Turvaton ihmissuhde repii ja kuluttaa

Turvaton ihmissuhde on sellainen, jossa luottamus ja rauha eivät rakennu, vaan osapuolten haavat hankaavat kroonisesti toisiaan vasten. Näin käy, kun oma, alunperin turvaton kiintymystyyli on vielä hoitamaton.

Kun ihmissuhteessa aktivoituu turvattomuuden kehä, toinen tyypillisesti vähän jahtaa ja toinen vipeltää etäämmälle. Se on tuttu emotionaalinen maasto, jossa yritetään päästä yhteyteen, mutta toimitaan läheisriippuvaisesti pelon ohjaamana ja joudutaan kauemmas. Turvaton kiintymystyyli aktivoituu ja alkaa ohjata suhdetta.

Jahtaajan – eli ristiriitaisesti kiintyneen – kiihkeys triggeröi pelkoa ja ahdistusta siinä, joka vetäytyy. Se tuntuu vaativalta ja herättää vetäytyjässä – eli välttelevästi kiintyneessä – kelpaamattomuutta. Hän hakeutuu turvaan omaan kontrolloituun tilaansa eli ottaa emotionaalista välimatkaa. Jahtaaja kokee riittämättömyyttä, kun ei saa kumppaniinsa yhteyttä, vaan tämä tuntuu karttavan sitä.

Jahtaaja ylittää usein omat rajansa yrittäessään luoda yhteyttä. Hän karsii menoistaan ja tarpeistaan ja on alistumisensa vuoksi yhä vaativampi, vihaisempi ja kärsimättömämpi välttelevästi kiintynyttä kohtaan. Suhteen loittoneva osapuoli aistii tämän ja yrittää pitää rajoistaan kiinni torjuvasti. Jahtaaja saattaa kokea vetäytyjän suojakuoren loukkaavana ja tunnekylmänä.

Usein yhteistanssissa on projisoituneena suhde toiseen tai kumpaankin varhaiseen hoivaajaan. Se synnyttää haavakaavakehän, jossa kumpikin osapuoli toteuttaa pari- tai ystävyyssuhteessa lapsuudesta tuttua emotionaalista dynamiikkaa. Kaavaa voi muuttaa, mutta turvattomaan ja tunneyhteydettömään suhteeseen voi myös jämähtää.

Pahimmillaan turvattomat ihmissuhteet ovat narsistisia tai muuten traumakemiaan pohjautuvia vuoristoratavirityksiä, jotka kuluttavat omaa elämänvoimaa niin ettei energiaa riitä muuhun kuin selviytymiseen ja suhteessa räpiköimiseen. Turvattomuus kuluttaa, kun taas turvalliset ihmissuhteet vapauttavat resurssejamme ja auttavat kehittämään lahjojamme ja nauttimaan elämästä.

Kiintymyksensä voi turvallistaa ja repivyydestä voi oppia pois

Kun mielii suhteisiinsa turvallisempaa dynamiikkaa, ei voi hoitaa kuin omaa tonttiaan. Vasta silloin saa todellista informaatiota siitä, mihin suhteen on mahdollista kasvaa. Vastaanotollani ohjaan ja tuen suhteen osapuolia (tai yksilöasiakastani) vahvistamaan ensin sisäistä turvaansa ja kohtaamaan haavojaan. Kun niitä hoidetaan ja turva alkaa löytyä myös terapeuttisen suhteen avulla, voi nähdä selkeämmin,mitä itse tuo suhdedynamiikkoihinsa ja valitsevatko ystävät tai kumppani tehdä omaa sisäistä duuniaan.

Kun opettelee itse pysymään paikallaan, rajaamaan ja ilmaantumaan kehiin avoimen haavoittuvaisena oman, vahvistuvan tunnesäätelynsä kautta, näkee, alkaako toinen murjottaa, rankaista tai pelata pelejä vai tahtooko hän kasvaa. Turvalliseen kiintymykseen tarvitaan kaksi osapuolta, jotka ovat valmiita tutkimaan ja purkamaan omaa haavahistoriaansa ja turvattomia eli pelosta ohjautuvia toimintamallejaan. Ei riitä, että sanoo haluavansa turvaa tai vakuutella toista sanoin siitä, ettei ole hätää ellei ihan oikeasti itse tee aktiivista kasvutyötä.

Eheytymiseen ei siis riitä kiintymystyylinsä tiedostaminen ja mielen kautta tilanteen ymmärtäminen. Sisäisen turvan vahvistaminen eli oman hermostonsa ja haavojensa kanssa työskenteleminen (myös jeesaajan kanssa) alkaa mahdollistaa oman kiintymystyylinsä turvallistamista.

Joskus pari- tai ystävyyssuhteissa käy niin, että toinen kehittää sisäistä turvaansa ja tiedostaa paremmin omia ja toisen pulmakohtia, mutta toinen ei. Silloin suhde ei pääse kasvamaan ja kukoistamaan. Se, joka junnaa kasvua, himmaa myös toisen osapuolen turvan syvenemistä.

On tyypillistä, että kun oma sisäinen turva vahvistuu ja kehittyy, kaikki ihmissuhteet eivät kasva samaa tahtia. Turvan vahvistuessa ei tee hyvää jäädä kovin lähelle ihmisiä, jotka tuovat dynamiikkaan turvattomuutta tai vastuuttavat toista osapuolta omasta suhteessa viihtymisestään. Kun oma kiintymys turvallistuu, alkaa hahmottaa ettei rakkauden tarvitse olla vaikeaa, repivää eikä kuluttavaa. Ei ole velvollisuutta pysyä hankalissa tilanteissa ja ajatella, että: ”No tämä nyt on vaikeaa, kun mulla on näitä haavoja”. Eheytyminen on sitä, että oppii valitsemaan ja sallimaan itselleen hyvää.

