Kuvituskuva kaveriporukka, lähde: Pexels.com

5 asiaa, joita ujo introvertti toivoisi muilta

Hidasta elämää vieraskynä Jevgeni Särki

Kirjoittaja Jevgeni Särki on psykologian opiskelija, elämäntaitobloggaaja ja valmentaja, joka on erikoistunut työssään sosiaalisuuden haasteisiin. Jevgeni kirjoittaa suosittua Elä Paremmin -blogia ja on julkaissut neljä sähköistä kirjaa sekä verkkokurssin.

Ujon introvertin* kannalta monet sosiaaliset tilanteet tuntuvat haastavilta. Niissä tapahtuu paljon sellaista, mikä tuntuu introvertistä pahalta. Muut ihmiset saattavat tehdä tai sanoa jotakin sellaista, mikä ahdistaa tai loukkaa ujoa. Se taas aiheuttaa sen, että sosiaalisiin tilanteisiin ei ehkä tee jatkossa mieli edes hakeutua.

(*Huom! Kaikki introvertit eivät ole ujoja. Melko tyypillistä on kuitenkin se, että ujous ja vahva introversio kulkevat käsi kädessä.)

Siksi haluan kirjoittaa tänään viidestä asiasta, joita ujo introvertti toivoisi muiden tietävän ja ottavan huomioon. Tarkoitus ei ole missään tapauksessa syyllistää ketään toiminnastaan, vaan lähinnä tuoda esiin asioita, joita ujo introvertti ei usein itse osaa tai halua tuoda esiin. Osa näistä on sellaisia, joita olisin itse aikoinaan toivonut muilta, osa taas sellaisia, joihin törmään toistuvasti ujojen ihmisten kanssa jutellessani.

1. Anna tilaa ja keskustele rauhalliseen tahtiin

Ujoudestani huolimatta olin aina melko sosiaalinen tyyppi. Olin kiinnostunut muiden seurasta ja olisin kovasti halunnut osallistua keskusteluihin. Ujouteni vuoksi minusta kuitenkin tuntui toistuvasti siltä, etten saa keskusteluissa suunvuoroa, sillä muut ihmiset keskustelivat usein todella nopeaan tahtiin!

Aina, kun olisin halunnut sanoa jotakin, tuntui siltä, ettei minun sanomisilleni ole tilaa, sillä muut puhuivat ja puhuivat ja puhuivat eivätkä olleet hetkeäkään hiljaa! En halunnut keskeyttää muita ja ”tunkea väliin”, minkä vuoksi päädyin olemaan lähes koko ajan hiljaa, mikä harmitti todella usein.

Siksi olisi tärkeää, että silloin, kun paikalla on ujo, hiljainen tai vetäytyvä ihminen, malttaisimme keskustella hieman rauhallisempaan tahtiin ja jättää keskusteluun myös hiljaisia hetkiä. Ne ovat tärkeitä, koska silloin myös hiljaiselle tarjoutuu mahdollisuus osallistua keskusteluun, sillä nopeatahtista keskustelua hän ei ehkä osaa tai halua keskeyttää.

2. Kysy ujolta hänen ajatuksistaan ja mielipiteistään

Usein keskusteluja käydessä oletamme, että jokainen, jolla on asiaan jotakin sanottavaa, myös sanoo sen. Luotamme siihen, että jokainen halukas tuo omat ajatuksena esiin oma-aloitteisesti. Hiljaisten, ujojen ja vetäytyvien kohdalla tämä ei kuitenkaan usein mene näin. Monille omien ajatusten esiin tuominen voi tuntua niin haastavalta ja jopa pelottavalta kokemukselta, ettei siihen helposti lähdetä.

Siksi olisi tärkeää, että joku keskustelun osapuolista muistaisi ottaa hiljaisemmat ihmiset huomioon ja ikään kuin tarjoaisi heille sopivaa paikkaa osallistua keskusteluun. Mistään rakettitieteestä ei ole tässä kysymys, vaan se onnistuu vaikkapa näin:

–  Olisko sulla ollut muuten jotain ajatusta tähän?

Olisitko muuten halunnut sanoa tähän jotain?

Olisko sulla muuten ollut tähän jotakin lisättävää?

Tärkeää on kuitenkin se, ettei jäädä vaatimaan, että hiljainen osallistuisi keskusteluun. Jos hän toteaa, ettei hänellä ollut mitään sanottavaa, niin annetaan olla, eikä jäädä vaatimaan että ”eikun sano nyt jotakin!”, sillä sellainen saattaa tuntua hiljaisesta henkilöstä hyvin ahdistavalta.

3. Älä pakota ujoa ihmistä huomion keskipisteeksi

Monelle ujolle, hiljaiselle ja vetäytyvälle ihmiselle pahin painajainen on huomion keskipisteeksi joutuminen. Esimerkiksi sellaiset keskustelutilanteet, jossa kaikkien paikallaolijoiden huomio suuntautuu ujoon henkilöön, voivat tuntua hyvin ahdistavilta.

