Muutama vuosi sitten olin vaivihkaa ajautunut uupumukseen. Vastoinkäymisiä oli tullut pidemmällä aikavälillä ja monesta suunnasta. Muutos tapahtui kuitenkin sen verran hitaasti, etten ajoissa havahtunut korjaamaan kurssiani.
Empatiakin oli niin kateissa, etten huomannut sitä edes kaivata. Lopulta yksittäinen konflikti söi voimiani niin rajusti, etten enää jaksanut suoriutua töistäni enkä juuri mistään muustakaan. Päätös mennä puhumaan työterveyshoitajalle otti silti lujille – olihan omin voimin pärjääminen ollut oppimani ihanne.
Menin silti, ja onnekseni kohdalleni osui ammattilainen joka näki, kuunteli ja hyväksyi tilanteeni sellaisena kuin se oli. Siinä hetkessä samanaikaisesti sekä murenin, että alkoi toipumiseni. Ihminen, jota en ollut aiemmin tavannut, suhtautui minuun suurella ammattitaidolla: myötätuntoisen empaattisesti, ymmärtävästi ja kiireettömästi. Ei aikaakaan kun hänellä oli jo suunnitelma, miten minun kannattaa edetä.
Toipumiseni alkoikin yllättävän sujuvasti. Lyhyen sairasloman turvin vaihdoin maisemaa ja keskityin muutamien päivien ajan pääasiassa polttopuiden pilkkomiseen, mikä osoittautui sekä erittäin terapeuttiseksi että tulokselliseksi. Sainpa samalla vielä jotain hyödyllistä ja konkreettista aikaan.
Avain muutokseen kohdallani oli kokemani empatia, eli myötäeläminen. Empatiaa on monenlaista ja yksilön henkinen tila vaikuttaa siihen, mikä empatian laji hänelle parhaiten juuri kyseisessä tilanteessa sopii.
Kognitiivinen empatia on kykyä asettua toisen asemaan tiedollisella tasolla, vaikka tunteiden osalta samaistumista ei tapahtuisikaan
Kognitiivinen empatia on usein järkiperäistä ja loogisesti etenevää, ei niinkään tunneilmaisullista. Se voi avata kontaktia silloinkin, kun tunnepuolelle siirtyminen on liian aikaista tai jopa pelottavaa. Ilman muita empatian lajeja kohtaaminen voi kuitenkin jäädä pinnalliseksi.
Tunneäly-kirjan kirjoittaja, psykologian tohtori Daniel Golemanin mukaan kiusaajakin voi hyötyä kognitiivisen empatian käytöstä, koska sitä käyttäen hän voi keksiä millä tavoin tehokkaimmin satuttaa uhriaan kokematta tähän tunneyhteyttä. Parhaimmillaan kognitiivinen empatia voi olla matalan kynnyksen reitti kohtaamiseen.
Emotionaalinen empatia on lähempänä sitä, mikä yleisesti mielletään empatiaksi: kykyä tuntea toisen kokeman kaltaisia tunteita itse
Emotionaalinen empatia on tärkeää, jotta opimme arvostamaan toisten kokemuksia ja kokemaan tunneyhteyttä muiden kanssa. Nämä taidot kehittyvät jo lapsena: vastaamme näkemiimme ilmeisiin samankaltaisilla ilmeillä, hymy, nauru tai itku tarttuvat helposti henkilöstä toiseen.
Emotionaalisen empatian kokeminen voi muuttua myös taakaksi, mikäli emme opi rajaamaan ja erittelemään vastaanottamiemme tunteiden vyöryä. Toisen kokemat negatiiviseksi mieltämämme tunteet voivat ylittää vastaanottokykymme tai jäädä tarpeettoman suurina ja pitkäksi aikaa päällemme.
Tällaisen tunnekaappauksen estämiseen auttaa hyvä itsetuntemus, itsensä arvostaminen, määrätietoisuus ja omien rajojen selkeä määrittely. Emotionaalinen empatia saattaa tuntua vieraalta, mikäli kasvuympäristössämme tunteiden ilmaiseminen on ollut vähäistä tai jopa paheksuttavaa.
Myötätuntoinen empatia on empatiamuodoista käytännöllisin: kyky tunnistaa toisen kokema tunne yhdistettynä toimintaan ja auttamiseen
Empatiaa kaipaava henkilö ei useinkaan hyödy järjellä selittävästä ymmärtämisestä, vielä vähemmän hänen oman tunteensa paisuttelusta toisen toimesta. Usein paras apu tulee tilanteen kokonaisvaltaisesta hahmottamisesta järjellä ja tunteella ja rinnalla eläen, sekä toisen opastamisesta eteenpäin ongelmatilanteen ratkaisemisessa.
Tässä kohtaa on hyvä osata eritellä, milloin toista auttaa eniten konkreettinen puolesta tekeminen, milloin yhdessä tekeminen ja milloin taas ohjaaminen omaan toimintaan: omasta tilanteestaan otteen saamisen kautta voimaantuminen.
Somaattinen empatia on sitä, kun toisen kokema fyysinen tunne tuntuu samanlaisena tunteena omassa kehossamme
Voimme kokea veden herahtavan kielelle kun näemme toisen herkuttelevan, voimme ähkäistä kivusta kun näemme toisen potkaisevan varpaansa kiveen, voimme tuntea pulssimme kiihtyvän seuratessamme toisen esiintymistä yleisön edessä tai vaikkapa nuorallakävelyä.
Voimakkaasti somaattista empatiaa kokeva voi päätyä sulkemaan kokemuspiiristään ympärillä olevia tapahtumia pois välttääkseen omaa kivun tai ahdistumisen kokemustaan: ”se mitä en havaitse, lakkaa olemasta”. Somaattisen empatian kokija voi myös suuresti iloita ja nauttia toisten hyvistä kokemuksista ja onnistumisista.
Henkinen empatia mielletään usein yhteydeksi korkeampaan tietoisuuteen.
Vahvaa henkistä empatiaa kokeva saattaa tuntea laajasti yhteyttä kaikkien ihmisten ja jopa kaiken elollisen kanssa. Siksi hän tahtoo kohdella kaikkia itsensä kanssa samanarvoisina, sekä ymmärtää itsensä osana suurempaa kokonaisuutta. Hän voi nähdä yhteisen hyvän puolesta toimimisen koituvan myös omaksi edukseen.
Kaikilla näillä empatian lajeilla on paikkansa inhimillisessä kanssakäymisessä. Monimuotoinen empatian tunnistaminen ja käyttötaito on valtava rikkaus.
”Omasta minuudesta torjuttu heikkous ja negatiivisuus heijastuu johonkin toiseen, ulkopuoliseen. Tämä ilmenee armottomuutena ja myötätunnon katoamisena. Ilmiölle tyypillinen toisessa näyttäytyvää heikkoutta kohtaan tunnettu viha vaikuttaa nyt sosiaalisen median aikakaudella ympäröivän meitä kaikkialla.” Kansallisteatterin pääohjaaja Esa Leskinen
Mikäli empatiaa pystyy kokemaan myös toisin ajattelevia kohtaan, se voi sekä avartaa omaa ajattelua, että avata mahdollisuuksia ymmärretyksi tulemiselle puolin ja toisin.
Minkälainen empatia on sinulle ominaisinta? Minkälainen empatia on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen? Entä millaista empatiaa kaipaat eniten juuri nyt?
Lähdemateriaalia: www.skillsyouneed.com artikkelikuva: Michael von Aichberger
