Meillä jokaisella on sekä kyky jakaa että tarve ottaa vastaan armoa. Uskontoon kolkosti kalskahtava sana armo on pohjimmiltaan lupa päästää irti jotain, mistä kenties pyrkii pitämään kiinni kynsin ja hampain.
Usein se on oletus itsestämme tai ympäristöstä. Lukkiutunut ja vaihtoehdoton tarina.
Tällainen minä nyt vaan olen.
Tällainen maailma on.
Näin se menee. Piste.
Armotonta puhetta.
Yhdysvaltalainen henkinen opettaja ja kirjailija Adyashanti kuvailee kirjassaan Tarinat, joita kerron itsestäni kokemustaan koulun neljännellä luokalla. Hänen oli määrä pitää luokan edessä esitelmä, mikä hermostutti suuresti. Adyashanti muistelee ahdistuneensa koulutovereidensa katseista. Keskipisteenä oleminen hämmensi ja pelotti.
Samassa pelokas Adyashanti näki luokan perällä istuvan opettajansa herra Vogelin, joka istui kädet muhkean mahansa päälle ristittyinä ja kasvoillaan autuas ja hyväntahtoinen ilme. Adyashanti kuvailee tunteneensa Vogelin läsnäolon kautta voimakasta hyväksyntää ja rohkaisua. Ikään kuin herra Vogel olisi todennut hänelle: “Tämä hetki on mitä mainioin. Et arvaakaan, miten ainutlaatuinen juuri tämä hetki on.”
Adyashanti alkoi puhua ja pitää esitelmäänsä. Tuo kyseinen hetki siivitti siihen, että hän on myöhemmin kyennyt puhumaan julkisesti lukemattomia kertoa ja pysynyt itsevarmana riippumatta siitä, minkä kokoinen yleisö on ollut kuulolla.
Adyashantin omien sanojen mukaan, herra Vogel siirsi häneen armollisuutta.
Uskallusta nousta omien uskomusten yläpuolelle.
Voimme vastaanottaa, mutta myös jakaa armollisuutta
Me jokainen kaipaamme hetkittäin armollisuutta ja rohkaisua. Lupaa olla juuri sellainen, kuin kyseisessä hetkessä hyvältä tuntuu. Kokea olomme turvalliseksi myös epävarmoina aikoina. Haluamme saada armoa, etenkin sellaisina aikoina kun emme usko riittävämme (yleensä lähinnä itse itsellemme).
Samaan aikaan meillä on myös kyky jakaa armoa eteenpäin. Se ei yleensä vaadi valtavia ponnistuksia, ainoastaan myötätuntoa ja läsnäoloa. Toisinaan armollisuutta voi viljellä, vaikka siltä ei juuri sillä hetkellä tuntuisi.
Hymy, rohkaiseva sana, positiivinen palaute, halaus, kuulumisten kysyminen, kutsu kahville tai lenkille, tsemppiviesti, nyökkäisy…
Keinoja riittää.
Joskus pelkkä pieni ele tai varomaton teko saattaa synnyttää vastaanottajassa jotain, mikä lähtee itämään. Yksittäinen lause saattaa vuosien päästä muistua mieleen kontekstissa, joka lunastaa sen arvon ja mullistaa jonkun ihmisen elämän. Jo pelkästään tämän vuoksi meidän ei tulisi vähätellä oman sosiaalisen läsnäolomme merkitystä. Sitä, mistä käsin kohtaamme kanssaihmiset.
Pienten hetkien ja tekojen suuri merkitys
Usein mieleenpainuvimpia kohtaamisia elämässä ovat ne, joissa ei etukäteen ennakoiden ole samankaltaista “suuruutta” kuin vaikkapa oman esikuvan tai muuten erityisen jännittävän ihmisen tapaamisessa. Pienissä kohtaamisissa on sanomatonta suuruutta, joka avautuu yleensä vasta kohtaamisen aikana tai sen jälkeen.
Hetki, jolloin vastaantuleva tuntematon ihminen hymyilee silmiin katsoen ja kehaisee ohimennen takkiasi, on liukas ja ohimenevä. Siitä tarttuva muistijälki voi puolestaan olla tiukka ja kestävä. Monen ihmisen päivä pelastuu (ainakin hetkellisesti) tämän kaltaisten kohtaamisen myötä. Moisen myötä he tekevät keskimäärin enemmän valintoja, jotka luovat merkitystä ja hyvinvointia, sekä heille itselleen että lähiympäristöön.
Hyvä mieli tuppaa monistamaan itseään.
Mahdollisuuksia tällaisiin tekoihin ja eleisiin löytyy jokaisen kulman takaa. Jos äkkiä kohdalle tuleva tilaisuus pelottaa, sitä kohti kannattaa suunnata valmistautuen. Esimerkiksi siten, että päättää käyttää seuraavan puoli tuntia siihen, että hymyilee ihmisille, katsoo heitä silmiin ja kehuu herkästi.
Osoittaa heitä kohtaan armollisuutta.
Tiedätkö, se saattaa hyvinkin olla hetki, joka lopulta ratkaisee jotain suurta ja oleellista hänen elämässään.
Et voi tietää, joten kohtaa lempeästi ja armollisesti – vaikka ihan vaan varuiksi.
Harri-Pekka Pietikäisen tuorein kirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.
