Joulu on suurimmalle osalle meistä, joilla on riippuvaisia toimintamalleja korkean riskin tilanteiden äiti ja kuningatar. Stressi, kuormittavat sosiaaliset tilanteet sukulaisten kanssa, kulutuskeskeisyys, herkkujen ylitarjonta ja pakolliset perinteet sisältyvät kaikki tähän vuoden huippujuhlaan, johon valmistaudutaan nykyään jopa viikkoja ennen. Ne ovat itsessään jo vahvoja triggereitä tämän korkean riskin tilanteen sisällä.
Kaikilla ei ole perhettä tai ystäviä, joiden kanssa aikaa viettää. Näin monet kokevan joulun aikaan syvää yksinäisyyden kokemusta. Omaan haasteensa tuovat myös muutokset rutiineissa ja tyhjät päivät.
Meille, joilla on riippuvuuksia tai jotka olemme toipumisen tiellä, joulun aika on yksi suurimmista koetinkivistä haastavan käyttäytymisen suhteen. Tilannetta ei helpota se, että joulun aika nostaa monesti pintaan sellaisia vaikeita tunteita, jotka ovat traumataustojemme kaikuja.
Muistamme lapsuuden joulujen turvattomuuden, osattomuuden, pettymykset, jopa pelon. Monille meistä jouluihin liittyy muistoja, jotka saavat kehomme jännittymään vielä tänäkin päivänä. Itse muistan läheisten alkoholinkäytön ja sekoilut. Myöhemmiltä jouluilta mukaan tarttui väkivallan pelko arvaamattoman perheenjäsenen läsnä ollessa.
Nämä tunteet vahvistavat kokemusta omasta erillisyydestä, yksinäisyydestä ja riittämättömyydestä – emmekä edes välttämättä tiedosta, mistä on kysymys. Koemme joulun lähestyessä syvää pahaa oloa, jota pakenemme riippuvuuden lohduttavaan syliin.
Tämä on helppoa, koska houkutukset ovat helpommin saatavilla.
Automaattiset ja siten tiedostamattomat mahdollistavat ajatukset ohjaavat toimintaamme haitalliseen suuntaan. ”Kyllä nyt jouluna pitääkin herkutella.”, sokeririippuvainen ajattelee. ”Toki minä nyt joulun kunniaksi voin ottaa lasillisen. Joulu on vain kerran vuodessa.”, saattaa alkoholiriippuvainen vakuutella itselleen. Uupuneen läheisriippuvaisen ajatuskulku saattaa olla ”Kuka muu sukulaisten joulutapaamisen järjestää kuin minä? Niinhän se on aina mennyt.”
Yksi joulun kunniaksi itselle sallittu alkoholiannos, herkutteluilta tai shoppailusessio johtaa helposti meillä riippuvuuksiin taipuvaisilla pidempään repsahdukseen. Koska vaikka on itselleen kuinka vakuutellut, että ”joulun aikaan on ookoo”, riippuvaisen toimintamallin kanssa flirttailusta seuraava häpeä, syyllisyys ja pettymys ajaa helposti syvemmälle riippuvuuden haitalliseen kehään.
Kuinka meidän riippuvuuksiin taipuvaisten kannattaa varautua siihen, että korkean riskin tilanteita on korostetun paljon?
Ennakointi on ensiarvoisen tärkeää. Haastaviin päiviin voi tehdä toimintasuunnitelman tai jopa lukujärjestyksen. Hyvät yöunet, verensokerin ja hermoston tasapaino ovat hyvä perusta, jolle alkaa rakentaa. Luo siis itsellesi mahdollisuuksien mukaan väljä aikataulu. Jätä aikaa hengittelyyn ja venyttelyyn. Ole tietoinen siitä, mikä on seuraava tehtävä asia ja valmistaudu ajoissa. Stressi on todella iso triggeri, joten hengitä, hengitä ja vielä kerran hengitä.
Jos kohtaat haastavia tilanteita, ota aikalisä. Sanoita omat tunteesi, tarpeesi ja rajasi toisille, jos vain mahdollista. Jos tarpeen, poistu paikalta – vaikka vain hetkeksi.
Puhu ihmisille, läheisille, ystäville. Pidä puhelin saatavilla. Hakeudu ihmisten joukkoon. Älä jää yksin. Jos sinulla on tukihenkilö, kysy, voiko hän olla puhelimen äärellä, että voit soittaa hänelle. Monessa vertaistukiryhmässä on järjestetty enemmän tapaamisia, joissa voi kohdata ihmisiä.
Puhu ihmisille etukäteen. Jos et voi kertoa suoraan riippuvaisesta käyttäytymismallistasi, voit sanoa, ettet halua juoda juuri nyt.
Jos tiedät, että olet yksin, onko mahdollista tehdä jotain merkityksellistä, kuten hyväntekeväisyystyötä? Minä olin yhden joulun New Yorkissa auttamassa hurrikaani Sandyn uhreja lapsiperheille järjestetyssä tapahtumassa. Pakkasimme ja jaoimme lahjoja, jaoimme ruokaa ja leikimme lasten kanssa.
Jos sinulla on terapeutti, voi olla hyvä ottaa tapaaminen juuri ennen joulunpyhiä, jotta saat kevennettyä tunnelastiasi. Samalla voit pyytä terapeutiltasi juuri sinulle sopivia täsmävinkkejä haastaviin tilanteisiin.
Jos kaikesta valmistautumisesta huolimatta tapahtuu niin, että retkahdat, repsahdat tai lipsahdat haitalliseen toimintamalliin, ole itsellesi lempeä. On kysymys todella tunteikkaasta vuodenajasta. Sen kokeminen tekee sinulle varmaan kipeää.
Myös retkahtaminen on kipeää. Se, että lisäät omaa kipuaasi sättimällä itseäsi, ei auta sinua. Päinvastoin. Tämä ei tarkoita sitä, ettekö voisi olla itseäsi kohtaan jämäkkä, tehdä korjausliikettä ja yrittää uudestaan. Ainoa tapa millä voit mokata on, että luovutat.
Ja mikä tärkeintä, muista, että tämäkin menee ohi. Joulu on vain kerran vuodessa ja ensi jouluna olet todennäköisesti viisaampi sen suhteen, mikä sinulle sopii ja mikä ei.
