Ihminen ei ole kone, vaikka usein maanantaiaamuisin silmät aukaistuaan toivoisikin toisin. Kun on jälleen yksi viikko edessä armotonta informaatiotykitystä, tiukkoja aikatauluja, vaatimuslistoja ja erilaisia huolenaiheita, sitä herkästi toivoisi, että illalla puhelimeen asennetun järjestelmäpäivityksen saisi ladattua myös itseensä.
Vika ei kuitenkaan ole minussa, eikä sinussakaan. Meillä on edelleen metsästäjä-keräilijän aivot, vaikka metsän sijaan, vaellamme nykyään informaatioviidakossa. Asioiden ja tiedon määrä, jonka joudumme päivittäin ottamaan vastaan, on kasvanut räjähdysmäisesti. Vaikka emme tekisikään varsinaista tietotyötä, niin taskussamme piippaava älylaite pitää kyllä huolen siitä, että saamme tästä kuormituksesta varmasti osamme.
Vaikka emme tietoisesti kaipaisikaan yksinkertaisempaa elämää, mielemme ei ole tottunut jatkuvaan online-tilaan, vaan kaipaa säännöllisesti hiljaisuutta ja rauhaa. Itse huomaan, että jatkuva sähköpostien, viestiketjujen ja uutisvirtojen tarkkailu on myrkkyä kuormittuvaisuuteen taipuvalle mielelle. Lopulta jäljellä on vain tukkoinen ja vainoharhainen olo – eihän minulta vain ole mennyt joku viesti, uutinen tai kalenterimerkintä ohi?
Mielemme on jo niin tottunut tähän jatkuvaan ärsyketulvaan, että oleminen tekemättä mitään ja hetket, joilla ei ole mitään sen suurempaa funktiota tai päämäärää, tuntuvat hankalilta ja epämukavilta. Stressaantunut ja kuormittunut mieli ei myöskään pysty olemaan läsnä tässä hetkessä. Se tähyilee jatkuvasti menneeseen ja tulevaan, on huolestunut ja peloissaan, milloin mistäkin. Ja usein ihan ilman syytä.
Tauot tekemisestä, informaatiosta ja ajatuslimboista huuhtelevat aivojamme ja mieliämme ja ovat niiden terveydelle elinehto. Olemme kuitenkin kasvaneet niin kiinni puhelimiimme, että usein kaivamme ne esiin heti, kun tulee tyhjä hetki ja täytämme sen somella, viesteillä ja uutisilla. Seuraavaksi teenkin sinulle yksinkertaisen ehdotuksen, joka tosin nykyaikana tuntuu vähintäänkin vallankumoukselliselta.
Ensi kerralla, koitakin vastustaa tuota impulssia. Sen sijaan, totuttele olemaan hetki tekemättä mitään ja kiinnitä huomiota sekä ulkoiseen että sisäiseen maisemaasi. Miltä siellä näyttää? Voisitko jäädä tähän hetkeksi ja antaa itsesi vain olla? Keskity hengitykseen. Keskity askeliin. Älä tartu yhteenkään ajatukseen. Maailma vaatimuksineen ja huutomerkkeineen odottaa kyllä, mutta tämä hetki on sinun.
