Et ole hankala ihminen, vaikka rajaat , valitset sen mukaan mikä sinusta tuntuu oikealta eikä niin kuin ”pitäisi”, ja kun puolustat itseäsi. Se, että rajatessa nousee syyllisyyden tunne tai ristiriitaisia oloja, ei tarkoita, että olet tekemässä väärin. Mölyjen mahassa pitäminen, sisäinen marmatus ja alistuminen tekevät olosta turvattomamman eivätkä oikeasti jeesaa ”harmoniaa” kuin ehkä hetkellisesti, jos sitäkään. Usein ajamme fillarimme juuri siihen ojaan, ettemme halua olla hankala, tai koemme nihkeitä fiiliksiä.
Ja niin jätämme puolustamatta itseämme. Kyse on turvattomuudesta, ja sieltä voi oppia poiskin. Oma elämänvoima alkaa suuntautua itseä, omaa voimautumista, itsensä näköisesti elämistä ja hyviä ihmissuhteita varten, kun oppii puolustamaan itseään.
Rajaaminen on oman elinvoimasi suojaamista ja itsesi puolustaminen on sen mukaan toimimista, että sinun tunteesi ja tarpeesi ovat tärkeitä. Itsesi puolustaminen ei ole terrierinä räyhäämistä tai muille kettuilua vaan TOIMINTAA sen puolesta, mikä sinulle tekee hyvää. Raivoilu ja passiivis-aggressiivisuus nousevat siellä, missä rajasi ovat jo ylittyneet. Ne ovat hyvä tunnusmerkki siitä, että nyt on aika ottaa asiat puheeksi tai toimia itse toisin.
Itsensä suojaaminen ei ole muilla selittämistä eikä yritystä saada heitä ymmärtämään. Se ei myöskään ole tylyttämistä, toisen syyttämistä tai vastuuttamista huonosta olostasi. Asiansa voi avata jämäkästi, mutta ei ole sinun vastuulla, ymmärtääkö toinen miksi olet vihainen, loukkaantunut tai koet tarvetta suojata itseäsi. Läheisessä ihmissuhteessa voi olla reilua avata toiselle omaa kokemustaan enemmän, mutta toisen reaktio ja vastaus rajoihisi kertoo, kuinka turvallinen ihmissuhteenne voi olla, ja mikä siinä on mahdollista. Jos toinen haluaa ymmärtää ja ottaa vastuun sanoistaan, tunteistaan ja toimistaan ja pyytää tarpeen tullen anteeksi, suhde voi lujittua. Mutta jos toinen suhtautuu vähättelevästi rajoihisi, on se merkki siitä ettei omaa hyvinvointia kannata hänen varaansa laskea. On parempi rajata lisää, esimerkiksi ottamalla etäisyyttä.
Ajatus siitä, että on ”hankala ihminen” on pohjimmiltaan pelkoa. Silloin uskoo jäävänsä yksin, tai ettei mitään parempaakaan ole tarjolla vaan täytyy tyytyä ja pitää mölyt mahassa. Mutta sinun tehtäväsi ei elämässä ole olla helppo, vaan itsellesi tosi.
Silloin myös oikeat, sinua arvostavat ihmiset ja asiat ilmaantuvat elämääsi. Itsesi puolustaminen on siis itsearvostusta. Kun et suojaa itseäsi vaan marmatat tai alistut, annat voimasi pois ja arvosi muiden määriteltäväksi. Luultavasti ihan jokainen toimii joskus niin, koska pelko yksinjäämisestä on niin iso, ohjaava tekijä alitajunnassamme. Suurin osa meistä on varhaisissa vaiheissaan jäänyt tunteidensa ja juttujensa kanssa yksin, ja kenties kokenut kiintymyshaavan tai -trauman. Sieltä kumpuaa myös turvaton eli pelon kautta ohjautuva kiintymystyyli. Sitä alkavat hoivata ja vapauttaa sisäisen turvan löytäminen ja vahvistuminen ja uskallus alkaa toimia itsensä puolesta. Vaikka rajaaminen kuumottaa, se myös vahvistaa – ja tekee tilaa elämän ihanille jutuille.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.
