Niin usein asiakkaillani ilmaantuu jossakin kohtaa prosessia kehiin tämä vaihe: on alkanut tapahtua isoja muutoksia; sisäistä turvaa on luotu, häpeää kuorittu, vanhoja stooreja ja uskomuksia purettu – ja hitsi, elämä alkaa tuntua hyvältä.
Sitten, titti-dii, esiin hiipii pelko ja vanha vetää puoleensa jollakin ihmeen hämyisellä tavalla. Tuttu kurjuus siellä huhuaa. Mieleen vyöryy kysymys siitä, milloin homma romahtaa ja voinko muka OIKEASTI VOIDA HYVIN? Tämä on ihan mielettömän hieno eheytymisen kohta, läpimurron portti.
Joskus emme edes lähde reissuun itsemme kanssa: hakemaan apua, kokeilemaan uutta, kulkemaan kohti sydämen kutsuja – koska sittenhän tarvitsisi opetella voimaan hyvin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että hermosto uudelleenmuokkautuu: aivoissa syntyy uusia yhteyksiä tukemaan ihan uudenlaisia keloja ja oloja. Alamme syntyä uudelleen. Se on ihme, ja kyllä sen kyytiin kannattaa uskaltaa.
Keho on energiatehokas ja aivot käyttävät vanhoja tuttuja hermoratoja: mielelle ei ole niin väliä, ovatko hermoradat kurjisteluun vai myönteisyyteen orientoituneita. Muutosvastustus on sitä, että jokin meissä “ei jaksaisi” alkaa tehdä eforttia, jotta aivot ja sisäinen maailma muokkautuisivatkin kokemaan ihanuutta.
Elämän hyvä on kuitenkin kaikkia varten. Sisäinen vanhemmuus on sitä, että aikuisena tarttuu tuohon tilaisuuteen. Sisäistää, että itsensä kanssa ei tarvitse tyytyä nitistävään suhteeseen, eikä elämässä tarvitse pienentää itseään. Ne ovat opittuja ja perittyjä malleja. Itsearvostuksen puute on siis peritty mekaniikka, joka peittää sisäsyntyisen itsearvostuksemme.
Kun lähtee tietoisesti avautumaan, tutkimaan itseään ja ottamaan apua vastaan, ottaa jo ensimmäisen askelen kohti hyvää. On ihan luonnollista, että avautumisen ja eheytymisen prosesseissa lumpsahtaa välillä takaisin vanhaan kurjisteluun, tuttuihin haavoihin ja hankaliin kuvioihin. Mutta yhtä luonnollista on myös eheytyminen, kotiinpaluu siihen autenttiseen sydäntyyppiin, joka syntyjämme olemme. Siihen tarvitsee opetella ja totutella. Kyse ole mistään yläpilviteoriasta, vaan siitä, että alkaa arjen tasolla TEHDÄ asioita, ihan minijuttuja aluksi, toisin. Ei tarvitse olla hölkäsen pöläystäkään siitä, mitä aivoissa tapahtuu tai ei tapahdu (tosin tieto voi auttaa silloin, kun vanha tuttu kurjuus vetää puoleensa).
JA KYLLÄ: SAAMME OIKEASTI VOIDA HYVIN.
Oletko jo tutustunut uuteen kirjaani Sydänvoimaa muutokseen? Se auttaa lempeästi sisäisen vanhemmuuden ja lempeiden muutosten ja oman näköisen elämän äärelle:
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
