Joogaperinteessä on sanonta, että maailman pisin matka on matka päästä sydämeen. Tuo matka on todellakin fyysisesti vain noin puolimetriä, mutta henkisesti huomattavasti pidempi. Moni ei edes tiedosta minkälainen näkökulma elämään sydäntietoisuus onkaan, vaan elää koko elämänsä suorittaen, stressaten, peläten, kontrolloiden, uupuen, masentuen sekä selviytyen oravanpyörässä tai tavoitellen maallista valtaa, rahaa ja menestystä tai toisessa ääripäässä uhriutuen elämän edessä voimattomana ja katkerana. Nämä ovat tietysti hieman kärjistettyjä vaihtoehtoja.
Miten voisit löytää enemmän myötätuntoa ja yhteyden tunnetta elämääsi sekä sallia itsellesi enemmän hyviä asioita? Miten voisit suhtautua sydämellisemmin itseesi ja muihin?
Voit koska tahansa aloittaa tekemään tuota matkaa: tietoisuuden matkaa päästä sydämeen. Kaikki muutos lähtee aina tiedostamisesta. Kokosin tähän merkkejä siitä, mistä itse tiedän poistuneeni kotoa, sydämestäni ja jääneeni jumiin oman pääni sisään. Suoraan sanottuna se on välillä melkoinen vankila tai ajatusten rihmasto, josta ei varsinkaan mielen voimalla pääse kovin helposti pois.
Mistä sitten tiedät, että elät liikaa päässäsi?
Jatkuva stressaaminen. Stressaat milloin mitäkin ja takuulla löydät aina elämässä jotakin aihetta stressiin. Käyt ylikierroksilla ilman, että edes huomaat sitä.. kunnes koittaa päivä, jolloin sairastut joko fyysisesti ja/tai henkisesti eli kehosi tai mielesi pakkopysäyttää sinut.
Toistuvat ajatuskehät. Tiesitkö, että ajatuksesi ovat yli 90 prosenttisesti samoja päivästä toiseen ja laadultaan pääsääntöisesti negatiivisia tai neutraaleita. Tähän tietoon peilaten onko ihme, jos muutosten tekeminen on haastavaa. Kaikista vaikeinta on yleensä muuttaa käsitystä omasta itsestä. Mikäli havaitset päivästä toiseen ajattelevasi itsestäsi (ja muista) kovin negatiivisesti eli arvostelet, syyttelet, soimaat ja pienennät itseäsi, onko ihme jos elämä tuntuu vain junnaavan paikoillaan samassa kärsimyskuopassa?
Tukahdutat tunteita. Jos yliajattelet, silloin myös alitunnet. Työnnätkö vaikeat tunteet sivuun kuvitellen, että pääset niistä sillä tavoin eroon? Nielet itkut ja kiukut? Tai ehkä et edes huomaa tekeväsi näin, sillä olet niin tottunut ohittamaan omia tunteita ja niiden takana kuiskivia tarpeita. Elät kuin painekattilassa. Liikaa päässä elävät pitävät tunteita joko vaarallisina, hötön töttönä tai pakollisena pahana: ”nyt ei ole aikaa tunteilla, en aio paljastaa heikkouttani, kunhan kukaan ei vain näe kyyneleitäni…”
Järkeistät ja älyllistät kaiken. Saatat olla hyvinkin älykäs ja sinulla on terävät hoksottimet, mutta jopa siinä määrin, että selität kaiken järjelläsi, jopa tunteet! Tämä voi olla haitallinen defenssi eli mielen puolustuskeino, jolla torjut häiritseviä tunnetiloja. Kenties ajattelet olevasi niin ratkaisukeskeinen, että pystyt sepittämään tunnekokemukset, jotta ne eivät vaan kehollistu…
Kehoyhteys on heikko tai katki. Saatat toistuvasti ylittää oman jaksamisen rajat, etkä tunnista omia (kehollisia) tarpeita. Saatat kurittaa ja kontrolloida kehoasi kohtuuttomasti tai vaihtoehtoisesti et välitä hyvinvoinnistasi ollenkaan. Hyljit, häpeät ja inhoat itseäsi tai pidät kehoasi jatkuvasti viallisena. Kehon oireet herättävät sinussa ahdistusta ja pelkoa. Keho on sinulle ”pakollinen paha”: työkalu suorituksiin tai nahkapussi joka roikkuu mukana.
Kärsit erilaisista fyysisistä oireista pään ja kaulan alueella. Kehon oireilla on usein jokin henkinen syy, esimerkiksi toistuvat päänsäryt, flunssat tai poskiontelovaivat, hormonaaliset oireet, verenkiertohäiriöt jne voivat olla merkkejä energian pakkautumisesta ja tukkiutumisesta pään alueelle. Tämä on holistinen näkökulma terveyteen ja näkemykseni mukaan ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Emme vain aina osaa yhdistää syy-seuraussuhteita, koska kulttuurimme mielellään erottelee järjen, tunteet ja kehon toisistaan erillisinä.
Jatkuva murehtiminen, huoli- ja katastrofiajattelu. Tämä on yksi selkeimpiä merkkejä ”päässä elämisestä”. Pelkäät aina pahinta. Olet pessimistinen. Löydät vaaranmerkkejä kaikkialta. Lopulta koko elämä tuntuu uhkaavalta ja pelkäät miten selviät kaikesta. Et näe omia mahdollisuuksiasi. Vieläkö jatkan? Uskon, että sait jo kiinni.
Tunnistatko itsessäsi ajattelun ylivoiman suhteessa tunteisiin ja kehollisiin kokemuksiin? Voisiko olla aika pysähtyä itsensä äärelle ja aidosti sallia erilaiset tunteet? Kenties ottamaan keholta vastaan kauan tukahdutettuja viestejä ja opetella tunnistamaan todellisia tarpeita? Olisiko aika kokea ja nähdä itsessään uusia puolia sekä löytää myös vahvuuksia, samalla vahvistaen hiljalleen kehoyhteyttä: ei rankaisemalla vaan rakastamalla. Hellittämisellä, hiljentymisellä ja hidastamisella!
Ennen kaikkea sallia itsesi olla se inhimillinen ihminen, joksi olet tänne syntynyt. Ainutlaatuinen, säröinen ja syvästi tunteva ihana itsesi.
Kokeile tätä harjoitusta: asetu rauhalliseen paikkaan mukavaan istuma-asentoon. Sulje silmät ja havainnoi hengitystäsi ja kehosi tuntemuksia. Anna sen hetkisen tunteen tuntua kehollisena kokemuksena. Sano itsellesi ääneen, että on turvallista kokea hankalatkin tunteet. Salli itsellesi hetki ilman suorituspaineita – hetki, jossa olet puhtaasti vain olemassa, vapaasti elämän kannateltavana. Voit myös kysyä itseltäsi: mikä ravitsee sieluani, vaikka se olisi pienikin asia. Nauti pysähtymisestä.
