Miksi pelkkä lepo ei aina riitä uupumuksesta toipumiseen

Mitä on tunnekuorma? Mitä on emotionaalinen palautuminen? Uupumisen ajatellaan stereotyyppisesti johtuvan siitä, että töitä ja tekemistä on liikaa ja tästä seuraa pitkäkestoista stressiä, joka lopulta uuvuttaa. Tämä on harvoin todellinen syy uupumisen taustalla, ainakin jos peilaan sekä omaan menneisyyteen, että asiakkaideni kokemuksiin. Uupuminen on useimmiten seurausta pitkään kannetusta tunnekuormasta eli emotionaalisesta taakasta, jota moni on tottunut kantamaan hiljaa kärsien. Mutta mitä tuo kuorma oikein pitää sisällään?

Tunnekuorma on näkymätöntä hiljaista sisäistä taakkaa, jota hyvin moni meistä kantaa tietoisesti tai useimmiten tiedostamattaan mukanaan. Vaikka se on hiljaista eikä paljain silmin nähtävissä, sen aiheuttama sisäinen kohina on hyvinkin äänekästä ja konkrettista. Tunnekuorma voi näkyä käytännössä seuraavilla tavoilla:

Tavallinen arki tuntuu kohtuuttoman raskaalta. Päivittäiset askareet vievät kaikki käytössä olevat voimavarat, eikä niitä jää mihinkään itselle merkitykselliseen tai tärkeään, joka toisi hyvää oloa ja edistäisi palautumista. Kalenterisi on jatkuvasti niin täynnä, ettet enää itse mahdu omaan elämääsi. Haaveilet irtiotosta metsämökissä tai auringon alla ”ehkä sitten joskus”.
Sinulla on paljon sanomattomia sanoja. Vaikenet mieluummin, koska et jaksa puolustella itseäsi ja näkemyksiäsi. Jupiset kenties yksinäsi ja sisäänpäin muiden epäasiallista käytöstä, mutta ulospäin hymyilet hampaat irvessä, ettet vain aiheuttaisi sosiaalisia ongelmia tai joutuisi silmätikuksi. Usein käy niin, että tällä tavoin myös opetat muut ohittamaan itsesi ja sinulle jää tunne ettei kukaan kuule tai ymmärrä sinua. Kuorma jatkaa näin kasvamistaan ja katkeruutesi sen mukana.
Rasitut ja pienimmästäkin ponnistelusta ja palautuminen on heikkoa. Joudut piiskaamaan tai puskemaan itseäsi, pakottamaan vaikkapa siivoamiseen, kuntosalille tai lenkille. ”Pitää” ja ”täytyy” ovat vakiosanoja, joita viljelet omista toimista. Liikut vaikka et oikeasti jaksaisi, koska kunnollisen ihmisen on pidettävä huolta kunnostaan, kodistaan ja kulisseistaan jne. Kaikki tämä johtaa siihen, että kehosi ja mielesi ei enää palaudu normaalisti, vaan olet jatkuvasti ylirasittunut.
Et osaa tai uskalla vetää rajoja. Ah, tämä on ehkä tiedostamattomin, mutta se kaikista tärkein tunnekuorman syy ja seuraus. Rajat häilyvät aina kun sanot ”kyllä” vaikka oikeasti haluat sanoa ”EI”. Annat muiden kohdella tai puhua sinulle epäasiallisesti, suostut pomosi tai puolisosi joka oikkuun, vältät konflikteja, taivut henkisesti niin monelle mutkalle ja solmuihin, ettet enää erota mistä oma tahtosi alkaa. Myötäilet, ettet olisi se hankala tyyppi tai ikävä ihminen, mutta samaan aikaan oma sisäinen paha olosi vain kasvaa.
Henkinen ja psyykkinen kipu. Menneisyyden tapahtumat palaavat mieleesi aina uudelleen ja tempaudut mukaan vanhoihin tunnemuistoihin. Pyörit ja marinoit itseäsi ikävien tunteiden mutakuopissa osaamatta päästää vanhoista kaunoista irti. Tunnet ehkä katkeruutta ihmisiä tai tapahtumia kohtaan ja etsit muista syyllistä pahalle olollesi. Koet ettet pysty antamaan anteeksi ja saatat jopa hautoa kostoa. Tämä on selkeä merkki käsittelemättömästä psyykkisestä ja henkisestä kivusta, joka odottaa mahdollisuutta vapautua.
Tarpeesi jäävät jatkuvasti vaille täyttymistä. Tunnet olosi koko ajan ”puoliksi tyhjäksi”, koska kaikki energiasi valuu muiden ihmisten tai asioiden hoitamiseen. Fyysinen nälkä tai univaje lähtee syömällä ja nukkumalla, mutta henkisesti jatkuvasti vaille jääminen onkin aivan toinen tarina. Kuka täyttää sinun maljaasi? Ehkä olet niin tottunut huolehtimaan kaikista muista, ettet enää edes osaa pyytää itsellesi mitään. Vähättelet ja ohitat jo itsekin itsesi. Näin sinusta tulee se näkymätön puurtaja ja suorittaja, jonka yli muut oppivat kävelemään. Lopulta olet hukassa itsesi kanssa, etkä enää tiedä kuka olet ja mitä haluat.
Tukahdutettu ja purkamaton viha. On olemassa ns. rakentavaa vihaa, joka toimii polttoaineena esimerkiksi rajojen vetämisessä, mutta sitten on myös sitä tummanpuhuvaa ja pahantahtoista kätkettyä vihaa, jolla myrkytämme itseämme sisältäpäin. Purkamaton viha heijastuu muihin esimerkiksi aggressiivisena asenteena, kateellisena puheena tai lopulta hallitsemattomasti räjähtelevänä tai kiukkuisena käytöksenä. Samaan aikaan pelkäät näyttää suuttumustasi, koska ydinpelkosi on, ettei sinua hyväksytä/rakasteta vihaisena. Kiltin ihmisen peruspelko! On henkisesti todella raskasta kantaa mukanaan kätkettyä vihaa ja pelkoa, koska lopulta se syö kallisarvoista elinvoimamme sisältäpäin.
Aukaisemattomat tunnelukot. Uskot aina negatiivisia asioita itsestäsi, toisista sekä maailmasta ja lisäksi sisäinen puheesi on todella ankaraa. Esimerkiksi vaadit aina itseltäsi liikoja, annat muille vallan määrittää arvosi, uskot ettei kukaan oikeasti välitä sinusta tai uskot, että tehtäväsi on vain palvella muita, ulkopuolisuus kalvaa sisintäsi tai annat muiden haavoittaa sinua toistuvasti. Tunnelukkoja on paljon ja ne puhuvat meille ajattelumme kautta alitajuisina malleina, uskomuksina ja kaavoina. Niiden avaamiseen tarvitaan usein keskusteluapua ja syvällistä itsetuntemuksen lisäämistä. Tunnelukkojen avaamisen aika tulee kuitenkin vasta akuutin uupumisen jälkeen, sillä niiden työstäminen kysyy henkisiä voimavaroja.

