Mitä jos houkutus, jota et pysty vastustamaan, onkin lohdun kaipuuta?

Kaikilla meillä on kokemusta siitä, että olemme yrittäneet päästä irti haitallisista tavoista. Joskus saatamme huomata, että vaikka kuinka ponnistelemme, haitallinen tapa pysyy kuin purukumi.

Muistatko sen kerran, kun päätit olla syömättä sokeria, vähentää somen käyttöä tai lopettaa alkoholin juomisen? Miten päätös piti? Kävikö niin, kuten useimmilla meistä? Parin viikon päästä palasit samaan toimintamalliin. Ehkä olit tässä välissä jo ehtinyt unohtaa, mitä olit päättänyt. Näin käy helposti silloin, kun asia ei tunnu ajankohtaiselta tai riittävän merkitykselliseltä. Tai jos elämä vie kiireellä eteenpäin.

Jos haluat oikeasti irti tästä haitallisesta tavasta, ajattelet todennäköisesti jotain sen kaltaista kuin “Miksi teen näin? Miksi en vain lopeta?”. Saattaa olla, että tähän liittyy itsesyytöksiä, itseen pettymistä tai jopa häpeää.

Kyse ei ole pelkästä tahdonvoimasta

Sisäisen kriittisyyden taustalla on se, että kyvyttömyys vastustaa houkutusta nähdään helposti tahdonvoiman puutteena tai luonteenheikkoutena. Sättiminen ei auta tässä tilanteessa. Päinvastoin. Se vain lisää sitä epämukavuutta, jota todennäköisesti halusit alun perinkin väistellä.

Entä jos houkutuksen vahvan otteen taustalla on jotain ihan muuta kuin se, että sinussa on jotain vikaa? Entä jos taustalla on kaipaus lohtuun, helpotukseen tai yhteyteen joko itsemme tai muiden kanssa. Entä jos kyse on siitä, että haluamme edes vähän taukoa mielemme vaativuudesta?

Houkutus on kehon ja mielen monesti automaattinen ratkaisu epämukavuuden välttämiseen. Sen alla on yksinäisyyttä, väsymystä, stressiä, turvattomuuden tunnetta – täyttymättömiä tarpeita.

Kun hermostomme on kuormittunut, haemme tiedostamattamme nopeaa helpotusta. Emme punnitse pitkän aikavälin päätöksiä, vaan haluamme helpotuksen saman tien. Mitä nopeammin, sitä parempi. Mieluummin jo eilen.

Houkutuksen viesti

Houkutus ja haluaminen pitävät toista köyden päätä, ja toisessa päässä on hiipuva tahdonvoimamme. Joskus tiedämme heti alkuunsa, kumpiko voittaa – ja näin luovutamme. Annamme periksi. Ja taas saamme syyn sättiä itseämme.

Mitä jos houkutusta ei torjuisi, vaan sitä kuuntelisi? Jos et kysyisikään itseltäsi “Miten pääsen tästä eroon?”, vaan ”Mitä minä oikeasti tarvitsen nyt? Tarvitsenko lepoa? Tarvitsenko lohtua? Tarvitsenko yhteyttä toiseen ihmiseen?”.

Tarpeet lepoon, lohtuun ja yhteyteen ovat inhimillisiä ihmisen perustarpeita. Voimme oppia täyttämään ne tavoilla, jotka eivät satuta meitä.

Houkutus voi olla meille viesti. Viesti siitä, että meidän on hyvä pysähtyä ja kohdata itsemme. Näin toimien alamme pikkuhiljaa luoda tilaa sille, mitä oikeasti kaipaamme.