Vanha viisaus kysyy: ”Oletko mielummin oikeassa vai onnellinen?” Vaikka sanonta on mielestäni nerokkaan osuva, se on myös vähän ärsyttänyt minua. Pitäisikö sitten vaan esittää onnellista, käymättä asioita oikeasti läpi? Se tuskin on tämän viisauden perimmäinen viesti. Itse uskon hyvän ja toimivan suhteen rakentuvan siitä, että haasteita voidaan kohdata ja käsitellä yhdessä.
Erimielisyyksien noustessa esiin jokaisella meistä on omat tottumuksensa toimia. Tyypillisillä taistele, pakene ja jähmety -reaktioilla on monta pikkuveljeä ja serkkua. Joku mököttää, joku inttää, joku huutaa, joku syyllistää, joku syyllistyy, joku jotain muuta.
Tällöin oma tai kumppanin käyttäytyminen voi joskus tuntua pienen lapsen käyttäytymiseltä ja tavallaan se onkin, sillä konflikteissa helposti taannumme pienen lapsen selviytymiskeinoihin. Silloin, kun näin käy, voi olla varma, että johonkin omaan herkkään kohtaan on osunut. Jollain tavoin tuntee itsensä ja rakastettavuutensa uhatuksi.
Lapsena tällaiset hetket ovat olleet ylivoimaisen kipeitä, joten on täytynyt vain selviytyä. Itse esimerkiksi lapsena menin piiloon itkemään. En kestänyt konflikteja enkä tuntenut oloani turvalliseksi, joten vetäydyin piiloon itkemään.
Tämä opittu malli on kulkenut parisuhteissani mukana. Konfliktien noustessa vetäydyin tilanteesta ja halusin lopettaa koko suhteen. Näin myös monta kertaa tein. Kunnes opettelin kohtaamaan raastavan kipeitä tunteita lähtemättä piiloon. Tämä muutos on vaatinut vuosia sisäistä työtä, terapiaa ja pariterapiaa. Ja silti välillä on hetkiä jolloin vanhat syvään omaksutut mallit huutelevat mielessäni, mutta onneksi osaan niissä hetkissä pysähtyä ja odottaa tunnehyökyaaltojen laskemista.
Parisuhde on niin intiimi suhde, että se lähes varmuudella nostaa esiin haavojamme ja pelkojamme. Turvallinen parisuhde on parhaimmillaan paikka, jossa voi saada ns. korjaavia kokemuksia. Korjaava kokemus voi olla esimerkiksi sellainen, että puoliso kuuntelee mitä sinulla on sanottavana ja haluaa ymmärtää. Tämä on valtavan korjaavaa, jos menneisyydessään on tottunut enemmänkin toisen defensiivisyyteen ja syyllistämiseen.
Parisuhde on elävä suhde, jossa tarvitaan taitoa löytää yhä uudestaan ja uudestaan me-henki. On hyvä ymmärtää, että molemmat tuovat suhteeseen myös historiaansa ja selviytymiskeinojaan. Kysyy nöyryyttä ja itsetuntemusta myöntää, että on hetkiä jolloin reagoin haavoistani käsin. Suhteessa olisi tärkeää, että puolisot voisivat liittoutua yhteen tutkimaan, miten kummankin haavat osuvat toisiinsa. Tämä lisää luottamusta, herkkyyttä ja ymmärrystä molempia kohtaan.
Vinkkejä käytäntöön
Aloita lisäämällä tietoisuutta hetkistä, jolloin sinä suojaudut. Miten silloin toimit? Mitä niissä hetkissä pelkäät? Mihin haavaan on silloin osunut? Tutki tätä kohtaa suurella armollisuudella ja inhimillisyydellä.
Keskustelkaa parisuhteessa suojautumiskeinoistanne ja siitä mitä niissä hetkissä kumppanilta oikeasti toivoisit. Esimerkiksi mököttäessä sitä saattaa ihan oikeasti toivoa syliä! Palatkaa yhä uudestaan ja uudestaan olemaan samalla puolella.
Muutama kysymys:
Mitä nyt pelkään?
Minkä koen tulleen uhatuksi?
Mitä nyt toivon kumppanilta?
Mikä minulle on tärkeää?
Lisää yhteyttä ja suhdetta vahvistavia kysymyksiä: Kurkkaa Parisuhteen keskustelukortit
