedä tilaa toisilta. Tullessani tietoiseksi tästä, olen pyrkinyt voimaantumaan ja ilmaisemaan omat tarpeeni. Se ei olekaan toisilta pois, vaikka olen niin pelännyt.

Energia virtaa sinne, mihin huomio kohdistuu. Kun kaksi ihmistä kohdistaa huomionsa toisiinsa, heidän energiansa yhdistyvät.

Jos toinen saa toisen antamaan periksi tai näkemään asiat hänen tavallaan, silloin tämä osapuoli on saattanut kaapata molempien energiat omakseen. Hän tuntee heti, että hänen valtansa kasvaa ja hänen turvallisuuden tunteensa sekä itsetuntonsa kohoaa. Nämä myönteiset tunteet hän hankkii toisen kustannuksella, koska alistettu osapuoli tuntee itsensä syrjäytetyksi ja ahdistuneeksi ja energiansa valuvan tyhjiin. Me kaikki olemme joskus kokeneet tämän. Kun on pakko antaa periksi jollekin, joka on manipuloinut meidän ymmälleen, järkyttänyt tasapainoamme tai nolannut meidät, tulee tyhjä olo.

Psykologiset valtapyrkimykset voi havaita kaikkialla, ja ne ovat pohjavireenä kaikissa ihmisten irrationaalisissa erimielisyyksissä niin yksilöiden, perheiden, kulttuurien kuin valtioiden tasolla.

Jos tutkimme yhteiskuntaa näin, näemme sen olevan energiasta kilpaileva maailma. Jokainen ihminen on energiakenttä, joka koostuu tietyistä uskomuksista ja oletuksista, jotka säteilevät hänestä ulospäin ja vaikuttavat muuhun maailmaan. Näitä oletuksia ja vuorovaikutustyylejä voidaan kutsua hallintadraamoiksi.

Minäparka

Hallintadraamoista passiivisin on uhrin strategia. Tässä draamassa ihminen ei kilpaile energiasta suoraan, vaan yrittää saada osakseen kunnioitusta ja huomiota manipuloimalla toisen tuntemaan sympatiaa.

Tiedämme siirtyneemme minäparan energiakenttään, kun joudumme tietynlaiseen vuoropuheluun, jossa tasapainoamme järkytetään. Hän saattaa sanoa ”Odotin sinulta eilen puhelinsoittoa, mutta et soittanutkaan.” Jos hän on työkaveri hän saattaa puhua siitä, että on musertua työtaakkansa alle ja että sinäkään et auta häntä asiassa. Jos hän on pinnallinen tuttava, hän saattaa vetää sinut keskusteluun siitä, miten kurjaa elämä yleensä ottaen on. Tarkoituksena on järkyttää tasapainoamme ja saada meiltä energiaa luomalla meihin syyllisyyden tai epäilyksen tunne. Jos otamme tämän syyllisyyden todesta, pysähdymme katsomaan toisen ihmisen maailmaa hänen silmillään.

Heti sen tehdessämme minäparka tuntee voimiensa kasvavan, kun hän saa oman energiansa lisäksi meidän energiaamme, ja se tekee hänen olonsa turvalliseksi.

Tämä näytelmä on usein lähes täysin tiedostamaton. Se juontuu lapsuudesta omaksutuista henkilökohtaisesta maailmankuvasta ja toisten hallinnan strategiasta, eikä henkilö tee tätä tahallaan, vaan se on hänen selviytymisstrategiansa maailmassa saadakseen hyväksyntää. Hän ei uskalla ottaa sitä riskiä, että pyrkisi täyttämään tarpeensa suoraan, aktiivisesti ja avoimesti.

Tällä on valitettavasti usein se seuraus, että minäparka päästää elämäänsä juuri niitä hyväksikäyttäjiä, joita hän eniten pelkää. Maailmankaikkeus reagoi tuottamalla sellaisen maailman, jota odotamme, ja tällä tavoin draamasta tulee itseään toteuttava noidankehä.

Kun joutuu tekemisiin minäparan kanssa, on tärkeää muistuttaa itseään siitä, että draaman tavoitteena on saada energiaa. Keskustellessa minäparan kanssa täytyy olla tietoisesti valmis antamaan hänelle energiaa lähettämällä rakkautta ja myötätuntoa hänelle.

