Kun toinen ihminen aidosti kuuntelee, siinä hetkessä on taikaa – Arvostava kohtaaminen voi jopa parantaa

“Ihmisen kuunteleminen on hänen arvostamistaan.” – Deepak Chopra

 

Tuo lause pysäytti minut syventymään sen sanoman äärelle pitkäksi aikaa. Olenhan kuuntelun ammattilainen ja asian pitäisi olla itsestäänselvä. Mutta itsestäänselvyyksissä piilee aina sudenkuoppa: jonkun asian pitäminen itsestäänselvänä voi tehdä sokeaksi sen todelliselle merkitykselle ja asia kokee sisäisessä maailmassa, toisin sanoen suhtautumistavassamme jonkinlaisen inflaation eli arvon aleneman. Emme enää tunnista sen todellista merkitystä.

Terapia-asiakkaani ovat toistaneet jokaisen tapaamisen jälkeen samaa. Kun kysyn heiltä: “mistä oli sinulle tänään eniten apua?” He vastaavat lähes 100-prosenttisesti: “siitä, että sinä kuuntelit minua.”

 

Jokin taika piilee kuulluksi tulemisessa, sillä se voi parantaa! Luit oikein. Kuulluksi tulemisen kokemus on kuin balsamia sisäisille haavoille, tunnetaakoille ja haavoittuneille ihmisyyden osille. Myös fyysiset kivut ja vaivat eli kärsimyskokemus niiden kanssa haluavat tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Hakeudumme terveydenhuollon ammattilaisten pakeille kun emme selviä oireiden kanssa yksin. Erityisesti silloin olemme herkillä kokemukselle, nähdäänkö meidät kokonaisina ihmisinä vai ei. Työni kipuhoitajana on vielä vahvistanut tämän: pahimmat pelot syntyvät siitä, ettei hätäämme nähdä tai meitä ei kohdata arvostavasti.

Mikäli oireitamme ei oteta vakavasti tai meille syntyy kokemus ohittamisesta tai mitätöimisestä tavalla tai toisella, siitä voi syntyä lisää voimattomuutta ja arvottomuutta, jopa syviä epäluottamuksen haavoja. Mitä pidempään vaiva/kipu jatkuu ilman arvostavaa kohtaamista, voi syntyä jopa haitallisia uskomuksia siitä, ettemme saa tai ansaitse apua. Tämä ruokkii kokemusta uhrina olemisesta, joka on haitallinen sen taannuttavan vaikutuksen vuoksi: koemme ettemme voi vaikuttaa itseemme ja elämäämme. Tämän seurauksena saatamme alkaa kokea hiljalleen syvää merkityksettömyyttä. Luonnollisesti se on omiaan lisäämään pettymyksen, masennuksen ja katkeruuden tunnelastia.

 

Yllä oleva kuvauksessa vedin hiukan sisäisiä mutkia suoriksi, mutta kärjistettynä voisi sanoa: kuulluksi tulemattomuus voi sairastuttaa mieltämme ja kehoamme. Kukaan ei halua olla näkymätön toisille. Haluamme kaikki tulla arvostetuiksi omina itsenämme ja kaikkine kokemuksineen. Suurin lahja (itselle ja) toisille on antaa vapaus olla aito oma itsensä ilman tarvetta muuttaa tai vaikuttaa toisen totuuteen.

 

Kuulluksi tulemisen kokemus on tärkeää missä tahansa ihmissuhteessa tai kohtaamisessa. Parantava, korjaavan ja jopa maagisen siitä tekee kuitenkin yksi seikka: läsnäolo!

Aidon kohtaamisen tunnistaa läsnäolon selittämättömästä sisäisestä rauhan ja sanoisin jopa “pyhyyden” kokemuksesta. Tunne on vaikeasti selitettävissä, mutta sen aikana tuntuu kuin aika pysähtyisi ja yhteys toiseen on välitön. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Tunnistat toisen kokemuksessa samankaltaisuuksia omiisi nähden ja pystyt aivan kuin asettumaan hetkeksi toisen saappaisiin. Kumpikaan ei tuomitse tai arvostele toista, vaan yhteisessä kokemuksessa leijailee vahvasti inhimillinen hyväksyntä ja ymmärrys.

