Olen seurannut mielenkiinnolla keskusteluita erityisherkkyydestä siitä saakka, kun asiasta alettiin voimalla puhua. Ja tietysti olen tunnistanut itseni. Olen epäilemättä erityisherkkä – “big time” – niin hyvässä kuin haastavassakin.
En ole tehnyt herkkyydestäni sen suurempaa numeroa ja siksi uskonkin, että edelleen tänä päivänä onnistun tahtomattani loukkaamaan ihmisiä käytöksellä, jota vähemmän herkän on vaikea ymmärtää.
Toisinaan ympäristöherkkyys sekoitetaan neuroottisuuteen – niin käy myös omassa päässäni. Joskus mietin, onko ihan normaalia ärsyyntyä niin helposti vaikkapa ympärillä olevasta äänimaailmasta. Sillä usein voimakkaat ääniärsykkeet saavat minut lähelle räjähtämispistettä.
Pitääkö astioita kolistella niin raivolla tai raitiovaunussa kälättää niin järisyttävän kovalla volyymilla? Enkä tosiaankaan pysty nukkumaan saati keskittymään yhteenkään asiaan, jos lehtipuhallin pauhaa jossain viereisen tai sitä seuraavan korttelin pihassa. Monesti kotikonttorissani, eli omassa keittiössäni, jääkaapin hurinakin saa minut kaivamaan laatikosta korvatulpat.
Läheiset ihmiset ja perhe ovat minulle tärkeitä. Rakastan illanistujaisia, naurua ja puheensorinaa ystävien kanssa. Aikoinaan tunsin huonoa omaatuntoa siitä, etten voinut osallistua kaikkiin kissanristiäisiin tai sopia tapaamisia peräkkäisiksi illoiksi. Nyt olen myöntänyt vihdoin itselleni, että tarvitsen tapaamisten välille enemmän toipumisaikaa kuin sosiaaliset ekstrovertit. Minun täytyy saada olla itsekseni silläkin uhalla, että joku erehtyy luulemaan minua erakoksi. Mutta ei, en ole erakko, olen ainoastaan erityisen herkkä tyyppi, joka tarvitsee oman tilan.
Herkkänä persoonana olen kova vatvomaan asioita. Se vaikuttaa yöuniin, ja unettomuuteni onkin jo toinen lukunsa. Herkkää kuormittavat myös ristiriitatilanteet. Pienimmätkin sanomiset puhumattakaan oikeista riidoista jäävät helposti mielen päälle ja saattavat kasvaa turhankin suuriin mittakaavoihin.
Loukkaan myös tahtomattani ihmisiä ympärilläni. En nimittäin pidä puhelimessa lörpöttelystä, vaan usein puhelimeni on äänettömällä ja vastaukseni viesteihin saattavat kestää päiviä. Toinen loukkaantuu, ja minä pahoitan toisen loukkaamisesta mieleni. Yliherkän loukkaantumisnoidankehä on valmis.
Mutta on herkkyydestä valtavasti hyötyäkin. Koen maailman ja ympäristön vahvasti, aistin ihmisissä ja tapaamisissa erilaisia energioita, mikä helpottaa lukemaan tilanteita ja kohtaamisia. Luotan ihmisiin ja uskon ihmisistä herkästi hyvää, mutta toisinaan vaistoan vahvasti, milloin luottamus ei kannata. Monesti tunteelle on vaikea löytää järkeenkäypää selitystä. Sen vain tietää. Toisin sanoen intuitioni erilaisissa tilanteissa ja päätöksissä on vahva.
Koen että herkkyyteni on saanut minut myös avaamaan helpommin uusia ovia. Jos en ole viihtynyt työssäni, olen alkanut voida pahoin, eikä ole oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa uuteen vaiheeseen elämässä.
Vaikka toisinaan vatvonkin asioita, suurissa päätöksissä olen rohkea ja aistin herkästi milloin on aika kääntää sivua. Avata uusi ovi ja luottaa siihen, että intuitio on ollut oikeassa; oven takaa löytyy jotain, mitä en olisi todennäköisesti löytänyt ilman erityistä herkkyyttäni.
Kirjoittajan uutuuskirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin löytyy oivaltavia tarinoita, ajatuksia Rakkaudesta, Ilosta, Surusta ja Voimasta – sekä uusista aluista.