Mitä ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyneet voivat opetella?

Ihan ensiksi tarvitsee hahmottaa, ettei oma turva nyt aikuisena enää ole kumppanista, ystävistä tai muista ihmisistä kiinni kuten lapsena. Aikuisena saa opetella sisäistä turvaa, ja sen myötä alkaa hahmottaa, keiden kanssa turvallisen ihmissuhteen rakentaminen on mahdollista. Kenenkään tehtävä ei ole tuoda turvaa toiselle – muuten suhteessa on aikuinen-lapsi- tai lapsi-lapsi- tai auttaja-autettava -dynamiikka. Ja vaikka tunnistaisikin, että omassa pari- tai muussa ihmissuhteessa on turvaton dynamiikka, suhde on mahdollista turvallistaa avun kanssa ja kun kumpikin osapuoli sitoutuu omaan kasvutyöhönsä.

Ristiriitaisesti kiintynyt voi oppia orientoitumaan omista rajoista ja tarpeista käsin − juuri niistä asioista, joista kokee katkeruutta vetäytyjälle. Välttelevästi kiintynyt voi oppia sanoittamaan tarpeitaan ja tunteitaan ja tulemaan kohti ilman pelkoa nielaistuksi tulemisesta. Silloin hän oppii purkamaan toisiin heijastamaansa uskomusta siitä, että aina pitäisi olla vahva eikä saisi tarvita.

Ristiriitaisesti kiintyneelle on hoivaavaa pysähtyä oman ahdistuksen ja pelkojen ääreen ja rajata omista tarpeistaan käsin. Ei loukkaantuneisuuden ja uhrimarttyyriuden kautta vaan niin, että kultivoi omaa elämäänsä, muita ihmissuhteitaan ja sisäistä turvaansa. Alkaa sanoa ei, esittää toiveita ilman odotuksia ja ottaa vastuuta tunnesäätelystään. Passivoituu yhteyden luomisen suhteen ja katsoo, mitä suhteessa alkaa tapahtua.

Ristiriitaisesti kiintyneen itsearvostus alkaa vahvistua, kun energiaa alkaakin suuntautua ihan omiin puuhiin. Olennainen kysymys jahtaajalle on, mikä läheisyydessä pelottaa? Miksi on vaikeaa sallia itselleen kokemusta läheisyydestä ilman, että sen eteen pitää ponnistella ihan hurjana? On tärkeää huomata, että jos jahtaa, uskoo alitajuisesti, ettei voi ihan saada mitä tarvitsee. Vain pysähtymällä ja itseä hoivaamalla oppii vastaanottamaan. Kuulostelun aihe vetäytyjälle on, kuinka omia tarpeitaan voisi oppia kunnioittamaan ja ilmaisemaan? Kuinka läheisyyttä ja etäisyyttä voisi säädellä ilman kontrollia, turvallisten rajojen kautta? Kuinka voisi käsitellä oman autonomian menettämisen ja hylätyksi tulemisen pelkoja? Antaako toisten tehdä kaiken emotionaalisen duunin vai uskaltaako ottaa läheisyyden riskiä avautumalla sisäisyydestään?

Toivoa turvattomasti kiintyneelle

Et ole tottunut siihen, että saat tarvita. Et ole oppinut ajattelemaan, että tunteesi, tarpeesi, rajasi ja ajatuksesi ovat tärkeitä. Et ole oppinut vastaanottamaan, vaan ponnistelemaan tai suojamuurautumaan. Vaikka ajattelet haluavasi lähelle, toistat huomaamattasi usein kaavaa, ettet saa mitä haluat ja tarvitset, koska jahtaat tai vetäydyt. Kuljet usein yli puoliväliin siltaa tai passivoidut, kun pelkäät ettet riitä tai koet, että sinulta vaaditaan liikaa.

Aikuisena saat opetella niitä taitoja, jotka kuuluvat turvalliseen kiintymykseen. Sisäinen turva ja tunneyhteys itseesi auttavat laskeutumaan kehoosi. Alat tiedostaa, mitä hermostossasi tapahtuu, mistä tunteesi viestivät ja opit tekemään itseäsi kunnioittavia valintoja. Alat hahmottaa, että sisäisyytesi on elämäsi tärkein asia. Se ei tee sinusta itsekästä tai omahyväistä, vaan mahdollistaa tasapainoisemman liittymisen lapsiisi, ystäviisi, kumppaniin, vanhempiin ja elämän muihin ihmisiin.

Tee hoivan ja sisäisen turvan puuhista itsellesi kauniita rutiineja ja sitoudu niihin. Opettele rauhoittamaan hermostoasi päivittäin ja erityisesti silloin kun ahdistaa, pelottaa tai ihmissuhteessa on hankausta. Kenen kanssa voisit alkaa opetella sisäisyytesi ilmaisemista? Onko elämässäsi joku turvallinen, jonka kanssa voisit harjoitella rajaamista: sen kertomista, mitä et jaksa tai halua? Kenelle voisit opetella sanoittamaan ihmissuhteeseen liittyviä toiveita ja tarpeitasi?

Turvattomasti kiintyneet ovat tottuneet käyttämään läheisriippuvaisia selviytymiskeinojaan ahdistuksensa alas painamiseen ja yritykseen luoda yhteyttä. Silloin oman arvon tunne ja yhteys itseen kuitenkin kärsii, koska meissä suhdetta luo pelokas lapsi, eikä sisäistä turvaansa vahvistava aikuinen. Homma on prosessia, eikä peloistaan tarvitse päästä eroon, mutta niitä oppii kannattelemaan uudella tavalla. Se mahdollistaa suhteessa myös turvallisemman vuorovaikutuksen ja uudenlaisen levollisuuden.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.