Toisinaan arki kiireineen, tehtävälistoineen, suruineen ja murheineen ajaa meidät kauaksi itsestämme. Jäämme jumiin olotilaan, jossa pitää vain jaksaa ja pärjätä päivästä toiseen. Oma mieli ja ympäröivä maailma alkavat muistuttaa yhä enemmän toisiaan ja niiden molempien väri on harmaa.
Joskus tuo tila kehittyy masennukseksi tai uupumukseksi, johon on hyvä hakea ammattilaisen apua. Mutta usein kyse on ihan vain elämästä. Emme aina tiedä, mitä haluamme ja mitä tarvitsemme. Voi olla vaikea tunnistaa, mihin kaikkeen sanoisi ei ja mihin kyllä. On aikoja, jolloin ei jaksa innostua tai hetkiä, jolloin toivoisi, että arjessa asiat olisivat toisin. Olisi jotakin enemmän, vaikkei ihan tiedä mitä.
On ok olla hukassa. Se kuuluu ihmisyyteen. Jos kuitenkin mietit, miten voisit vahvistaa sisäistä kompassiasi, voi vastaus löytyä hyvinkin läheltä. Vaikka pysähtymisen ja itsensä kuuntelun taitoa ei opeteta koulussa, sitä on mahdollista harjoitella muutenkin kuin terapiassa. Tähän on monta tapaa, kuten jooga, meditaatio, voimaanuttava kirjoittaminen tai muu luova tekeminen. Toisilla toimii parhaiten metsä tai sauna.
Yhteistä itsensä kuuntelulle on ainakin nämä kolme asiaa:
1. Kuuleminen vaatii hiljaisuutta ja kehollista läsnäoloa. Mieli on arvokas väline, mutta rationaalisen analysoinnin sijasta sitä tulee joskus käyttää vain huomion kohdistamiseen. Kun annat huomiota kehosi tuntemuksille ja tunteille, pääset sisäisen maailmasi lähteille.
2. Tunteet kertovat tarpeistesi. Siksi ne on hyvä kohdata. Monesti sysäämme ikävät tunteet sivuun ja toivomme, että ne katoavat omalla painollaan. Ne saattavat kyllä hetkeksi hiljentyä, kun keskitymme muihin asioihin, mutta ennen pitkää kohtaamaton tunne ilmoittaa jälleen itsestään. Tunteella on vain yksi tärkeä toive ylitse muiden: se haluaa tulle tunnetuksi.
Kun annat tunteelle luvan tulla esiin ja uskallat olla läsnä tunteellesi, siihen sidottu energia vapautuu. Ja samalla sinäkin.
3. Vaikka et löytäisi heti vastauksia, saat palkkioksi paremman olon. Tietoinen itsensä äärelle pysähtyminen voi auttaa sinua löytämään arkeesi lisää rauhaa, myötätuntoa ja ymmärrystä itseäsi kohtaan. Eksistentiaaliset kysymykset eivät katoa, mutta kehollisen läsnäolon kautta juurrut tukevammin tähän hetkeen.
Kun kokemus ”tästä hetkestä” lisääntyy, eivät menneet murheet tai tulevat huolet valtaa enää niin paljon tilaa mielessäsi. Mikä voisi olla palkitsevampaa?
