On eräs yksittäinen asia, joka tekee elämästä merkittävästi yksinkertaisempaa. Kyse voisi olla lähimmäisenrakkaudesta, anteeksi antamisesta tai meditoinnista, mutta tarkoitan nyt jotakin, joka on tavallaan näiden edellytys.
Tarkoitan hyväksymistä. Tilanteen hyväksymistä ja olosuhteille antautumista, olivatpa ne mitä tahansa.
Ulkoisille olosuhteille ei usein voi mitään. Sataa räntää, fillarin kumi puhkeaa, lapsi alkaa oksentaa tärkeän palaveripäivän aamuna, lompakko varastetaan, leipäveitsi uppoaa peukaloon – mitä näitä nyt on. Joskus harmin aiheet ovat oikeasti isoja, kuten vakava sairaus, onnettomuus, yhtäkkinen kuolema.
Tällaisissa ensihätään epäreiluilta vaikuttavissa tilanteissa on helposti miksi-kysymysten äärellä: Miksi juuri nyt? Miksi juuri minulle? Miksi vielä tämäkin? Miksei kaikki vain voi mennä hyvin?!
Yhteenkään näistä kysymyksistä ei ole vastausta, ja tämäntyyppiset miksi-kysymykset ovat täysin turhia. Miksi? Miksei? Koska se on elämää.
Elämä on täynnä pieniä ja suuria lottovoittoja sekä niiden väleihin osuvia pettymyksiä ja epäonnistumisia. Tasapaino löytyy niiden välistä. Ja joogisesti voi kysyä, mikä se sellainen tasapaino on, jota hetkautetaan ulkopuolelta.
Eräs joogin määritelmä on, etteivät häneen vaikuta polariteetit. Toisin sanoen, hän ei hätkähdä olosuhteiden muutoksia, sillä ne eivät ole hänen päätäntävallassaan. (Muiden ihmisten kommentit eivät nosta tai laske häntä, sillä hän tietää itse oman arvonsa, sitoutumisensa ja päämääränsä. Ja silti hänellä on koko tunteiden skaala käytössään.)
Ihmisellä on omasta elämästään itse asiassa aika vähän kontrollia. Paljon vähemmän kuin ego haluaa myöntää. Joogamestari Yogi Bhajanin mukaan vaiston ja olosuhteiden vaikutuksen jälkeen oman kontrollimme osuus on korkeintaan 15 prosenttia. Mutta ego uskoo luvun olevan 75.
Tilanteen hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista, päinvastoin. Se tarkoittaa sitä, ettei tarvitse taistella vääjäämätöntä eli vallitsevia olosuhteita vastaan. Vastaan taistelu on työlästä ja vie energiaa, horjuttaa tasapainoa. Tilanteen hyväksyminen mahdollistaa toimimisen ja selviämisen. “Tilanne on nyt tämä.”
Mitä tahansa voi hyväksyä. Voi hyväksyä sen, ettei saanut hakemaansa työpaikkaa. Voi hyväksyä läheisen ihmisen kuoleman. Se ei tarkoita, etteikö asiaa voisi surra, päinvastoin, voi hyväksyä surun. Voi hyväksyä ilon aiheet ja hyväksyä oman oikeutuksensa onneen. Voi hyväksyä olevansa aika tyytyväinen. Voi hyväksyä olevansa tyytymätön.
Eräs ystäväni muistutti, että senkin voi hyväksyä, ettei kykene hyväksymään jotakin… On vapauttavaa antaa itselleen armoa ja hyväksyntää. “On ihan ok, etten voi hyväksyä tätä tilannetta.” Hyväksyn, etten voi hyväksyä. Kuulostaa saivartelulta, mutta tuntuu aika hyvältä.
Itseään on turha surkutella tai tuntea oloaan uhriksi keskellä elämää, joka antaa vuorotellen aallonpohjia ja aallonharjoja. Se kaikki kuuluu asiaan. Ja kun tämän virran antaa kulkea lävitseen kaikella voimalla, voi tuntea olonsa vahvaksi ja eläväksi.
Joogisesti ajateltuna jokainen meistä saa määränsä verran ja juuri oikealla hetkellä. Elämä opettaa välillä lempeästi ja välillä kovalla kädellä. Harva pitää kovaotteisista opetuksista, mutta jostakin syystä niitäkin tarvitaan. Mikään ei tapahdu sattumalta.
Yogi Bhajanin sanoin, great challenges come to great people.
Suuret vaikeudet osuvat suurten ihmisten tielle, sillä heillä on kyky selvitä niistä.
Lisäys 17.2.2014: Aihetta on pohdittu lisää kirjoituksessa Tunnusta eläneeni.
