Moni on kuullut puhuttavan sisäisestä lapsesta, mutta yhtä tärkeä käsite on sisäinen aikuinen. Kun opettelemme kohtaamaan sisäistä lastamme eli sitä osaa meissä, joka kantaa varhaisia kokemuksiamme, tarvitsemme rinnalle myös toisen sisäisen tilan. Tätä tilaa voidaan kutsua sisäiseksi aikuiseksi.
Sisäinen aikuinen on se osa meitä, joka pystyy pysähtymään, havainnoimaan asioita neutraalisti ja ottamaan vastuuta. Se voi kuunnella sisäisen lapsen kokemuksia ja vaikeitakin tunteita ilman, että itse hukkuu niihin. Lisäksi sisäinen aikuinen voi tuoda sisäiselle lapselle tunnetta siitä, että hänestä välitetään, häntä ei hylätä. Tästä syystä tietoisuuden lisääminen omasta sisäisestä aikuisesta on tärkeää erityisesti silloin, kun opettelemme olemaan yhteydessä sisäiseen lapseemme.
Sisäiseen aikuiseen voi liittyä myös ajatus sisäisestä vanhemmuudesta. Tällöin sisäinen aikuinen toimii yhdessä huolehtivan sisäisen vanhemman kanssa sisäisen lapsen turvasatamana. Se on ikään kuin sisäinen hahmo tai rooli, johon lapsi meissä voi vähitellen alkaa luottaa. Tämä voi olla erityisen merkityksellistä silloin, kun turvallinen kiintymysmalli ei ole voinut rakentua – kun vanhempi on esimerkiksi ollut vuoroin turvan ja vuoroin turvattomuuden lähde.
Terve minuus osana sisäistä aikuista
On hyvä muistaa, että meissä kaikissa on sellaisia rooleja ja tiloja, jotka ovat syntyneet selviytymisen seurauksena. Olemme ehkä oppineet miellyttämään, vetäytymään, kontrolloimaan tai kantamaan vastuuta liikaa. Nämä osat ovat aikanaan auttaneet meitä selviytymään. Niiden rinnalla meissä elää kuitenkin myös terve minuus, vaikka emme aina huomaisi sitä.
Terve minuus voi näyttäytyä arjen pienissä hetkissä. Se voi näkyä tilanteessa, jossa pystymme rauhoittumaan vaikeassa hetkessä, tarkastelemaan asiaa hieman etäämmältä tai tekemään itsellemme viisaan valinnan. Se voi ilmetä myös silloin, kun asetamme rajan, pidämme huolta omasta jaksamisestamme tai toimimme terveellä tavalla itseämme kohtaan. Tätäkin puolta meissä voidaan kutsua sisäiseksi aikuiseksi.
Sisäisen aikuisen vahvistuminen ei silti tarkoita täydellisyyttä, päinvastoin. Riittää, että meillä on halu oppia hyväksymään itseämme sellaisina kuin olemme tässä hetkessä. Myös perhe-elämässä lapset oppivat tärkeän asian, kun vanhemmat näyttäytyvät epätäydellisinä. Kun aikuinen pystyy myöntämään virheensä, pyytämään anteeksi, ja yrittää toimia seuraavalla kerralla paremmin, hän opettaa lapselle arvokkaan taidon: kenenkään ei tarvitse olla täydellinen.
Samaa armollisuutta tarvitsemme myös itseämme kohtaan. Sisäinen aikuinen ei ole täydellisen virheetön, vaan se on valmis ottamaan vastuun, oppimaan ja kasvamaan. Lopulta juuri tämän ansioista voimme vähitellen rakentaa sisäiselle lapselle kokemuksen turvasta.
Olen mukana Ruoveden Hidasta elämää -festareilla 14.6.2026 puhumassa sisäisen lapsen turvasta, tervetuloa kuuntelemaan!
Artikkelikuva: Depositphotos