Torjuva

Torjuvan hallintadraama on edellistä hieman vähemmän passiivinen. Tiedämme siirtyneemme tätä strategiaa käyttävän henkilön energiakenttään, kun keskustelun aloitettuamme huomaamme, ettei häneltä saa suoraa vastausta. Keskustelukumppanimme on etäinen ja välinpitämätön ja vastailee arvoituksellisesti. Jos esimerkiksi kysymme jotain hänen taustastaan saamme vastaukseksi vaikkapa ”Minä vähän matkustelin.”. Saatamme joutua kysymään, ”Missä olette matkustellut?”. Ja saamme vastauksen ”Siellä täällä.”.

Torjuva luo ympärilleen salaperäisen ja hämärän ilmapiirin pakottaen meidät käyttämään energiaa saadaksemme kaivetuksi hänestä tiedot, jotka joku toinen kertoisi ilman sen kummempia mutkitteluja.

Tällöin keskitymme intensiivisesti torjuvan maailmaan ja katsomme sitä hänen silmillään yrittäen ymmärtää, ja niin annamme hänen haluamaansa energiaa ja huomiota.

On muistettava, että kaikki epämääräisesti vastailevat eivät käytä torjunnan hallintadraamaa, joskus siihen on selkeä syy. Hallintadraamanaan torjuntaa käyttävä saattaa kuitenkin jatkaakin keskustelua, meidän siirrettyä huomiomme muualle, tarkoituksenaan alitajuisesti vetää meidät takaisin mukaan vuorovaikutussuhteeseen, jotta energiavirtaus häneen jatkuisi.

Yleensä torjuva ei ole lapsena kyennyt jakamaan ajatuksiaan toisten kanssa vapaasti, jolloin torjuva oppii huomaamattaan viestimään epämääräisesti saadakseen toiset kuulemaan ja kiinnostumaan. Torjuva ajattelee, että ihmisiin ei voi luottaa, että paljastuneita tietoja käytetään myöhemmin häntä vastaan tai että niiden pohjalta häntä kritisoidaan. Nämä oletukset virtaavat ihmisestä ulospäin vaikuttaen siihen, millaisia tapahtumia ja ihmisiä hänen elämässään tulee vastaan.

Rehti suorasukaisuus voi auttaa ja meidän pitää muistaa samalla lähettää rakkauden energiaa myös torjuvalle. Torjuva saattaa tällöin paeta vuorovaikutustilanteesta ja katkaista viestiyhteyden, mutta se riski on otettava, koska jos sanomme jotain muuta kuin ajattelemme ja lähdemme peliin mukaan, joudumme vain jatkamaan samaa tanssia.

Kuulustelija

Kuulustelijan hallintadraama on edellisiä aggressiivisempi ja nyky-yhteiskunnassa yleinen. Tässä ihminen hankkii energiaa toisilta kritisoimalla. Kuulustelijan seurassa meistä tuntuu siltä, että meitä tarkkaillaan. Meistä tuntuu tältä siksi, että keskustelukumppanimme on vetänyt meidät todellisuuteen, jossa suurin osa ihmisistä tekee hänen mielestään kohtalokkaita virheitä ja hän katsoo tehtäväkseen asioiden korjaamisen.

Kuulustelijan tiedostamaton kaava on tehdä jokin huomautus, joka saa meidät hätkähtämään. Näin puhuessaan hän toivoo, että omaksumme hänen näkemyksensä maailmasta ja alamme katsoa maailmaa kuulustelijan silmin, mikä antaa hänelle energiaa. Kuulustelija luulee, ettei maailma ole järjestyksessä, jos ei hän tarkkaile ja oikaise toisten virheitä.

Yleensä vanhemmat eivät ole kuulustelijan lapsuudenkodissa huolehtineet hänen tarpeistaan. Tällöin hän hankkii huomiota ainoalla tuntemallaan tavalla, tuomalla esille toisten virheitä ja kritisoimalla käyttäytymistä.

Kun on tekemisissä kuulustelijan kanssa, pitää välttää joutumasta puolustuskannalle, mikä on normaali reaktio. Olisi säilytettävä oma tasapaino niin hyvin, että pystyy kertomaan hänelle, miltä hänen seurassaan tuntuu. Samalla on lähetettävä hänelle rakkauden energiaa. Usein kuulustelija puolustautuu väittämällä, ettei ole lainkaan kriittinen tai hän kääntää tilanteen syyttämällä meitä kriittisiksi. Tai hän voi reagoida väittämällä esittämänsä kritiikin olevan aiheellista ja että meidän olisi muututtava. Meidän on mietittävä, kuinka pitkälle nämä väitteet voivat pitää paikkansa, mutta säilytettävä oma tasapainomme ja energiamme.

