Saara Ruuska on kehollisuudesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostunut helsinkiläinen kuoronjohtaja-muusikko, pedagogi, ystävä, vaimo ja äiti. Hän on luopunut ylisuorittavasta elämäntyylistä ja valinnut tietoisesti lempeämmän, inspiroivamman ja värikkäämmän tien. Ruuska pitää Pink Warrior -blogia.
Runsaus on minulle alunperin vieras mielenlaatu, jonka harjoitteleminen tuntuu tärkeältä. Kyse ei ole niinkään nautiskelusta (vaikka nautiskelun jalo taito liittyykin asiaan). Minulle runsaudessa on kyse omien tarpeiden ja halujen kuuntelemisesta ja tunnistamisesta, ja sanomista ’kyllä’ oman sisimmän kutsuille. Silloin sanon ’kyllä’ myös täyteen mittaani kasvamiselle.
Meillä jokaisella on omat haavamme. Menneet kokemukset ja niiden kautta syntyneet uskomukset saattavat vaikeuttaa omien tarpeiden ja mielihalujen tunnistamista ja toteuttamista. Voimme tiedostamattomalla tavalla tukahduttaa jopa omia perustarpeitamme.
Omalla kohdallani yksi tärkeä oivallus oli, että palvellessani nälkäistä perhettäni, en itse asiassa uskalla myöntää omaa nälkääni. Pelkään myöntää tarvitsevani mitään, sillä tarpeen myöntämiseen liittyy se isolta tuntuva riski, että tarvettani ei täytetä.
On todella voimauttavaa katsoa tällaista juurtunutta pelkoa silmiin ja havaita, että nyt aikuisena voin antaa itselleni sen mitä tarvitsen. Voin syödä silloin kun nälättää.
Myös hienovaraisemmat tarpeemme voivat piiloutua erilaisten (hämäävien) tunteiden ja uskomusten alle. Voi olla mahdotonta pyytää itselleen jotain (esim. apua), jos tarvetta ei uskalla myöntää edes itselleen.
Tällaisia haitallisia uskomuksia voi purkaa montaa eri reittiä. Yksi tapa on tunnistaa kiinnostuksen kohteita ja mielihaluja, ja uskaltaa tutkia niitä koko laajuudessaan. Sen sijaan, että miettisin halujani tai tarpeitani sen mukaan, minkä luulen olevan mahdollista, avaudunkin edes hetkeksi kuuntelemaan sisintäni.
Haluan harjoitella kuulemaan omat sisäiset viestini kokonaisempina. Kuuntelemisessa minua auttaa hiljentyminen ja eräänlainen antautuminen. Minulle tässä on runsauden ydin: en päätä etukäteen mitä sisältä nousee, en rajoita halujani tai tarpeitani mielen tasolla, vaan antaudun niille siksi hetkeksi täysin. Kun olen kuullut sisintäni niin hyvin kuin (juuri nyt) osaan, voin sen jälkeen katsoa asiaa ja päättää mitä sen suhteen teen. Omien tarpeiden täysi kuunteleminen ei siis tarkoita hedonismia tai itsekkyyttä, vaan sisäisen maailmansa arvostamista ja sitten harkintaa toiminnassa.
Uskon, että kun olemme rehellisiä itsellemme ja uskallamme antaa itsellemme sen, mitä tarvitsemme, osaamme paremmin myös olla läsnä muille. Emme sekoita muiden haluja omiimme ja voimme antaa täydestä sydämestä, koska tiedämme myös itse saavamme sitä mitä tarvitsemme.
Joskus tosiaan voi saada kaiken. Ensimmäiseksi täytyy uskaltaa haluta sitä.
Mitä sinä olet oppinut omista tarpeistasi?
Teksti on julkaistu aiemmin Pink Warrior -blogissa.
