Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miten kehomme kertoo viisaalla ja vertauskuvallisella tavalla sisäisistä tunnetiloistamme ja toisaalta myös reaktioistamme elämämme erilaisiin tapahtumiin? Aloitan tämän tunteiden ja kehollisten metaforien välisen yhteyden pohdiskelun alaselästä – lannerangasta. Mikä toiminnallinen merkitys selällä ja selkärangalla on meille, ja miten se heijastuu ja reflektoituu sisäisen maailmamme kanssa.
Pyydän sinua kuitenkin ensin kuuntelemaan tarkkaan tämän Pete Parkkosen loistavan kappaleen ”Mitä minä sanoin” sanoja:
Kuuntele kappale TÄSTÄ
Millaisia ajatuksia ja tunteita laulun sanat herättivät sinussa?
Selkäranka on anatomisesti ja toiminnallisesti tukiranka, yksi olennainen osa tuki- ja liikuntaelimistöämme. Selkärangan tehtävänä on osaltaan auttaa meitä pysymään pystyssä, sekä paikallaan ollessa että liikkuessa. Selkärangan kuuluu myös joustaa liikkuessamme, ja tämä joustavuus auttaa meitä liikkumaan optimaalisesti, niin että kulutamme mahdollisimman vähän voimaa ja energiaa liikkumiseen. Rangan ympärillä olevat syvät lihakset ja tukikudokset ovat osa tukijärjestelmää. Lisäksi lihasten voimasta riippuen voimme hyödyntää selkämme tukea ja voimaa myös haastavammissa fyysistä voimaa vaativissa tilanteissa.
Miten sitten tunteet ja ajatukset voivat olla vaikuttamassa alaselän terveyteen ja toisaalta oirehtimiseen, esimerkiksi kipuihin ja lihasjännityksiin?
META-Health on uusi terveyden paradigma, joka näkee ihmisen kokonaisena – keho, mieli, sosiaalisuus ja henkisyys yhtenä olemassaolon yksikkönä, jossa kaikki tapahtuu yhtä aikaa. Kun ympäristössä ja sisäisessä maailmassa (ajatukset, tunteet, uskomukset) tapahtuu jotakin, tapahtuu kehossa aina solutasolla asti samaan aikaan, synkronisesti jotakin. Ei ole olemassa syy-seuraussuhdetta, vaan kaikki tapahtuu yhtä aikaa olemassaolon eri ulottuvuuksilla.
META-Healthin mukaan koko tuki- ja liikuntaelimistömme reagoi sellaisiin tilanteisiin, joissa koemme arvottomuuden tunnetta itseä kohtaan, riittämättömyyttä, huonommuutta tai yleistä itsetunnon puutetta. Kukapa meistä ei joskus kokisi tällaisia tunteita, minä ainakin tunnen, ja niistä onkin hyvä olla tietoinen. Tällaiset tunteet ja ajatukset vievät aivomme ja kehomme stressitilaan. Stressitilan tyypillisiä ”yleisoireita” ovat jännittyneisyys, kireys, pakkoajatukset, viluisuus, sydämen syketason ja verenpaineen kohoaminen sekä samanaikaisesti hengityksen pinnallisuus ja jopa pidättely. Näiden stressireaktioiden hyvä tarkoitus on auttaa meitä selviämään kyseisestä tilanteesta tai sisäisistä tunnetiloistamme. Mitä tämä sitten tarkoittaa alaselän osalta?
Ollessamme arvottomuuden tunteiden ja sisäisten konfliktiemme kanssa stressitilassa, selän alueen lihakset kiristyvät ja itse asiassa luissa ja pehmytkudoksissa tapahtuu stressitilassa solukatoa, jolloin myös lihasvoima heikkenee ja kaikki tukikudokset ohenevat ja luut haurastuvat. Kun lihakset ovat kireät, myöskään veri ei kierrä kunnolla kudoksissa, jolloin tärkeät ravintoaineet ja happi eivät pääse huoltamaan ja ravitsemaan solujamme. Olemme sekä mielen että kehon tasolla epätasapainotilassa.
