Yleisenä totuutena pidetään, että yli viisikymppinen työntekijä on jo nähnyt parasta ennen -päivänsä.
Nuorempia suositaan rekrytoinneissa, koska heillä on uutta virtaa, paljon energiaa ja halu panostaa uransa rakentamiseen täysillä. On halua näyttää osaamisensa ja lunastaa paikkansa. Siksi nuoret leijonat ovat suosittuja rekrytointikohteita. Samaan aikaan olemme kasvaneet uskoon siitä, että kun tekee työnsä hyvin, se palkitsee ja elämä vie eteenpäin.
Olen 53 ja mietin tuota usein. Mistä virta syntyy, ja miten sitä riittää myös 40+ iän saavuttaneilla?
Energia ja sen tietoinen käyttö on kriittisen tärkeää. Joskus luovuttaminen käy vähän kuin vahingossa. Päästää tilanteet valumaan käsistään ja siirtyy huomaamattaan sivuraiteelle elämän ratapihalla.
Se käy niin helposti. Riittää kun huokaisee, kohauttaa olkapäitään ja toteaa väistämättömän olevan edessä. Jää muistelemaan hyviä hetkiä ja salaa kadehtien seuraa sivusta, miten elämään uskova nuorempi polvi tarttuu asioihin, luottaa itseensä ja ottaa homman haltuun. Hyvä, että ottaa, sillä jonkunhan se on tehtävä, jos osa väestä on päättänyt päästää irti ja siirtyä sinne sivuraiteelle.
Energian voi hukata huomaamattaan. Tai sitten voit olla kuin Aira Samulin. Hyväksyt ikäsi, mutta jatkat tanssia, koska tanssi tuo iloa joka kantaa. Jaat kokemuksia ja opit kanssatanssijoilta.
Sitä voi valita olla utelias ja tarttua tilanteisiin, joissa oppiminen on mahdollista. Pitää huolta fyysisestä energiatasostaan ja tehdä tietoisesti töitä elämänilonsa eteen. Valita olla rakentamatta itselleen epäonnistumisen ja luovuttamisen tarinaa. Huonommuuden tarinaa.
Nuorten ihmisten elämä saattaa näyttää epäreilun hyvältä. Kaikki on edessä ja mahdollista. Periaatteessa. Käytännössä heidän on tehtävä kaksinkertaisella intensiteetillä töitä kyetäkseen suoriutumaan tämän ajan odotuksista. Ja niinhän monet tekevät, luoden itselleen elämän, joka kantaa.
Me olemme kaikki olleet samassa tilanteessa.
Mutta missä määrin tilanne on nyt erilainen? Miten niin me 40+ olemme huonommassa asemassa nuoriin verrattuna? Eikö yli 20 vuotta työelämässä ole opettanut meille jotain, joka antaa eväitä paitsi omalle onnistumiselle, myös seuraavan sukupolven nosteen tukemiselle?
Ja jos tuntuu siltä ettei jaksa, on hyvä herätellä itseään. Tekemään asioita toisin ja ottamaan pieniä asioita kerrallaan haltuun. Pitäen huolta itsestä.
Ja tämän sanottuani oivallan jotain. Kun katseen kääntää itsestään huolenpitoon, se ei tarkoita itsekkyyttä, eikä itseriittoisuutta. Yhdessä aikaa ja voimia on enemmän. Tämä on sukupolvelleni olennainen opinkappale. Emme ole yksin.
