Käsitteiden avulla tartumme meitä ympäröivään todellisuuteen. Niiden avulla tulkitsemme maailmaa. Jokaisen ihmisen tulkinta on keskeneräinen ja vajaa. Sen vuoksi tarvitsemme toisiamme ymmärtääksemme täydemmin sitä elämää, jota elämme. Tulkintoja tarkistettaessa voi käydä niin, että pienuus on suuruutta ja suuruus pienuutta?
Kaikkeus, jonka osana olemme, on ääretön. Äärettömällä ymmärrämme aikaa, tilaa tai ajattelua, jolla ei ole rajoja. Äärettömyyden luonteeseen kuuluu se, että kaikki on mahdollista. Miten määrittyy inhimillinen pienuus tai suuruus tässä äärettömässä, joka on pääasiassa meille tunnistamatonta?
Ovatko suuria asioita ne, jotka tuntuvat olevan niin etäällä, ettei niistä saa kiinni? Ja onko pientä se, joka on tavallista ja arkipäiväistä? Mutta jos suuria asioita ovat vain etäiset ja vaikeasti tavoitettavat asiat, eikö elämä muodostu liian haastavaksi, sillä haluaisimme kuitenkin saavuttaa elämässämme mieluummin jotakin suurta kuin pientä?
Ovatko minulle tapahtuvat asiat pieniä asioita sen vuoksi, että ne tapahtuvat minulle? Ja suuret sellaisia, jotka koskettavat tärkeitä ihmisiä, ihmisryhmiä tai kokonaisia yhteiskuntia? Tai voiko joku ihminen olla tärkeämpi kuin joku toinen? Jos voi, tärkeille ihmisille tapahtuvat asiat ovat sitten varmaankin keskimäärin suurempia kuin vähemmän tärkeiden ihmisten samat asiat?
Tapaamme sanoa, että pienet asiat ovat merkityksellisiä hyvän elämän elämisessä. Mutta jos joku asia on merkityksellinen, onko se enää silloin pieni? Eivätkö kaikki minulle merkitykselliset asiat ole suuria asioita? Jos eivät, kuka määrittää sen, mikä on suurta ja mikä pientä? Onko jossain joku objektiivinen taho, joka tietää, mikä on suurta ja mikä pientä? Ohjautuuko elämäni jostain minun ulkopuoleltani? Jos näin on, kuka minun elämääni elää?
Onko elämän tarkoitus siinä, että tavoittaa joka päivä enemmän sitä, kuka on ja mitä haluaa? Ja tunnistaa vähän täydemmin sitä todellisuutta, jossa elää? Onko niin, että toimivassa yhteiskunnassa pienuus tulisi tulkita suuruudeksi ja suuruus pienuudeksi, jotta jokaiselle löytyisi tilaa ja omanäköinen paikka?
Kaikkein oleellisinta elämässä on löytää nyt käsillä olevaan ainutkertaiseen hetkeen entistä rikkaampia merkityksiä?
