Miksi kehon kuuntelu on useimmille meistä niin vaikeaa? Kysymystä lähestytään tavallisesti yksilön näkökulmasta tarjoten vinkkejä mm. tietoiseen läsnäoloon, hermoston rauhoittamiseen ja syvempään kehosuhteeseen. Harjoituksilla on eittämättä paikkansa ja on hienoa, että yksilön hyvinvointia tarkastellaan nykyään kokonaisvaltaisesti keho-mielen yhteenkietoutuneisuus huomioiden.
Silti moni kehosuhteeseen liittyvä haaste juontuu paljon syvemmistä yhteiskunnallisista ja kulttuurisista juurisyistä, joita harvoin tulemme ajatelleeksi. Kun tiedostamme paremmin ympäristön ja kulttuurisen perimämme vaikutuksen, on helpompi olla myötätuntoinen ja kärsivällisempi itseään kohtaan. Ymmärtää, että kehosuhde ja siihen liittyvät säröt ja vaikeudet ovat harvoin vain itsestä kiinni ja että syvempi kehollinen itsearvostus vaatii usein sisäistettyjen yhteiskunnallisten normien tunnistamista ja purkamista.
Nämä 4 kulttuurista tekijää vaikuttavat kehosuhteeseemme, vaikka emme sitä tiedostaisi
1. Kehon viestien vähättelemisellä on pitkä historia. Länsimainen tiede ja kulttuuri ovat rakentuneet perinteelle, jossa rationaalista mieltä on pidetty tärkeämpänä ja luotettavampana tiedon lähteenä kuin kehollisia tunteita ja tuntemuksia. Valistusfilosofi René Descartesin (1596-1650) ajattelu ja hänen kuuluisa lausahduksensa ”Ajattelen, siis olen” on pitkään vaikuttanut ymmärtämykseemme ihmisestä ensisijaisesti rationaalisena olentona.
Vaikka mieli-ruumis hierarkia on kyseenalaistettu tieteenfilosofian sisällä jo 1900-luvulta lähtien ja sittemmin mm. neurotiede on todistanut, miten keho ja mieli toimivat jatkuvassa yhteistyössä, elämme edelleen maailmassa, jossa” järjen ääntä” pidetään ensisijaisena ja viisaus asuu ihmisen päässä.
2. Meidät on opetettu ajattelemaan kehoamme pikemminkin kontrolloinnin ja muokkaamisen kohteena kuin sisäisenä kokemuksena tai viisaana tiedon lähteenä. Pää- ja ajattelukeskeinen kulttuurimme yhdistettynä markkinavetoiseen kulutusajatteluun on johtanut siihen, että tarkastelemme kehoamme helposti ulkoapäin, jonkinlaisena projektina. Ei ole ihme, että moni meistä on vieraantunut sisäisistä tuntemuksistaan eikä ole tottunut tulkitsemaan kehoaistiensa välittämiä viestejä. Tätä taitoa meille ei ole myöskään opetettu. Vasta 2010-luvulla esi- ja perusopetukseen on alkanut tulla tunne- ja tietoisuustaitojen kaltaisia taitoja.
Muun muassa somaattisen psykologian professori Rae Johnson (2018) on todennut, että kehonlukutaitoa pitäisi opettaa koulussa yhtä lailla kuin esimerkiksi matematiikkaa tai vieraita kieliä. Tähän on olemassa monia harjoitteita (kuten hengitysharjoitukset, tietoinen läsnäolo, meditaatio, jooga, somaattiset liikeharjoitteet jne.). Suurin osa näistä ammentaa itämaisista viisausperinteistä, joissa kehollisuudella on ollut keskeinen rooli osana henkistä kasvua.
3. Kehonormit eli kapeat käsitykset siitä, miltä kehomme tulisi näyttää tai miten sen tulisi toimia sulkevat monet meistä ulkopuolelleen vahingoittaen käsitystä itsestämme ja kehostamme. Esimerkkejä haitallisista kehonormeista ovat muun muassa ulkonäköön, kokoon, sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ihonväriin tai toimintakykyyn liittyvät yhteiskunnalliset käsitykset. Ne ohjaavat meitä arvioimaan omaa ja toistemme kehoja ulkoisten mittapuiden mukaan vieden meitä kauemmaksi kehomme sisäisestä tuntemuksesta ja sen arvostuksesta.
Tunne siitä, että oma keho ei mahdu yhteiskunnan normeihin johtaa herkästi sisäistettyyn huonommuuden kokemukseen. Tällöin saatamme itsekin alkaa uskoa, että kehomme on jotenkin viallinen tai vääränlainen vaikuttaen negatiivisesti kehonkuvaamme, kehoyhteyteemme ja siihen, miten kohtelemme itseämme. Näitä normeja voimme onneksi jokainen olla purkamassa muun muassa haastamalla erilaisiin kehoihin liittyviä stereotypioita, välttämällä ennakko-oletuksia, puuttumalla vahingolliseen kehopuheeseen ja edistämällä ilmapiiriä, joita jokainen saa olla oma itsensä.
4. Tehokkuuteen ja suorittamiseen kannustava nyky-yhteiskuntamme ohjaa meitä järjestelmällisesti sivuuttamaan keholliset viestimme. Kapitalismin logiikalle rakentuneelle systeemille on tärkeintä, että olemme mahdollisimman tuottavia ja kulutamme mahdollisimman paljon. Tällainen ilmapiiri suorastaan ajaa kiireen ja jatkuvan tekemisen imuun, jonka tuoksinassa on helppo sivuuttaa väsymyksestä, ylikuormituksesta ja uupumisvaarasta kertovat keholliset viestimme. Se, että nykypäivänä on vaikea kuunnella ja kunnioittaa kehonsa hiljaisia viestejä, heijastaakin aikamme kuvaa ja sitä rakenteellista todellisuutta, jossa elämme.
Kun kaikki ympärillä ohjaa puskemaan eteenpäin, on vaikeaa, joskus mahdotontakin, uida vastavirtaan ja pitää kiinni itselleen sopivasta rytmistä. Samalla hermostollinen ylikuormitus sekoittaa elimistömme tasapainoa ja vaikeuttaa kehoviestien tulkintaa entisestään. Toisaalta mitä useampi meistä alkaa kyseenalaistamaan suorittamisen ihannetta ja ottamaan pieniä askeleita kohti tasapainoisempaa oloa, sitä enemmän luomme tilaa kestävämmälle elämäntyylille: sellaiselle, jossa on tilaa kuunnella kehomme viisautta, kunnioittaa omia ja maapallomme rajoja sekä seurata intuitiotamme – sitä sisäistä ääntä, jonka tunnemme oikeaksi, mutta jota ei voi pelkällä järjellä selittää.
Toimituksen vinkki:
Jos olet kiinnostunut kehon kuuntelusta ja kehoyhteyden vahvistamisesta, kurkkaa Kotona kehossa -kirja sekä Lempeyttä keholle -korttipakka.
Lähteet:
Yle 7.10.2024: Tunnetaitojen opetus tuli pakolliseksi peruskouluihin 10 vuotta sitten – näin se näkyy lapsissa ja nuorissa.
Opetushallitus: Tietoisuustaitoharjoitteita lapsille, nuorille ja aikuisille.
Johnson, Rae (2018), Embodied Social Justice. London: Routledge.