Lannerangan alueella sijaitsee tukisysteemimme ydin, kannatteleehan se koko kehomme yläosaa ja siellä nikamat ovat myös kaikkein suurimpia kooltaan. Puhumme kehon keskuksesta, ”coresta” ja sen vahvistamisesta esim. pilateksessa ja joogassa. Samoin tunnetasolla on kyseessä oman minuuden ytimeen liittyvät teemat. Kuka minä olen, millainen on ydinolemukseni ja onko sillä lupa olla juuri sellainen aito minä, joka minä aidoimmillani olen. Jos en itse kykene olemaan ydinolemuksessani (tai en jostakin syystä voi antaa itselleni lupaa olla), menee alaselkäni stressitilaan.
Alaselässä on samanaikaisesti kyseessä myös tuki ja tuen puute. Jos en koe pystyväni tukemaan itse itseäni, tarvitsen enemmän tukea muilta. Ja kun alaselkä oireilee, tarvitsemme joskus myös ulkoista tukiliiviä! Tämä on ollut oman elämäni iso teema nuorempana, jolloin minulla oli paljon alaselkävaivoja – vaikka olin 20 kg hoikempi ja harrastin liikuntaa aktiivisesti ja monipuolisesti. Jälkeenpäin olen tunnistanut olleeni nuorempana valtavan epävarma itsestäni, voinko olla se minä joka oikeasti olen, luottaa ja tukeutua itseeni. Tämän epävarmuuden ja sisäisen tuettomuuteni vuoksi kaipasin jatkuvasti tukea ympärillä olevilta ihmisiltä. Minulla todettiin silloin jopa instabiili eli yliliikkuva lanneranka…
Kun nyt vanhempana ja kypsempänä olen hiljalleen vapautunut tästä epävarmuudesta, minulla ei myöskään ole enää ollut ongelmia alaselkäni kanssa. Toki se joskus saattaa uudenlaisessa stressaavassa tilanteessa muistuttaa itsestään, mutta kun havaitsen sen ajoissa, voin itse vaikuttaa asiaan. Voin tunnistaa omat tunteeni ja ymmärtää taustalla vaikuttavat ajatukseni, sekä vapauttaa itsestäni sellaiset tunteet ja uskomukset, jotka eivät palvele siinä hetkessä. Ja tietenkin hoitamalla kehoani sille sopivalla tavalla.
Jokainen meistä tarvitsee kuitenkin aika ajoin tukea muilta ihmisiltä. Mielestäni olennainen osa tervettä yhteisöllisyyttä on, että jokaisella on lupa pyytää ja saada apua ja tukea. Silti, voisiko olla helpompaa pyytää ja ottaa vastaan tukea muilta, jos itsellä on olemassa valmiudet itsensä arvostamiseen ja rakastamiseen ensin? Voin samanaikaisesti tukea itseäni sallimalla itseni olla MINÄ – ja siitä lähtökohdasta onkin helpompaa pyytää apua. Ehkäpä samalla ymmärtää myös entistä paremmin, millaista apua ja tukea toisilta kaipaa. En tarvitse toisia ihmisiä ainakaan oman arvoni ja itsetuntoni pönkittämiseen, koska minulle riittää se, että arvostan ja rakastan itseäni sellaisena kuin olen.
Työelämätutkimuksissakin on saatu tuloksia, joiden mukaan huono työilmapiiri ja esimerkiksi tuen puute esimiehiltä altistaa selkäoireille ja lisää oireista johtuvia sairauspäiviä. Ja käänteisesti, kun näissä samoissa työpaikoissa ilmapiiri on korjaantunut ja esimieheltä saa taas tarvittavaa tukea, tämän seurauksena sairauspäivät merkittävästi laskevat.
Tulevaisuuden visioni on se, että kun me kaikki ymmärrämme paremmin kehon viisautta ja kykyä viestittää sisäisestä maailmastamme, voimme vaikuttaa aivan eri tavalla omaan hyvinvointiimme, jokainen meistä. Tämä tulee säästämään aikanaan myös terveydenhuollon kustannuksia. Kun näemme itsemme ja hyvinvointimme laajemman kuvan, meta-tiedostamisen kautta, meidän kaikkien on helpompi alkaa ottaa enemmän vastuuta omasta elämästämme, terveydestämme ja hyvinvoinnistamme!