Tunnekuorma on siis usein kaikkea sitä, mitä meidän on hyvin vaikea pukea sanoiksi itselle ja muille. Tästä syystä sen alle hiljalleen luhistutaan ja haudataan samalla omat todelliset tarpeet ja toiveet… Ikäänkuin alistutaan kohtaloon: ”Elämä nyt vain on tällaista joka tuutista pursuavaa p*skaa tai harmaata ilotonta tarpomista”. EI KUULU OLLA!

Tunnekuormaa on mahdollista vapauttaa ensinnäkin tiedostamalla sen olemassaolo ja juurisyyt. Kukaan muu ei tosin voi tehdä sitä kuin sinä itse. Vain sinulla on avaimet omaan sydämeesi ja vain sinä voit sallia omien tunteidesi antaa virrata. Tunteet ovat ja tulevat aina olemaan ihmisenä olemisen ydintä, jota ei tarvitse kätkeä tai torjua. Kuten sanontakin sen toteaa: minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Emme voi loputtomiin piiloutua itseltämme tai kätkeä sisintämme ilman tuhoisia seurauksia.

Emotionaalinen palautuminen on tunnekuorman keventämistä, hyvän sallimista itselle, omien tarpeiden tervettä täyttämistä sekä niiden kipukohtien ja keskeneräisyyksien tiedostamista, jotka toimivat sisäisinä käsijarruina omalle hyvinvoinnille ja tasapainolle.