Tunnistatko itsesi ADHD:sta, mutta jokin ei täsmää? Kyseessä voi olla AuDHD

Oletko mahdollisesti harkinnut itselläsi ADHD-diagnoosia, mutta et ole täysin tunnistanut itseäsi kuvauksesta. Ja onko mahdollisesti jopa niin, että osa sinua on TÄYSIN päinvastaista kuin ADHD? Siinä tapauksessa sinulla saattaa olla AuDHD.

AuDHD on epävirallinen kattotermi tilanteelle, jossa samalla henkilöllä ilmenee sekä ADHD:n että autismikirjon piirteitä. Se ei ole diagnoosi, eikä sitä löydy DSM-5 -luokituksesta tai muista kansainvälisistä tautiluokituksista. Kukaan yksittäinen tutkija ei ole sitä määritellyt, eikä mikään työryhmä ole sitä toistaiseksi standardoinut. Silti termi on jäänyt elämään, koska se nimeää kokemuksen, jonka niin moni itsessään tunnistaa.

Onko tämä sinulle tuttu: ADHD tuntuu selittävän asioita, mutta ei ole aivan riittänyt. Tai sitten tunnistat itsesi vähän autismista, mutta olet kenties liian sosiaalinen autismin raamiin. Kokonaisuus ei ole tuntunut asettuvan paikalleen vain yhden otsikon alle.

ADHD + autismi = ?

Kyse ei ole pelkästä kahden diagnoosin summasta. Pikemminkin voidaan ajatella, että samassa hermostossa toimii rinnakkain kaksi erilaista tapaa käsitellä maailmaa. Toinen hakee vaihtelua, ärsykkeitä ja liikettä. Toinen ennakoitavuutta, toistoa ja rakennetta. Eivätkä nämä vuorottele siististi ja tarpeen mukaan, vaan ovat läsnä yhtä aikaa. Välillä ne neuvottelevat ja vetävät eri suuntiin, toisinaan ne vahvistavat toisiaan. Yhdellä hetkellä korostuu tarve tehdä asioita, lähteä maailmalle ja kokeilla siipiään. Toisella hetkellä dominoi tarve vetäytyä, rauhoittua ja pysyä tutussa ympäristössä. Toisinaan ne haluavat eri asioita samaan aikaan ja tuloksena voi olla täydellinen jumitus. Tämä ei viittaa epäjohdonmukaisuuteen persoonassa, vaan siihen, että taustalla vaikuttaa kaksi toisistaan poikkeavaa järjestelmää.

AuDHD:ssa ADHD:n ja autismikirjon piirteiden keskinäinen painotus vaihtelee yksilöstä toiseen. Joillakin korostuu enemmän ennakoitavuuden tarve ja aistiherkkyys, toisilla impulsiivisuus ja sosiaalisuus. Yhteisenä nimittäjänä ei ole niinkään itse ilmenemismuoto, vaan kokemus siitä, että yksi selitysmalli ei ole ollut riittävä.

Monelle kahden diagnoosin ymmärrys on se hetki, jolloin aiemmin irrallisilta tuntuneet havainnot alkavat muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Ei siksi, että olisi löytynyt uusi diagnoosi, vaan siksi, että kokemus saa vihdoin kauan kaivatun kehyksen ja voimme todeta, että ”Ai! se olikin vain AuDHD”.