Työstä puhutaan usein itsensä toteuttamisena, urana tai tapana rakentaa omannäköistä elämää. Monelle se on myös paikka, jossa voi käyttää osaamistaan, kehittyä ja olla osa jotain suurempaa.
Minulle työ on kaikkea tätä – mutta se on myös jatkuvaa tasapainoilua työn ja terveyden välillä. Tämän takia olen päätynyt myös yrittäjäksi.
Elän pitkäaikaissairauksien kanssa. Ne ovat osa arkeani, vaikka eivät aina näy ulospäin. Sairaudet vaikuttavat monella tavalla jokapäiväiseen elämään, mutta ehkä eniten siihen, kuinka paljon voimia minulla on käytettävissä päivän aikana.
Kun työpäivän pituus määräytyy jaksamisen mukaan
Moni tekee pitkiä työpäiviä, ja työelämässä puhutaan usein tehokkuudesta, jaksamisesta ja siitä, kuinka paljon pystyy saamaan aikaan. Minun todellisuuteni on hieman toisenlainen.
Usein jaksan työskennellä vain joitakin tunteja päivässä. Sen jälkeen keho alkaa muistuttaa rajoistaan. Väsymys ei ole tavallista työpäivän jälkeistä uupumusta, vaan jotain syvempää – tunnetta siitä, että energiavarastot ovat yksinkertaisesti loppu. Liiallinen rasitus voi pahentaa oireita, ja joskus seuraukset tuntuvat vielä seuraavina päivinä.
Silti työ on minulle tärkeää. Se tuo elämään merkitystä ja rytmiä. Työ antaa mahdollisuuden käyttää omaa osaamista ja olla osa yhteiskuntaa. Se antaa tunteen siitä, että pystyn yhä rakentamaan jotakin – vaikka pienemmässä mittakaavassa kuin ehkä joskus toivoisin.
Vaikeita valintoja arjessa
Samaan aikaan minun täytyy jatkuvasti kuunnella kehoani. Joskus jopa enemmän kuin työn vaatimuksia.
Arjessa tulee vastaan tilanteita, joissa täytyy tehdä vaikeita valintoja: jatkanko työtehtävää vielä hetken vai lopetanko tähän, jotta voimat riittävät myös huomiseen? Hoidanko keskeneräiset asiat vai annanko itselleni luvan levätä?
Usein vastaus on selkeä: terveys menee edelle.
Silti päätös ei ole koskaan täysin helppo. Työhön liittyy vastuuta, odotuksia ja usein myös omaa halua tehdä asiat hyvin. Kun joutuu jatkuvasti rajaamaan omaa tekemistään, mielessä voi olla huoli siitä, riittääkö oma panos.
Tämän takia valintani on yrittäjyys
Yksi syy siihen, miksi olen päätynyt yrittäjäksi, liittyy suoraan terveyteeni. Kroonisten sairauksien kanssa eläessä työpäivien ennakoitavuus ei aina ole itsestäänselvyys. Välillä voimia riittää enemmän, välillä vähemmän. Palkkatyössä työajat ja odotukset ovat usein melko tarkkaan määriteltyjä, eikä omaa jaksamista ole aina helppo sovittaa niiden raameihin.
Yrittäjyys ei poista sairauksien tuomia haasteita, eikä se tee arjesta automaattisesti helpompaa. Mutta se antaa jotakin, mikä on minulle erittäin arvokasta: joustavuutta.
Voin rytmittää työpäiväni oman jaksamiseni mukaan. Joskus se tarkoittaa lyhyempiä työpäiviä, joskus taukoja kesken päivän. Jos keho vaatii lepoa tai edessä on kuntoutus tai lääkärikäynti, voin järjestää työni sen ympärille.
Tämä vapaus kuunnella omaa kehoa on yksi tärkeimmistä syistä, miksi yrittäjyys tuntuu minulle oikealta ratkaisulta tässä elämäntilanteessa.
Se ei ole helppo tie, eikä epävarmuus – erityisesti taloudellinen – katoa mihinkään. Silti yrittäjyys antaa mahdollisuuden tehdä työtä omilla ehdoilla ja omien rajojen puitteissa.
Kuntoutus on osa työkykyä
Arkeeni kuuluu työn ohella myös kuntoutusta, hoitoja ja lääkärikäyntejä. Niinä päivinä en tee töitä. Se ei ole valinta, vaan välttämättömyys. Kuntoutus ja lepo ovat osa sitä kokonaisuutta, joka mahdollistaa sen, että pystyn ylipäätään tekemään työtä edes jonkin verran.
Joskus ulkopuolelta voi näyttää siltä, että työpäiviä on vähän. Todellisuudessa niiden taustalla on paljon työtä oman jaksamisen, hoidon ja kuntoutumisen eteen.
Taloudellinen epävarmuus
Yksi vaikeimmista puolista tässä tilanteessa on taloudellinen epävarmuus.
Kun työpäiviä on vähemmän eikä jaksa tehdä töitä niin paljon kuin ehkä haluaisi tai tarvitsisi, epävarmuus tulevaisuudesta on helposti läsnä. Monessa työssä ansiot ovat tavalla tai toisella sidoksissa siihen, kuinka paljon pystyy tekemään. Kun työkyky on rajallinen, tämä yhtälö ei aina toimi.
Se voi tuntua turhauttavalta – erityisesti silloin, kun tietää, että osaamista ja motivaatiota olisi enemmän kuin mitä keho tällä hetkellä sallii käyttää.
Jokaisella työpanoksella on merkitystä
Silti en halua luopua työn tekemisestä.
Työ on minulle tapa pitää kiinni omasta osaamisesta, identiteetistä ja osallisuudesta. Se muistuttaa siitä, että vaikka toimintakyky on rajallinen, sillä mitä teen on silti merkitystä.
Ehkä tärkein asia, jonka olen tämän kaiken kautta oppinut, on se, että työn arvoa ei pitäisi mitata pelkästään tunneissa tai suoritteissa. Jokainen työpanos, jokainen tehty asia ja jokainen päivä, jolloin jaksaa tehdä edes vähän, on arvokas.
Ja joskus se “vähän” on enemmän kuin miltä se ulospäin näyttää.
Opettele olemaan rohkeasti ja lempeästi itsesi puolella – tilaa itsellesi Annukan Lempeästi itseni puolella -kortit täältä.