 

Egosta käsin “kuuntelun” sen sijaan tunnistaa automaattireaktiosta kuten torjumisesta, arvostelemisesta, hyökkäämisestä tai syyttämisestä, puolustamisesta, itsensä ylentämisestä tai alentamisesta, taantumisesta sekä yllättäen myös ratkaisujen hakemisesta (neuvominen pyytämättä). Kova halu auttaa voi johtaa tarpeettomaan neuvomiseen ja ratkaisujen esittämiseen, joita toinen ei sillä hetkellä edes kaipaa.

 

Läsnäoleva kuunteleminen on kuin saman avoimen todellisuuden hetkellistä yhteistä jakamista. Jopa sanojen merkitys vähenee ja tärkeämpää on molemminpuolinen yhteys ja ymmärrys. Ihmisyys saa terveellä tavalla paljastua kaikkine puolineen ja saat olla oma itsesi. Läsnäolo yhdistettynä myötätuntoon on puhdasta hyväntahtoisuutta.

Tämänkaltaisten kokemusten aikana sisäinen muutos on aidosti mahdollista: avaudumme jollain ihmeellisellä tavalla vaihtamaan käsitystä itsestämme ja opimme samalla itsemyötätuntoa. Kun joku suhtautuu meihin ja kokemukseemme myötätuntoisesti, meidän on helpompi omaksua tuo suhtautuminen osaksi omaa todellisuutta. Se laajentaa ja avartaa meitä sisäisesti.

 

 

Aivan liian moni on kohtuuttoman ankara itselleen. Juuri ankaruudessa omaa itseä kohtaan piilee kärsimyksen juurisyy. Se saa meidät pienentymään ja supistumaan. Se häivyttää arvomme ja merkityksemme. Se voi ajaa meidät jopa rankaisemaan ja etenkin tuomitsemaan itseämme. Sisäinen ankaruus ja rakkaudettomuus osoittaa sormella heikkouksia sekä epäonnistumisia ja sillä tavoin ylläpitää häpeää, pelkoja ja huonoa itsetuntoa.

 

Aitoon kuuntelemiseen liittyy vahvasti myötätunto. Mielestäni se tarkoittaa toisen kokemuksen ja mielipiteen arvostamista sellaisenaan, ilman tarvetta muuttaa, hallita tai vaikuttaa siihen. Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta mietipä kuinka helposti vastaat oman näkemyksesi keskustelussa ilmoille sen kummemmin ajattelematta asiaa. Tai jopa kieltäydyt kuulemasta sanojen todellista merkitystä tai niiden takana olevia tarpeita, joskus jopa hätää.

 

Muiden kuuntelemisen perustana on aina kyky kuunnella itseään. Yhtälailla muiden arvostamisen pohjana on kokemus itsensä arvostamisesta. Arvostaminen ei mielestäni ole mitään kaukaista vaaleanpunaista höttöä, vaan yksinkertaista tietoisuutta oman elämän merkityksestä. Jokainen päivä on arvokas sellaisenaan. Ihmisarvo on joka tapauksessa jokaisella mittaamaton: maailmassa ei ole toista sinunlaistasi. Kokemuksesi ja elämäsi on aina täysin uniikki. Ihmisarvo ei koskaan ole sidoksissa terveyteen, statukseen, palkkaan, asuinpaikkaan, tekemisiin tai tekemättä jättämisiin.

Kun ymmärtää päivittäisten pientenkin valintojen merkityksen itselle ja muille, voi liittää elämäänsä häivähdyksen kiitollisuutta. Itseään voi opetella kiittämään vaikka näin: “kiitos, olen tarpeeksi tänäänkin/tein tarpeeksi tänäänkin” tai “kiitos, riitän juuri sellaisena kuin nyt olen.” Yllättävän moni uupumuksesta toipuva on kokenut itsensä kiittämisen taidon hyödylliseksi toipumisen polulla.

 

Itseään voi opetella kuuntelemaan paremmin aloittamalla omista tarpeista. Voit esimerkiksi päivittäin opetella konkreettisesti pysähtymään ja kysymään itseltäsi: mitä tarvitsen juuri nyt? Hengitä muutaman kerran syvään ja hiljenny kuulemaan vastaus, sillä se nousee kyllä alitajunnasta intuition kautta tietoisuuteesi. Pysähtymisen ja hengittämisen tarkoitus on rauhoittaa mielen jatkuva sekametelisoppa ja kuulla sieltä vain kaikkein oleellisin ja tärkein.

 

Täydentäisin Deepak Chopran lausetta vielä näin: ihmisen kuunteleminen on hänen arvostamistaan ja oman itsesi sisäinen kuunteleminen on itsesi arvostamista.

 

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image