Muistan, kuinka ahdistavaa oli, jos olimme viettämässä aikaa porukalla ja joku ystävistäni pyysi minua kertomaan jonkin tietyn tarinan. Yhtäkkiä keskustelu taukosi ja kaikkien katseet kääntyivät minuun! He odottivat, että alkaisin puhumaan ja kertomaan tarinaa. Sen sijaan menin yleensä lukkoon, punastuin ja koin oloni todella kiusalliseksi.

Tärkeää olisikin, että ujo saa osallistua keskusteluun esimerkiksi niin, että kommentoi välillä jotakin pientä, mutta ei joudu ikään kuin ”esiintymään” ja ”suoriutumaan” muiden edessä.

4. Kun ujo alkaa puhumaan, älä keskeytä häntä

Monelle ujolle jo se, että saa suunsa auki, voi olla todella haastava suoritus. Hän on ehkä kerännyt uskallusta siihen koko illan ajan. Kun hän sitten vihdoin alkaa puhumaan, joku äänekkkäämpi ottaa ja keskeyttää hänet! Ei tietenkään pahantahtoisuuttaan, vaan esimerkiksi siksi, että hänelle tuli itselleen mieleen jokin kiinnostava ajatus, jonka hän haluaa heti päästä jakamaan.

Tässä ei ole sinänsä mitään väärää, sillä on luonnollista, että keskustelujen aikana tapahtuu hieman toisten päälle puhumista. Ujolle ja hiljaiselle ihmiselle tämä saattaa olla kuitenkin kova paikka. Kun hän tulee kerran keskeytetyksi, voi hänelle olla ylivoimaisen korkea kynnys uskaltaa aloittaa enää toista puheenvuoroa! Lisäksi ihmiselle saattaa tulla sellainen olo, ettei hänen juttujaan arvosteta senkään vertaa, että maltettaisiin kuunnella niitä loppuun.

Maltetaan siis kuunnella, mitä ujolla on sanottavanaan ja osoitetaan siten, että hänen juttunsa ovat ihan yhtä tärkeitä kuin kaikkien muidenkin.

5. Vältä piikikästä, naljailevaa ja henkilöön käyvää huumoria

Monessa kaveriporukassa on tapana heittää erilaista piikikästä ja naljailevaa huumoria, jonka tarkoitus on ikään kuin vitsikkäästi ”nolata” toinen ihminen. Tällaisessa huumorissa ei itsessään ole mitään väärää, vaan ystävällisessä ja luottamuksellisessa ilmapiirissä sellainen saattaa olla hyvinkin hauskaa. Tällaisen huumorin kohdalla on kuitenkin todella tärkeää se, että sitä suunnataan vain niihin henkilöihin, jotka osaavat reagoida siihen vaaditulla tavalla.

Käytännössä piikikäs ja naljaileva huumori toimii siten, että sen kohde joutuu ”kasvonsa säilyttääkseen” itsekin keksimään jonkin ketterän ja vitsikkään vastauksen, jolla hän ikään kuin kääntää vitsin suunnan takaisin aloittajaan. Monet ovatkin tässä taitavia ja heidän ”comebäkkejään” on erittäin hauskaa kuunnella.

Kuitenkin hiljaisille, ujoille ja vetäytyville henkilöillä tämä on usein erittäin vaikeaa. He eivät välttämättä onnistu keksimään mitään oivaltavaa ja yhtä piikikkään humoristista vastausta, vaan tuloksena on kiusallinen ja jopa nöyryyttävä tilanne, jossa muut ikään kuin vitsailevat toisen kustannuksella ilman, että hän onnistuu puolustautumaan. Sellainen taas voi tuntua joistakin todella pahalta.

Siksi parasta olisi, että piikikästä ja naljailevaa huumoria suunnattaisiin vain heihin, joiden tiedetään olevan sanavalmiita, ulospäin suuntautuneita ja muutenkin kestäviä. Ujot ja hiljaiset taas kannattaa jättää rauhaan, sillä sosiaaliset tilanteet ovat heille usein tarpeeksi vaikeita ilmankin, että he joutuvat puolustautumaan niissä ikävältä ja nolaavalta huumorilta.

Lopuksi

Jotkin edellä mainituista asioista ovat hieman ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi se, että kysymme hiljaiselta ihmiseltä hänen mielipidettään johonkin asiaan, voi olla ristiriidassa sen kanssa, ettei hiljaista saisi pakottaa huomion keskipisteeksi. Ristiriitaisuudelle ei voi tässä kuitenkaan mitään, sillä me ihmiset olemme erilaisia. Se, mikä tuntuu yhdestä ihmisestä hyvältä voi tuntua jostakusta toisesta ikävältä.

Ihmisten erilaisuus on kuitenkin tosiasia, joka on tärkeää hyväksyä. Tärkeintä on, että pyrimme toimimaan ystävällisesti ja kunnioittavasti toisiamme kohtaan. Kunhan ihmisellä on pohjimmiltaan arvostettu ja kunnioitettu olo, eivät pienet, haastavat hetket muutu liiallisen suuriksi ongelmiksi.

Rakkaudella,

Jevgeni