Pohditaan sanaa lempeys. Se on varmasti puhekielessä sinulle tuttu ja monella saattaa olla jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, mitä tällä myötätuntoisella sanalla tarkoitetaan.
Haluan kuitenkin lempeästi haastaa sinua pohtimaan, mitä se sinulle merkitsee. Juuri sinun arjessasi ja juuri nyt tässä elämäntilanteessa, jossa olet.
Minulle lempeys on tietoinen valinta. Omalla asenteella ja mielen sisäisellä työskentelyllä on olennainen rooli. Lempeyskin on päätös ja taito, jota voimme opetella.
Se on tapa suhtautua itseen ja muihin ihmisiin sekä tapahtumiin ympärillämme – se on puhetta, kosketusta ja tekoja. Se on itsesi myötätuntoista hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet.
Lempeys on suorittamisesta irti päästämistä ja ajatusta siitä, että vähemmän on enemmän. Se on oman kehon kuuntelua sekä kunnioittamista. Tarvittaessa pysähtymistä ja hellittämistä.
Kun elän kroonisten sairauksien kanssa, lempeys merkitsee minulle myös luottamusta parempaan. Sitä, että voin luottaa, että
toisenlaisiakin päiviä tulee. Eräänlaista lempeyttä elämää kohtaan.
Lempeys itseä kohtaan on myös rajojen asettamista sekä omien voimavarojen hyväksymistä. Avun pyytämistä ja sen vastaanottamista. Lempeys on rohkeutta, vapautta ja oikeutta elää omannäköistä elämää.
Mutta kaikkein eniten lempeys on mahdollisimman konkreettisia arkipäiväisiä tekoja itsesi ja muiden hyväksi. Etenkin itsesi.
Lempeys on päätös ja taito, jota voimme opetella.
Miten löytää lempeys silloinkin, kun on vaikeaa?
Olen oppinut toipuvana ylisuorittajana ja sairauksieni kanssa kamppaillessani, että joskus on vaikeaa ylläpitää sitä toivottua lempeämpää mielentilaa ja olla vaipumatta ankaraan sisäiseen puheeseen tai vaativampiin ajatuksiin. Joskus ikävät tunteet, kuten suru, huoli ja pettymys ovat tahtomattaan elämässä läsnä.
Toisina päivinä lempeys itseä ja muita kohtaan onnistuu paremmin kuin toisina. Psykoterapeutti Emilia Kujala muistuttaa teoksessaan Suorittajan mieli – Vapaudu ylikontrollista, kuinka kontrolliin taipuvaiselle suorittajalle myös armollisuudesta ja myötätunnosta voi tulla uusia vaatimuksia muiden joukossa.
Ja kuten Kujalakin toteaa, sillä hetkellä myötätuntoisin teko itselle olisi hyväksyä se tosiasia, ettei lempeys itseä kohtaan aina täydellisesti onnistu. Silloin on puhuttava itselleen erityisellä lämmöllä, suotava lepo ja pysähtyminen sekä muistettava pyytää apua, mikäli siihen on tarve.
Lisäksi voi havainnoida itseään lämpimän uteliaasti ja kysyä itseltään: Mitä minä kaipaan eniten juuri nyt? Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani tai minkä asian voisin jättää tekemättä?
Lempeyden löytäminen lähtee pienistä konkreettisista teoista. Voit ottaa ensimmäiset askeleet lempeyden äärelle kysymällä itseltäsi:
- Mitä minä kaipaan eniten juuri nyt?
- Mitä kehoni kaipaa eniten juuri nyt?
- Mitä kaunista voisin sanoa itselleni?
- Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani?
- Minkä asian voisin jättää tekemättä?
Tämä on ote kirjastani Matka itsesi puolelle.
