Sinä olet minussa. Sinä olet nähnyt ja kokenut kaiken. Sinä opit mikä on rakkautta, mistä löytyy turvaa ja keneen voi tukeutua. Sinä rakensit tavat selviytyä tästä elämästä parhaalla mahdollisella tavalla.
Minä aikuinen olen välillä hämmentynyt kun kohtaan sinut itsessäni. en aina ymmärrä miten sinä olet asiat, tapahtumat, muut ihmiset ottanut. Se mikä minulle aikuisena järjellä ajateltuna olisi jotenkin ymmärrettävää, sitä se ei sinulle ollut. En aina ymmärrä tätä ristiriitaa. Anna anteeksi se, että ajattelen aikuisen järjellä, enkä ota huomioon, että lapsi kokee asiat aivan toisin.
Herkistyn kun ajattelen sinua. Näen suuret silmäsi, jotka katsoivat maailmaa uteliaina ja ihmetellen. Silitän mielessäni hiuksiasi. Otan sinut ajatuksissani syliini. Halaan. Minä tahdon nähdä ja tuntea asiat, ihmiset, kokemukset sinun silmilläsi.
Minä tahdon nähdä ja kuulla sinut
Olet paljon kantaja. Näen herkkyytesi ja sielusi kauneuden. Näen viisautesi. Lapsella on enemmän viisautta kuin aikuisena käsitänkään. Olet paljon kokenut, paljon nähnyt ja tuntenut.
Tunnen pelkosi ja turvattomuutesi. Näen kyyneleesi. Näen sen miten olet tuntenut yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta vaikka ympärilläsi on aina ollut ihmisiä.
Näen ja tunnen miten sinua on satutettu. Näen ja tunnen miten sinua on rakastettu. Ei aina tavoilla, jotka olisivat vastanneet sinun tarpeisiisi. Olet ollut herkkyytesi kanssa yksin. Olet piilottanut kyyneleesi. Nieleskellyt kurkkuusi nousevaa palaa. Olet tärissyt hiljaa, sisäisesti. Näen miten olet pyrkinyt peittämään kyyneleesi.
Sinä et ole tehnyt mitään väärää
Olet viisas. Olet reagoinut juuri niin kuin on kuulunut. Olet reagoinut ympäristöön, tilanteisiin ja muihin ihmisiin, sanoihin ja hiljaisuuten juuri niin kuin on kuulunut. Sinä pieni lapsi et ole tehnyt mitään väärin.
Välillä tunnistan kuinka sinä, minussa elävä sisäinen lapseni, minä pienenä, tulet esiin. Ilmaiset tunteesi, vaillejäämisesi, turvattomuutesi. Huudat, vetäydyt, olet hiljaa, otat etäisyyttä, epäilet, luotat, turvaudut. Anteeksi kun en aina huomaa sinua ja anna sinulle sitä mitä tarvitset. Anna anteeksi, että jätän sinut huomiotta.
En osaa olla aina sinua varten. Antaa sinulle turvaa, rakkautta, aikuista jota vaille olet jäänyt. Joskus minä oletan, että on olemassa joku muu aikuinen joka hoitaa sinua. Oletan, että joku toinen aikuinen on vastuussa sinusta minussa. Nyt ymmärrän, että minä olen sinusta, sisäisestä lapsestani vastuussa. Minä voin antaa sinulle turvaa, lohdutusta, ympäristön, ihmisen, aikuisen, jota olisit tarvinnut.
On välillä vaikeaa olla turvallinen aikuinen
Välillä tunnen vaativuuden, vastuun painon. Nämä lamauttavat minut enkä osaa silloin olla sinulle, pienelle lapselle minussa, se mitä tarvitsisit, aikuinen. Turvallinen aikuinen. Silloin sinun ei tarvitsisi kokea turvattomuutta, yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta. Välillä myös mietin osaanko tunnistaa tarpeitasi.
Tarvitsetko halauksen?
Yhteyttä?
Aikaa?
Tarvitsetko joutenoloa, pysähtymistä?
Hiljaisuudessa ja levollisuudessa kuulen sinut selvimmin. Väsyneenä, rasittuneena, stressaantuneena ja kiireessä äänesi on vaativa. Silloin ohitan sinut. Anteeksi. Minulla on aikuisena kaikkea tärkeämpää.
Minä olen nyt vastuussa sinusta, hyvinvoinnistasi. Välillä keskityn hoitamaan vain muita. Silloin unohdan sinut. Silloin ärsyynnyn jos vaadit. Kiitos kun jaksat ilmestyä. Kiitos kun vaadit huomiotani.
Haluaisin muistaa sinut useammin kaikessa mitä teen tai kun vain olen. Sinä olet minulle rakas. Sinä olet minulle tärkeä. Sinä pieni ihana lapsi minussa.
Lupaan olla sinun puolellasi
Otan sinua nyt kädestä kiinni. Silitän poskeasi. Katson syvälle silmiisi. Lupaan rakastaa sinua. Lupaan olla sinulle turva. Olla lähellä kun pelottaa. Lupaan pitää puoliasi. Kuulla sinua ja nähdä sinut.
Sinä viisas, ihana pieni ihminen. Minä rakastan sinua kaikella rakkaudellani. Pidän kädestäsi hellästi. Silittelen sinua sylissäni. Minä olen sinun vanhempasi, aikuisesi. Sinun turvasi. Kannan sinua minussa hellyydellä. Minä näen sinut.
