Lähes jokainen meistä tuntee elämänsä aikana joskus riittämättömyyden tunnetta.
Omat epärealistiset tavoitteet voivat kuormittaa meitä, mutta lisäksi vertailemme itseämme usein tahattomasti muihin samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin. Vaikka omasta mielestämme kaikki sujuisi mallikkaasti, voimme kokea riittämättömyyden tunnetta siksi, että joku toinen suoriutuu asioista meitä paremmin.
Olen oppinut vuosien varrella, että tietyt elämänvaiheet ovat sellaisia, joiden yhteydessä riittämättömyydestä puhutaan erityisen paljon. Yksi näistä teemoista on vanhemmuus ja kiireiset ruuhkavuodet.
Lapsen kasvattaminen on ehkä maailman vaikein ja vastuullisin tehtävä. Ei siis ihme, että vanhemmat tuntevat olonsa riittämättömäksi, jos ja kun arki tuo eteen monenlaisia haasteita.
Vanhemmuus on kasvamista ja siihen prosessiin kuuluu olennaisesti se, että välillä meille tulee tunne, että emme ole riittävän hyviä vanhempia. Joskus tämän asian ymmärtäminen auttaa meitä pääsemään ahdistuksesta eroon.
Vaikka naapurin vanhempi leikkii lastensa kanssa ulkona vesisateessa ja ikkunasta leijailee aina tuoreen pullan tuoksu, tälläkin vanhemmalla on varmasti omat hetkensä, jolloin hän on väsynyt ja tuntee olonsa riittämättömäksi.
Opettele olemaan itsellesi armollisempi. Jokaisella vanhemmalla on hyviä ja huonoja hetkiä, emmekä voi kaikki suoriutua samoista asioista täydellisesti. Jos annamme itsellemme luvan olla sellaisia kuin olemme, samalla opetamme lapsille, että erehtyminen ja erilaiset tunteet ovat sallittuja.
Ymmärrämme hyvin sen, että jokainen lapsi on yksilö omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Miksi emme salli tätä samaa myös itsellemme?