Elämässä tulee jatkuvasti vastaan tilanteita, joissa huomaamme toisten toimivan oman etunsa vastaisesti ja meistä tuntuu, että voisimme puuttua tilanteeseen. Oleellista on, miten sen tekee. Voimme sanoa toisille varovaisia huomautuksia ”Jos minun työpaikallani olisi noin huono tilanne, yrittäisin hakea uutta työtä.” tai ”Kun olin itse samanlaisessa tilanteessa, erosin vanhasta suhteestani.”. Toisen ihmisen tilanteeseen voi puuttua tavalla, joka ei järkytä hänen tasapainoaan eikä ainakaan tee säröjä hänen itsetuntoonsa. Voimme auttaa toista näkemään vaihtoehtoja huomauttamalla hienotunteisesti hyökkäävän kriittisyyden sijaan.

Pelottelija

Pelottelijan strategia on hallintadraamoista aggressiivisin. Tällaisen ihmisen energiakenttään siirtymisen huomaa siitä, että olomme on uupunut, epämukava ja lisäksi turvaton. Pelottelija sanoo ja tekee sellaista, mikä antaa aihetta olettaa, että hän voi minä hetkenä tahansa saada raivonpuuskan tai muuttua väkivaltaiseksi. Pelottelijan strategiana on saada huomiomme ja siten energiamme luomalla ympäristö, jossa tunnemme olomme niin uhatuksi, että keskitämme kaiken huomiomme häneen. Jos keskustelemme tällaisen ihmisen kanssa, alistumme yleensä nopeasti kannattamaan hänen näkemystään tai ainakin jätämme ilmaisematta omamme.

Tällainen pelottelustrategia on yleensä kehittynyt ympäristössä, jossa kyseinen henkilö on kärsinyt selvää energiapulaa. Ympäristössä on ollut hallitsevia ja uhkaavia pelottelijoita ja mikään muu strategia ei ole auttanut saamaan energiaa takaisin. Kun muut keinot eivät enää auta, on ainoa ratkaisu kestää energiavajetta, kunnes on kasvanut niin isoksi, että pystyy itse pelottelemaan toisia.

Pelottelijaan suhtautuminen on erikoistapaus. Tilanne on selvästi vaarallinen, joten useimmiten on viisainta poistua hänen luotaan. Henkilö tarvitsee terapeuttista menettelyä. Ikävä kyllä maailmassa on vielä paljon pelottelijoita, jotka eivät saa apua ja jotka elävät pelon ja raivon vallassa.

1CB98C9DF8

Meidän tulee muistaa, että käytämme näitä draamoja nimenomaan siksi, että meillä on energiavajetta, joka taas johtuu siitä, että yhteytemme ehtymättömään energianlähteeseen on katkennut. Sisäinen avautuminen ratkaisee tämän eksistentiaalisen epävarmuuden. Kun avaudumme sisäiselle jumalalliselle energialle, saamme tietää, että elämä on ikuista ja ylimaallista. Tämä oivallus tulee siitä havainnosta, että kuulumme universumin suureen järjestelmään. Olemme ikuisia sieluja ja meistä pidetään huolta. Jos seuraamme tarkkaan meihin virtaavaa hyvänolon ja turvallisuuden tunnetta, oivallamme, että meidät täyttää kaikki muut tunteet syrjäyttävä voimakas emootio: syvällinen rakkauden tunne. Se on rakkautta, joka on olemassa ilman tarkoituksellista kohdetta ja siitä tulee kaiken kattava, alati vaikuttava voima sisällämme, joka pitää muut emootiomme oikeissa mittasuhteissa.

Emme voi päästä täysin eroon niistä hallintadraamoista, joihin elämässä törmäämme, emmekä liioin omista manipulointitavoistamme, ennen kuin meillä on riittävästi sisäistä energiaa ja turvallisuuden tunnetta. <3

Tervetuloa mukaan Mielen kuntosali -verkkokurssille, jossa keräämme motivaatiota sekä tahdonvoimaa tehdä pieniä ja suurempia elämänmuutoksia.

Teksti perustuu James Redfieldin kirjaan Oivaltava tietoisuus.